Syö kuin paikallinen. Food walk Ljubljanassa

Syö kuin paikallinen. Food walk Ljubljanassa

Jos on Ljubljana kaunis katsella, se on herkkua myös muille aisteille. Löysin erinomaisen ruokatarjonnan jo viimeksi, ja siitä oli hyvä jatkaa osallistumalla food walkille. Ljubljananjam sanoo verkkosivuillaan tarjoavansa räätälöityjä ruokakävelyitä idealla syö kuin paikallinen, paikallisen kanssa. Ei muuten yhtään hullumpi idea tutustua kaupunkiin: kävellä keskustassa, nähdä paikkoja, kuulla vähän historiasta ja paikallisista tavoista, tietenkin myös ruoasta, ja siinä samalla pistäytyä vähän syömään ja juomaan. Sana vähän oli muuten aivan harhaanjohtava: tällä food walkilla takuuvarmasti ei jää nälkäiseksi.

Mistäpä muualta aamupäivän ruokakävely kannattaisi aloittaa kuin torilta ja kauppahallista. En kyllästy torien väreihin. Kiertelen aina toreilla, jos ovat lähettyvillä kaupungin ytimessä, ja oikeastaan enempää keskustassa ei Ljubljanan tori voisi olla. Kauppahalli ja tori eivät ole – keskeisestä sijainnistaan huolimatta – vaihtaneet konseptiaan vuosikymmenten varrella, vaan ne edelleen myyvät ruokaa paikallisille, eivät matkamuistoja, kuten ilmeisesti ainakin Helsingin kauppatori nykyään. Reilun kolmen tunnin ruokafiestani alkoi hallista juustotiskiltä.

Untitled

Untitled

Slovenialainen erikoisuus: maitoautomaatti. Omaan tai viereisestä automaatista ostettuun pulloon voi ostaa käsittelemätöntä lehmänmaitoa.

Untitled

Vaikka Ljubljanasta saa etnisiä ruokia ja on trendikuppiloita, tykkään, että tällaisilla kierroksilla syödään – ja juodaan – nimenomaan paikallisia herkkuja. Ensimmäinen varsinainen ateria, sanoisinko lounas numero yksi, ei ollut maultaan erityisesti suosikkini, mutta olin iloinen, että sain maistaa alueen perinneruokia. Sen sijaan kalan ystävänä lounas numero kaksi toisessa ravintolassa oli erinomaisen hyvää. Mutta mitä tehdä, kun kävelyä on jäljellä vaikka kuinka, mutta ainoa ruokaa vetävä vatsa on aivan täynnä?

Ratkaisu on syödä vähän lisää. 

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Voi nauttia silmänruokana jätskintekijää ja maistella erikoisia jäätelöitä. Suklaa olisi makuna aika tavanomainen, mutta kun siinä mukana suolaa, maku muuttuu aika lailla. Minttu ei ole esanssina vaan oikeasti yrittinä mukana minttu-suklaarouhejätskissä. Muissakin mauissa oli mukana odottamattomia vivahteita. Perinteisiä potica-kakkuja valmistavassa puodissa jälkiruokamatka sai jatkoa. Ja jotta ruoansulatus alkaisi toimia paremmin, on hyvä käydä vähän liköörihömpsyillä testailemassa paikallisia makuja.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Sitten syötiin taas.

Johan siinä kävellessä tuli tarve vähän haukata välipalaa (no ei tullut kyllä, mutta kuka nyt hyvälle ruoalle sanoisi ei). Pinaattipiiras oli juuri niin hyvää, kuin miltä näyttääkin. Tämäkin paikka oli vähän syrjemmällä, muutaman askelen turistin tavallisimmilta reiteiltä. Syö paikallista ruokaa, paikallisen kanssa. Tämä slogan tuli taas toteen: paikallinen ruoasta kiinnostunut löytää kuppilat, joihin itse ei ehkä löytäisi.

Untitled

Koska Ljubljananjamin food walkit järjestetään pienissä ryhmissä, voidaan hyvin räätälöidä reitit ja ruoat pitkälti osallistujien mukaan. Koska en juo kahvia enkä olutta, ei niitä omaan kävelyyni sisältynyt. Sen sijaan kerroin olevani slovenialaisten viinien ystävä, joten ruokani huuhtoutui alas mukavasti viinillä. Ja löytyi reitin varrelle trendikuppilakin, mutta paikallisten suosima – tietenkin. Sen terassilla viini maistui tietenkin mainiolta.

Untitled

Untitled

Food walkin konsepti ei ollut minulle tuttu ennestään, mutta ihastuin ikihyviksi. Varsinkin tällaisella pienellä yrityksellä, jolla kuitenkin on paljon kontakteja ja erilaisia yhteistyöyrityksiä valitattavaksi asiakkaiden toiveiden mukaan, kokemus on joka kerta vähän erilainen: aamu- ja iltapäivisin käydään vähän eri paikoissa, arkena ja viikonloppuna kävely rakennetaan vähän eri tavalla. Niinpä kun varaat omaa food walkiasi, se luultavasti ei samanlainen kuin omani. Kierroksen hinta myös määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin vaikkapa olut maistuu, eli ketään ei all inclusive alkoholilla houkutella imemään kuin sieni, vaan hintakin muodostuu sen mukaan, miten kenellekin maistuu.

Kierroksen jälkeen oli fiilis, että saatoin sanoa syöneeni. En kyennyt edes illalliselle. Kävin pienellä iltapalalla, kiertelin kaupunkia, istahdin terassille lasilliselle ja kuuntelemaan fuusiojatsia. Tästäkin paikasta ja livemusiikista sain vinkin retkellä. Opas Iva oli todella kartalla Ljubljanan tarjonnasta.

Tässä vielä tunnelmapaloja Ljubljanan ihanasta vanhasta kaupungista:

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Yhteistyössä Ljubljananjamin kanssa

Ljubljananjamin verkkosivut: klik

Next Post:
Previous Post:
There are 10 comments for this article
  1. Avatar
    Erja/Andalusian auringossa- ruokamatkablogi at 09:23

    Loistava konsepti – etenkin tuo paikallisten kanssa hengailu tuo tuohon ihan uutta arvoa. Käyttäjäystävällisyyden nimissä olisi ollut kiva kuulla, miten tuo käytännössä toimii – eli ostetaanko tuohon joku lippu vai maksetaanko ruoasta aina joka paikassa erikseen sen paikallisen oppaan valitseman reitin mukaan?

    • Avatar
      Annika Author at 20:26

      Linkki Ljubljananjamin sivuille oli juuri käyttättäjäystävällisyyttä: siellä kaikki tiedot kierroksista. Eli ihan varataan oma retkiaika, ja hintaan sisältyy kaikki (ja ekstraa, jos juo enemmän kuin pakettiin sisältyy).

  2. Avatar
    Maarit at 21:23

    Kylläpäs tuli nälkä tätä postausta selatessa! Vaikka itse ollaan aikamoisia penninvenyttäjiä reissuruokailuissa, niin pyritään aina parhaamme mukaan tutustumaan paikalliseen ruokaan ja valitaan paikallisia ruokapaikkoja. Tuollainen Food Walk olikin ihan uusi juttu, ja luulen, että mekin voisimme tykätä siitä. Ollaan joitain kertoja niin kotimaassa kuin ulkomailla osallistuttu kaikenmaailman ruokafestareille. Se on ollut mukavaa, vaikka ollaan aika tavan tallaajia mitä ruokiin ja juomiin tulee. 🙂 Ja kylläpä Ljubljanan kujat näyttävät näissa kuvissa kauniilta!

    • Avatar
      Annika Author at 17:49

      Olen vasta viime aikoina alkanut panostaa vähän enemmän ruokaan. Vähän pelkään, että ruoan kanssa käy kuin majoitusten: Kun on alkanut panostaa tasokkaaseen majoitukseen, sitä haluaa koko ajan eikä vaatimattomampi enää tyydytä. Että käykö ruoan kanssa myös niin, että joidenkin ihanien lounaiden ja illallisten jälkeen alkaa aina janota aina vastaavaa. Food walk oli kyllä kiva konsepti. Pitää yrittää löytää vastaavaa muualtakin.

  3. Avatar
    Henna /suurin onni at 21:17

    En ole koskaan käynyt food walkeilla, mutta tekisi kyllä todella paljon mieli. Erjan Andalusian Auringossa -blogista olen lukenut sellaisista Suomessa, ja tämä oli nyt ensimmäinen jossain ulkomailla järjestettävä, josta kuulen, ja voi että olen ihan myyty tälle konseptille. Erityisesti tällainen, joka räätälöidään asiakkaan mieltymysten mukaisesti niin nam 🙂 Tämän vinkin laitan (joskus mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa) Ljubljanan visiittiä varten korvan taakse!

    • Avatar
      Annika Author at 21:22

      Arvostin todella sitä, että aina ei ole samaa reittiä, johon opaskin jo kyllästynyt, kun kertoisi samat jutun 167:ttä kertaa. Myös yllätyksellisyys on asiakkaalle kiva. Yhtään ei tiedä, mitä seuraavaksi syödään, mutta ei tarvitse vaikka artesaanioluen kohdalla nieleskellä väkisin ja sylkeä lasiin, jolle olut maistu. 🙂

  4. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 00:47

    Ljubljanasta itsellä on omanlainen food walk -kokemus, kun paikalliset veivät meidän seuruetta neljä päivää erilaisiin paikkoihin syömään. Käytiin kaikki ruokailut syömässä sellaisissa paikoissa, mitkä olivat vähän laadukkaampia, mutta ei kuitenkaan fine diningia. Itse rakastan Ljubljanassa juuri sitä, että siellä on idän ja lännen parhaat puolet niin ruuassa kuin kaikissa muussakin. Tuollaiselle konseptille voisin lähteä mielelläni mukaan, jos muuten tuohon kaupunkiin ei olisi itsellä siteitä entuudestaan. Toki jos siellä ei tuttuja näkisi, niin voisihan sitä tuon silti tehdä. Tulevaisuudessa vastaaat kierrokset ovat varmasti sellaisia muuallakin päin maailmaa, että niihin mielellään osallistuu. Turku Food Walk on esimerkkinä Suomessa siitä, että se on toimiva konsepiti.

    Mieli tekisi lähteä Ljubljanaan hyvinkin pian – yhdet vielä ja sitten Lasko 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 11:52

      Joo, jollei ole kaupungissa kavereita, voi kavereita ostaa viemään paikasta toiseen ja näyttämään paikkoja. Sitä kutsutaan food walkiksi. 🙂 Kiinnostava konsepti minusta. Ehdottomasti kokeilen muuallakin. Olen vasta vähitellen oppimassa erilaisten palvelujen käyttäjäksi. Omatoimimatkailijan ei tarvitsekaan olle ihan itsekseen koko aikaa. 🙂

  5. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 21:12

    Onpa tosissaan aivan mahtava konsepti! Jossain Melbournessa järkättiin suklaakävelyitä, mutta jäi harmillisesti osallistumatta.

    Tässä alkaa kuola valumaan kun näitä kuvia katsoo. Pakko varmaan mennä hakemaan kaupasta edes joku sipsipussi. 😀 Ruokamarkkinoilla on ihana reissuilla aina samoilla, ja samoin tehdä juuri tällaisia pieniä kävelyretkiä ja syödä mitä vastaan tulee. Hoi Anissa kävimme kokkikoulun oppiaksemme paikallisten herkkujen tekoa, ja siinä oli osana kurssia myös pyrähdys keskustassa. Niin rahansa arvoinen kokemus sekin, että menisi varmasti tällaisellekin!

    Harmittaa vieläkin kun jäi taannoin Ljubljana kokematta sairastumisen vuoksi. No, näillä vinkeillä parempi vierailu kun sinne asti pääsee!

    • Avatar
      Annika Author at 13:36

      Suklaakävely?! Kuulostaa mun jutulta. Toisaalta vaikka Belgiassa sen voisi hoitaa ihan itse käymällä kaikissa suklaakaupoissa ja mutustelemalla suklaata matkalla seuraavaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.