Strasbourg on ollut ajatuksissani lähinnä ranskalaisten pakkomielle saada EU-parlamentti kerran kuussa pois Belgiasta ja meppien ihan järjetön mappiralli. Niinpä ajatus (lue: ennakkoluulo) kaupungista on ollut minulle tärkeitä virkamiehiä ja muuten vain ynseitä ranskalaisia tylsässä kaupungissa. Minulla ei ollut aikomusta edes mennä sinne, mutta googlailun jälkeen Strasbourg alkoi oikeastaan näyttää varsin kiinnostavalta. Se on jopa kahden Unescon maailmanperintökohteen kaupunki. Kahden! Wau! (Tiesitkö muuten, että Suomessakin on sellainen? Kerron jutun lopussa, mikä se on.)
Strasbourg – kahden Unescon maailmanperintökohteen kaupunki
Strasbourgin Unesco-kohteita ovat kaksi kaupunginosaa: Grand-Ile ja Neustadt.
Grand-Ile on, kuten nimestään voi päätellä, saari. Siellä on muun muassa Notre-Dame, ehdottomasti upea katedraali, mutta minun on rehellisyyden nimissä sanottava, että Grand-Ile on aika tavanomainen. Tällaisia pömpöösejä keskiaikaisia kaupunkiympäristöjä (Unescon määritelmä, pömpöösi minun lisäykseni) on Euroopassa kovin paljon muuallakin. Pömpöösiyden ruumiillistuma on Palais Rohan ihan katedraalin vieressä. Kuitenkin Place du Châteaulla katedraalin ja Rohanin välissä oli upeana kesäpäivänä monenlaista tapahtumaa, mikä elävöitti aluetta kummasti, ja minäkin jäin jonkinlaista performanssia seuraamaan.
Turistien suosikki on Petite-France, pieni osa Grand-Ileä. Muutaman kanaalin alueella on ristikkotaloja ja alsacilaista tunnelmaa, samanlaista kuin Colmarissa. Mutta nämä kadut on nopeasti nähty, ja niillä todella on turistinen fiilis. Mutta jos ei ole käynyt ennen Strasbourgia muualla Alsacessa, ymmärrän, miksi Petite-France on niin suosittu. Onhan arkkitehtuuri siellä tosi nättiä.
Lue lisää: Colmar, kaunis kuin karkki. Kirje Colmarista
Katedraalin ympäristön tylsien, harmaiden rakennusten välissä kulkevilta tylsiltä kaduilta lähtee kuitenkin pienempiä ja paljon kivempia katuja, ja kortteleiden sisällä on aukioita, baareja, kahviloita. Kävelykaduilla on paljon kauppoja ja ravintoloita. Kaikki tämä sai Strasbourgin tuntumaan paljon leppoisammalta kuin osasin odottaa. Mieleen tuli, että Strasbourg olisi kuin Ranskan Kööpenhamina. Se on paljon hyväntuulisempi ja rennompi, kuin olin osannut kuvitella.
Niin kulinarismin kehto kuin Ranska onkin, ruokarajoitteiselle se on usein vaikea. Yksi syy, miksi tulin Strasbourgiin, oli L’Eden, kokonaan gluteeniton kahvila. Voi mikä nautinto oli, kun pystyin syömään kaikkea, mitä teki mieli, ja ostamaan leipää ja vähän herkkuja vielä mukaankin. Kahvilan tytön kanssa jutellessani hän sanoi, että ihan hävettää, ettei ranskalaisista kahviloista saa gluteenitonta. Meillä kuitenkin melkein aina on edes yksi vaihtoehto, mutta Ranskassa en oikeastaan enää jaksa edes käydä kysymässä, kun vastaus on aina ei. Strasbourg on muutenkin pullahiiren paratiisi, kahviloiden ja konditorioiden luvattu kaupunki. Leipä- ja pullatiskit levittäytyivät kahviloista usein myös kadulle.
Unesco-kohteista Neustadt on aivan toisenlainen kuin eläväinen Grand-Ile. Siellä on massiivisia rakennuksia ja leveitä, suoria katuja. Arkkitehtuurissa on jotain saksalaista ihan näin maallikonkin silmin, ja se tosiaan on rakennettu Saksan hallinnon aikana 1871 – 1918. Mutta suurin ero oli siinä, että kaikki ihmisvilinä oli poissa. Ei kahviloita ja ravintoloita, ei terasseja tai kauppoja. Vain joitain asukkaita näkyi liikkeellä. Enhän minä täällä kauaa ollut, joten mielikuva syntyi nopeasti. Neustadt olisi varmaankin hyvä paikka asua, mutta turistille se antoi varsin vähän.
Mitä muuta Strasbourg on?
Strasbourg on hyvä ostoskaupunki. Grand-Ilellä on niin Galeries Lafayettes -tavaratalo kuin kävelykatujen kaikki kivijalkaliikkeet. Place des Halles on erikoisen sokkeloinen ostari keskustan tuntumassa. Siellä on muun muassa uusi Victoria’s Secretin liike, joka ehkä sittenkin oli tärkein syy, miksi Strasbourgiin lähdin. Sanotaanko, että alushousuindeksillä mitattuna päiväretki oli suorastaan menestys.
Helteisenä päivänä oli kiva käydä viilentymässä myös museossa. Strasbourg Museum of Modern and Contemporary Art oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Maailmanluokan nimiltä täällä on vain ihan muutamia töitä, mutta muuten oikein kiva kokoelma monenlaista modernia taidetta. Luin, että museolta lounaaseen Rue du Hohwald olisi varsinainen nykykulttuurin keskittymä, ja sen liepeilläkin olisi kaikenlaista kulttuuria, joihin en tällä kertaa ehtinyt tutustua.
Jos olisin ollut toisenkin päivän, olisin ehdottomasti käynyt katsomassa niin Rue du Hohwaldia kuin osallistunut Segway-ajelulle (lippuja myy ainakin www.hellotickets.fi) ja lähtenyt kartta kädessä tutustumaan Strasbourgin katutaiteeseen, josta siitäkin olen vain lukenut. Edellisestä Segway-ajelusta onkin kulunut aikaa. Se on minusta yksi parhaista hommista, mitä voi kypärä päässä tehdä. Katutaidekaan ei oikein osunut ennakkokäsityksiini kaupungista, mutta taas nousivat Strasbourgin pisteet, kun tajusin tämänkin kaupunkikulttuurin muodon kukoistavan.
Aivan ehdottomasti ajoittaisin seuraavallakin kerralla käyntini katedraalille kello 12.30, mutta silloin olisin paremmin valmistautunut. Olin lukenut, että astronominen kello olisi todella näkemisen arvoinen tuohon aikaan, mutta luulin sen olevan kirkon ulkoseinässä, kuten Prahassa, mutta se onkin sisällä. Hilpeä maailmanloppu -blogissa on hieno kuvaus kellosta: ”Kellon erikoisuutena on lisäksi kaikki se, mitä tapahtuu joka päivä klo 12.30. Tällöin kelloa pääsee myös pikku maksusta katsomaan toiminnassa. Aluksi ylempänä näkyvä enkeli lyö vasaralla pientä kelloaan. Seuraavaksi kukko alkaa kiekua, toinen enkeli kääntää tiimalasinsa ympäri, ja viikatemies tulee esille. Hänen ohitseen kulkevat ihmisen elämänvaiheita symboloivat lapsi, teini, aikuinen ja vanhus. Lopuksi apostolien kulkue kulkee ohi Kristuksen, joka siunaa heistä jokaisen.” Kuulostaa huikealta! Sisäänpääsy on kello 11.35 – 12.00, joten missasin kellon. Kaiketi minä kirkon torniinkin kiipeäisin, mutta 330 askelmaa 30 asteen lämpötilassa jäi tällä kertaa väliin.
Strasbourg – käytännön vinkkejä
Lyhyessäkin ajassa Strasbourgia ehtii nähdä paljon, jos pisimmät välimatkat taittaa ratikalla. Keskustan ratikka- ja bussiverkosto vaikutti tosi hyvältä. Latasin CTS-nimisen sovelluksen, josta pystyy sekä ostamaan liput että tutkimaan aikataulut ja reitit. 4,60 euroa maksanut päivälippu oli minusta varsin edullinen. Itse tulin Strasbourgiin Colmarista. Matka on puoli tuntia junalla. Jos haluaa Suomesta suoraan Strasbourgiin ja käytössä ei ole rajatonta budjettia, kannattaa lennot ottaa muualle, esimerkiksi Baseliin, josta kestää junalla vielä 1,5 tuntia. Strasbourgin lennot ovat nimittäin noin kaksi kertaa kalliimmat kuin Baselin. Kumpaankaan ei ole Suomesta suoraa lentoa.
Minulle jäi vahva tunne, että paljon jäi näkemättä ja että mielelläni palaisin. Sanoisin, että 2 – 3 päivää olisi ehdoton minimi, jottei jää pintaraapaisun tunnetta, kuten minulle jäi.
Sitten vielä alussa mainitsemani kahden Unescon kohde Suomessa. Se on Rauma. Kohteet ovat Vanha Rauma ja Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue. Hienoja ovat nekin molemmat. Korona-aikaan kävin katsomassa.
4 comments
Strasbourg on itselleni ihan tuntematon, mutta oikeastaan varsin kivalta pistäytymispaikalta kuulostaa. Käytiin muuten myös noissa Rauman kohteissa, ja totta, kivoja ovat. Toki Vanha Rauma on muutenkin tuttu ja ollaan käyty siellä lukuisia kertoja, mutta Saammallahdenmäki oli uusi tuttavuus.
Strasbourg on tosiaan helposti vain nimi uutisissa, mutta minusta hyvinkin muutaman päivän reissulle loistava kohde. Antaa taas ihan erilaisen kuvan Ranskasta kuin muut näkemäni suuret ranskalaiskaupungit.
Sammallahdenmäki on kyllä aika erikoinen kohde.
Kuvat on kauniita kuin satukirjasta tai vanhoista maisemapostikorteista. Strasbourg on samanlainen yllättäjä kuin Zürich, kolkon maineensa vanki, mutta molemmista löytyy paljon muuta kun menee paikan päälle katsomaan. Olen Strasbourgissa jopa käynytkin, lukioikäisenä, Lufthansan bussilla Frankfurtista. En kyllä muistanut noita kauniita vanhoja kortteleita ollenkaan, enemmän sieltä jäi mieleen olemattomalla ranskan taidolla selvitetyt asiat, kuten mummelilta kemikalion tiskiltä ostettu partavaahto. Hyvin se meni, kun muisti suklaamoussen ja partavesipullon kyljessä lukevan apres rasagen ja yhdisteli niitä sopivasti ja arvasi, miten muss puur rasaa3 voisi ranskaksi ääntyä!
Strasbourg yllätti kyllä positiivisesti. Partavaahto olisi kyllä multa jäänyt ostamatta, vaikka muutaman vuoden olen lukiossa ranskaa opiskellut (mutta vain hädin tuskin C:n siitä kirjoittanut).