Type and press Enter.

Star Clippers -risteily vs. tavallinen risteily

Yhteistyössä: Star Clippers

Olen ollut risteilytyttö ensimmäisestä Kristiina Cruisesin Länsi-Afrikan risteilystä alkaen. Silloin oivalsin risteilymatkustamisen ihanuuden: minulla on kelluva hotelli, jossa voin asettautua hyttiin, ripustaa vaatteet kaappiin, levittäytyä olemaan kuin kotonani, mutta silti herään joka aamu uudesta satamasta, voin nähdä monenlaista eikä tarvitse pakata ja purkaa ja kantaa kamoja. Onhan risteilyissä pieni laitostumisen riski: päiväohjelma toistuu aika samanlaisena, vaikka kohteet muuttuvat. Laivalla on aina vähän aikataulujen orja, koska jos haluan nähdä kohdetta, sinne on mentävä siinä aikaikkunassa, joka nyt kohteessa ollaan. Mutta risteilyn konsepti on silti ihana. Moniin kohteisiin haluaisin tietenkin sukeltaa syvemmälle kuin risteily mahdollistaa, mutta sen tietää jo laivaan astuessa. Risteilyloma nyt on sellainen.

Star Clippers

Star Clippers

Star Clippers -risteily on samanlainen. Paitsi että purjelaivalla ei oikeastaan ole niin väliä, mihin mennään. Oikeastaan olennaisemmaksi muuttui itse matkanteko. Aikaisemmin olen valinnut risteilyn satamien perusteella. Star Clippers -risteilyllä Thaimaassa ja Malesiassa kohteet eivät kaikki olleet erityisiä, mutta risteilyn leppoisaan henkeen, hitaaseen etenemiseen ja tropiikin raukeuteen ne olivat juuri sitä, mitä kaikkein rentouttavimmalta lomaviikolta saattoi odottaa.

Ennakko-odotukset vs. todellisuus

Ennakko-odotus: Minua vähän jännitti, millaisia ihmisiä risteilyllä on. Star Clippers on jonkin verran kalliimpi kuin suuret Karibian risteilijät, joten ajattelin itseni vähän maalaisserkuksi. Koska ihmiset olivat kuvitelmissani kovin hyvätuloisia, ajattelin heidän pukeutuvan myös kovin fiinisti. Ehkä saat kiinni ajatuksestani? Olin siis ostanut vähän uusia vaatteita risteilyä silmällä pitäen, etten ihan vanhimmissa ja venyneimmissä joutuisi häpeilemään. 

Todellisuus: Risteilyllä oli kaikenlaisia ihmisiä. Oli heitä, joille oli tärkeää heti ensimmäisissä virkkeissä kertoa olevansa englantilaisia eläkkeelle jääneitä lääkäreitä, ja sitten ihan kaikkia muita. Olin ihan kaikissa vaatteissani ihan kuin kaikki muutkin. Ei tarvinnut häpeillä, olla maalaistollo-oloissa tai ylipäätään ensimmäisten tuntien jälkeen miettiä koko asiaa. 

Ennakko-odotus: Joulukuun puolivälissä risteily ei ollut täynnä. Kapasiteetista oli varattu noin puolet. Henkilökuntaa oli suunnilleen yksi jokaista matkustajaa kohden. Siinä on tietenkin mukana kaikki merimiehet, konemiehet, kokit jne., eli asiakaspalveluporukkaa ei suinkaan ole niin paljon. Oletin henkilökuntaa kuitenkin pörräävän vähän jopa vaivoiksi asti ja palvelun olevan jotenkin henkilökohtaista.

Todellisuus: Itse asiassa palvelu oli vähäisempää ja persoonattomampaa kuin odotin. Hytti-isäntä oli jotenkin henkilökohtaisin. Hänet ehkä myös kohtasin useimmin (okei, ehkä baarimikon). Esimerkiksi uima-altaalle jos halusi juomaa, se haettiin baarista kerrosta alempaa itse. Älä nyt käsitä väärin. Tämä ei ole minulle todellakaan ongelma, mutta odotin tämäntyyppitä palvelua erottamaan vaikkapa juuri suurista laivoista. 

Elämä laivalla

Elämä laivalla muotoutuu nopeasti tietynlaiseksi rutiiniksi. Pienellä laivalla kaikki on vaan jotenkin leppoisampaa. Suurten laivojen musikaalishow’t voi unohtaa, mutta on luentoja alueista, joilla liikutaan, laivasta, purjelaivoista yleensä. On kirjasto. On uima-allas, liikuntatunteja. Mutta kun ollaan merellä, seilataan hissukseen, riittää viihteeksi usein vain merelle tuijottaminen, milloin ei olla maissa. 

Joka ilta oli myös jonkinlaista iltaohjelmaa. Matkalla olen usein varsinainen iltanuokku, joten suurin osa niistä jäi näkemättä. Mutta osallistuinhan minä frog raceen (peli, jossa liikutettiin narun varassa kulkevaa puista sammakkoa) ja löysin sisäisen kilpailijani, jolle ei kelvannut kuin voitto. Talent show’ssa henkilökunta laittoi itsensä likoon ja lauloi, tanssi, esitti sketsejä. Kuten näistä huomaa, meno risteilyllä on lähinnä rauhallista ja leppoisaa, mutta myös hauskaa – riippuu omasta mielentilasta. 

Satamat Langkawia lukuunottamatta olivat rantoja. Joissain kohteissa oli mahdollisuus osallistua maksulliselle retkelle tai lähteä sukeltamaan, mutta jos ei lähtenyt niille, joutilaisuus kuvannee parhaiten päivän ohjelmaa. Se, mistä pidin, oli, että Star Clippers tarjoaa käyttöön SUP-lautoja, kanootteja, pienen purjeveneen, snorklausvälineitä ilman lisämaksua. Voi vaan pukea pelastusliivit päälle ja hypätä vapaana olevaan kanoottiin. 

Star Clippers

Star Clippers

Sitten oli se päivä, jolloin kapteeni nostatti kaikki purjeet ja halukkaat pääsivät veneellä katsomaan komeutta. Tätä olivat kaikki ehkä odottaneet. Onhan se kaunis, voi mahdoton!  

Star Clippers

Star Clippers

Illan kohokohta oli aina se, milloin laiva lähti satamasta auringonlaskun aikaan, milloin purjeet nostettiin juhlallisen musiikin soidessa taustalla. Minulle nämä hetket ovat jääneet kaikkein parhaiten mieleen koko risteilyltä. Vaikka sama toistui joka ilta, se oli aina yhtä kiehtovaa. 

Star Clippers

Star Clippers

Ruokaa!

Suuret risteilijät ovat kuuluisia siitä, että buffetpöydät notkuvat ruokaa, jengi syö kuin hurmiossa, koska ruokaa sekä on riittävästi että se enimmäkseen on erittäin hyvää. Syödä voi vaikka koko päivän, koska aina on auki vähintään jokin snack-piste. Tietenkin on myös a la carte -ravintolat ja lisämaksulliset erikoisravintolat. 

Star Clippersin ruokafilosofia on toisenlainen.  Aamiainen ja lounas tarjoillaan noutopyödästä, mutta illallinen aina pöytiin tarjoiltuna. Ruokalistalla on aina useita vaihtoehtoja alku-, pää- ja jälkiruoille sekä välisorbetti tai muu väliruoka. Ruoka on parhaimmillaan fine diningia, heikoimmillaan suomalaisen ketjuravintolan tasolla. Mutta enimmäkseen syöminen on nautinto. Tarjoilija ei hätkähdä, jos joskus haluaa kaksi alkuoruokaa tai väliruoan vasta myöhemmin huomattuaan, että muiden syömä ruoka oli liian hyvää, jotta sen voisi jättää väliin.

Star Clippers

Star Clippers

Star Clippers

Illalliselle pukeudutaan kivasti, mitä se kenelläkin tarkoittaa. Sortseissa ja sporttivermeissä ei ensimmäisen illan jälkeen ketään näkynyt, mutta ei kyllä ketään kovat kaulassakaan muuta kuin kapteenin illallisella. Yhtenä iltana ruoka oli selvästi parempaa (hummeria) ja vieraat vähän paremmin pukeutuneet, mutta Karibian iltapukumeininkiä ei ollut. Missään ei kerrottu, että kapteenin illallinen tarkoittaa parempaa päälle, mutta sen kaikki tuntuivat jotenkin tietävän. Parina muuna päivänä oli ns. pukukoodi, mutta sitä noudattivat vain harvat. Ne olivat valkoinen ja merirosvo. Valkoinen mekko minulla oli mukana, joten se oli helppo, mutta mitään piraattikamaa ei. Seuraavalla kerralla otan mukaan edes vyötäisille kiedottavan huivin, raitapaidan ja silmälapun. 

On hassua, miten monelle päivän yhdeksi kohokohdaksi muodostui välipala. Niihin aikoihin, kun vieraat palailivat laivalle, kannelle katettiin kevyehkö välipala: yleensä pieniä leipiä, hedelmiä, salaatteja, leivonnaisia. Jotenkin keho ehti kehittää kunnon nälän tähän mennessä varmaan vain siksi, että syöminen on ihanaa. 

Star Clippers selvästi haluaa tarjota vierailleen elämyksiä. Yksi kiva esimerkki siitä oli yhtenä päivänä tarjottu barbeque-lounas rannalla. Ruoka oli oikeastaan aika samanlaista kuin olisi suomalaisissa grillijuhlissa, eli salaatteja, lihaa, kanaa, maissia (ei sentään makkaraa). Mutta ajatus tässä oli minusta mahtava – kuten vissiin aika monen muunkin mielestä: tuona päivänä laivassa söi lounasta kaksi ihmistä (molemmilla liikuntarajoite, joka vähän vaikeutti veneestä rannalle pääsyä).    

Sosiaalisuus 

Pienellä laivalla on helppo olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin. Illalliselle mennessä sai aina sanoa, haluaako olla omassa porukassa vai mennä seuraan. Vaihtoehtona oli saksan- tai englanninkielinen pöytä (kyllä, saksalaisia oli risteilyllä paljon). Taisimme yhtä iltaa lukuunottamatta olla aina porukassa. Loppuviikosta huomasi, että pöytäseurueet alkoivat vakiintua ja porukka hakeutua samoihin seuroihin. Meidän vakiojengiksi muodostui amerikkalainen naispari ja saksalainen yksin matkustava nainen.

Risteilyllä oli muutama yksin matkustava, ja seurasin heitä sillä mielellä, että voisinko ajatella lähteväni risteilylle yksin. Kyllä voisin. Juttuseuraa riitti kaikille ilman, että heidän piti mitenkään tuppautua toisten seuraan. 

Star Clippers

Reissukaveri kiteytti tunnelmat näin: “Tässä risteilyssä oli yksi todella iso huono puoli: tavalliset risteilyt eivät tunnu enää miltään.” Ehdottomasti Star Clippers -risteily edustaa erilaista tapaa risteillä, mutta en olisi valmis nollaamaan tavallistenkaan risteilyjen ihanuutta. Pieni laiva seilaa erilaisilla vesillä, pääsee pienempiin satamiin, se on tunnelmallisempi, ihmisiä on vähemmän. Suuret laivat tarjoavat erilaisia elämyksiä, vievät erilaisiin kohteisiin, ovat hinnaltaan edullisempia. Molemmille on paikkansa sydämessäni, mutta juuri nyt, vielä neljä kuukautta risteilyn jälkeen, sydämeni sykkii purjeille.   

Muistelen iltoja, jolloin menin yksin kannelle. Kuuntelin tuulen suhinaa, Haistelin meri-ilmaa. Istuin siellä kuun valossa välttämättä tapaamatta ketään. Täällä voi olla toisten keskellä mutta ihan yksin halutessaan. Saatoin minä kyllä olla vähän yhteydessä ystäviinkin. Kun valitsi mantereen puolen laivasta, thaimaalainen SIM-kortti toimi kohtuullisen hyvin.

Star Clippers

Käytännön juttuja tiiviisti

  • Oma risteilyni oli Phuketista Phuketiin, kesto 7 yötä.
  • Lähtöselvitys tehtiin satamassa hotellissa. 
  • Passintarkastukset hoidetaan laivalla. Tullivirkailijat tulevat laivaan.
  • Matkalaukuista huolehditaan molemmissa päissä. Niitä ei siis tarvitse itse kuljetella. 
  • Laivaan siirrytään tenderillä, pienemmällä veneellä. Samoja veneitä käytetään, kun rantaudutaan saarille. (Saarille suosittelen jonkinlaisia jalkineita, koska vedessä saattaa olla teräviä kiviä. Itse ostin laivasta edulliset rantatossut.)
  • Laivalla ei käsitellä rahaa (lasku maksetaan lopuksi), mutta kohteissa voi olla paikallisvaluutalle käyttöä. Me kävimme esimerkiksi hieronnassa yhdellä rannalla, Langkawilla puuhailtiin vaikka mitä.
  • Hintataso laivalla on kohtuullinen. Esimerkiksi vaihtuva päivän drinkki oli vitosen, sampanjalasi pari euroa enemmän ja talon viinit reilut parikymppiä pullo. Sen sijaan Star Clippersin nimikkotuotteet, esimerkiksi paidat, olivat verrattain kalliita (viimeisenä päivänä ale, jos tekee tällaisia tuliaisia mieli).
  • Oman risteilyn voi varata täältä.
  • Unohdinko jotain olennaista? Kysy ihmeessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

10 comments

  1. Kuulostaa ja näyttää aivan mahtavalta! Jonain päivänä haluan toteuttaa tällaisen risteilyn itsekin. Minä kun nautin eniten siitä meren äärellä istuskelusta ja kauniista maisemista (sekä tietenkin auringonlaskuista). En niinkään kaipaa iltaohjelmia sun muuta (siinä kohtaa olen jo valmis nukkumaan). Summa summarum: kyllä merellä on vaan aika ihanaa <3.

    1. Sama juttu. Ei iltaohjelma minullekaan ole syy valita tiettyä risteilyä. Kun aamusta asti on liikkeellä, olen minäkin ajoissa sängyssä. Star Clippersillä viimeinenkin ohjelma taisi loppua kello 23. Meri oli auki 24/7. Se riittää.

  2. Olen lukenut Star Clipperin risteilystä parista muustakin blogista ja kaikki ovat tuntuneet olevan tyytyväisiä. Mietin just, että tuonne saisi ehkä miehenkin houkuteltua mukaan. Purjeet kun ovat lähellä sydäntä. Miksei voisi mennä yksinkin..

    1. Olihan siellä niitäkin, jotka valittivat kaikesta. 🙂 Mutta hämmästyttävää on, jos joku ei olisi tyytyväinen.

  3. Mä en ole koskaan koittanut mitään Ruotsin risteilyä pidempää risteilyä, vaikka jossain määrin on kyllä vuosien varrella kiinnostanut. Ei sitten kai kuitenkaan tarpeeksi (etenkään suhteutettuna risteilyjen hintoihin), kun ei ole tullut lähdettyä. Mutta oishan tuo upea kokemus, etenkin juuri vaikka Aasiassa, jossa on aina takuulämpimät illat nauttia olostaan kannella ja just noi mahdollisuudet lähteä vaikka suppailemaan tai snorklailemaan. Joku päivä siis vielä minäkin 🙂

    1. Varsinkin Karibialla suurilla laivoilla risteilyt ovat minusta yllättävän edullisia. Tietenkin hintaa saa kasvatettua, mitä hienomman hytin haluaa. Lennot tietenkin kasvattavat hintaa paljon. Välimerelle lentäminen edullisempaa. Näillä pienemmillä kipoilla hinnat ovat kyllä selvästi suuremmat, mutta porukkaa murto-osa ja meininki erilaista. Kuten olen monesti sanonut, olen risteilytyttö ja tykkään risteilyn konseptista tosi paljon.

  4. Siis wau noi laivan kuvat!! Varsinkin nuo missä miehistö seisoi keulassa! Huh miten upeita. Ikinä en ole risteilyistä osannut haaveilla, kun tulen herkästi matkapahoinvoivaksi. Mutta voin kuvitella, että fiilistelisin samoja asioita kuin sinäkin. Auringonnousut ja laskut ovat varmasti laivalla uskomattomia. Mähän kyllä varasin itseasiassa alkuvuoteen sen komodo risteilyn, jossa oltaisiin oltu 4 yötä laivalla.. Se kuitenkin peruuntui sään vuoksi. En tiedä miten olisin siitä todellisuudessa selvinnyt, mutta toivottavasti pääsen vielä joskus kokeilemaan. Tosi kattavasti tietoa ja infoa. Todella mielenkiintoista luettavaa!

    1. Yritin vastata kaikkiin niihin kysymyksiin, joita minulla itselläni oli ennen matkaa. Ei tietenkään haitannut, ettei tiennyt, mutta esimerkiksi pukeutumisesta olisin mielelläni tiennyt. Miehille oli ohje, että pitäisi olla kauluksellinen paita, mutta siinä se oli.

      Tarkoititko selviytymisellä merenkäyntiä? Minä olin ensimmäisen vuorokauden kipeä ja jouduin ottamaan lääkettä, mutta sen jälkeen helpotti enkä voinut pahoin.

  5. Vau, muuten en ole mikään risteilyihminen ollenkaan, mutta tällainen purjelaivaristeily voisi kiinnostaa jopa itseänikin! Myös ruoka näyttää ihanan tuoreelta!

    1. Ruoasta tuli kyllä tuore olo. Laiva kuitenkin pitää pakata jo lähtösatamassa. Pikkusaarilla ei täydentäminen ole mahdollista.

      Tämä oli kyllä ihana kokemus. Mutta jos ei ole risteilyihminen, saattaa purjelaiva porttiteoriaa soveltaen tehdä sinusta sellaisen. 🙂