Yangon on valtava kaupunki, eikä mitään metron tapaista julkista liikennettä ole. Täyteen ahdettuja busseja ja avolava-autoja puoliksi ulkona roikkuvine matkustajineen kyllä suhailee kaikkialla, mutta kolme päivää on liian lyhyt aika alkaa ottaa systeemistä selvää. Taksilla liikkuminen on tarkoituksenmukaisinta, varsinkin jos haluaa nähdä edes jonkin verran. Koska turismi ei ole kovin yleistä vielä, mitkään lieveilmiöt, kuten ylihintaa kiskovat taksikuskit, eivät ole kaupunkiin rantautuneet. Suunnilleen kaikki matkat maksoivat 2000 – 3000 kyatia (alle kahdesta eurosta alle kolmeen euroon). Mittareita ei ole, mutta etukäteen kysyttynä summat olivat aika vakiot.
Ensimmäisen kuskin kanssa yhteisen kielen puuttuminen teki tepposet: päädyimme alkuun väärään paikkaan. Kun oikea paikka selvisi, yhden yhteisen matkan sijaan herra kuljetteli meitä kolme tuntia ympäriinsä ja lisäsi matkan varrelle myös bonuskohteen. Voi olla, että erillisten matkojen maksaminen olisi tullut halvemmaksi, mutta tällainen tuntui kätevältä. Taksi odotti, saatoimme jättää kengät autoon, ja ehkä tästä jopa 18 euron keikasta jäi kuskillekin jotain käteen.<
Swe Taw Myat Pagodan erikoisuus on Buddhan hammas. Niin kuin kristillisillä kirkoilla on Jeesuksen ristin kappaleita ja muita pyhäinjäännöksiä, kertovat buddhalaiset heillä olevan kappaleita Buddhasta. Hiustupsuja sanotaan olevan Yangonissa parissakin pagodassa. Mikä minä olen sanomaan muuta, kuin että pagoda on kaunis kaikessa kimalluksessaan.
Seurasimme myös meneillään ollutta jotain tapahtumaa. Jos menossa olisi ollut aito hääseremonia, ehkä paikalla olisi ollut muutakin seuruetta kuin lauma erilaisia kuvaajia ja ohjaaja. Ehkä polvistunut pari ei olisi kuvannut itse itseään kännykkäkameroilla? Kuitenkin lähes kaikki paikalla häärivät olivat pukeutuneet hääfirman paitoihin. Yritimme sivussa olevilta vähän kysellä. Ilmeisesti kyse oli tv-sarjan kuvauksista.
Kaba Aye (= maailman rauha) Pagoda mainittiin kaikissa kartoissa huippupaikkana, joten menimme sinne. Minusta se ei erityisesti eronnut edellisestä, mutta ilmeisesti alemman kuvan Buddha on erityinen. Ainakin sen eteen saatettiin sulkea panssariovet, ja nytkin välissämme oli paksut kalterit. Melkoista kullan kimallusta on tämäkin pagoda.
Pagodan pihapiirissä on Buddhan elämästä kertova Museum the Buddha’s life and sasana. Paikallista kieltä osaamattomalle museon anti jäi vähäiseksi.
Bonuskohde oli Māhāpāsana cave the Great Sima. Näin luki kyltissä rakennuksen ulkopuolella. Ihan luolaksi en paikkaa sanoisi. Ehkä seon osittain kiven sisällä, mutta sitten on tarvinnut olla suurehko kallio keskellä muuten varsin tasaista maisemaa. En ole tällaisessa koskaan ollut. Suuri sali muistutti jollain tapaa moskeijoita, mutta reunustoja kiersi tuolirivit, joita moskeijoissa ei ole. Seinän valotauluilla oli uskonnollisia tekstejä. Jonkinlaiseksi pyhien toimitusten saliksi mielikuvani muodostui. Pitänee ottaa selvää.
Myanmarin yksi suurimmista Buddhan kuvista on 72-metrinen makaava Chauk Htat Gyissa. Enää herää kysymys, kuinka suuria ovat vielä isommat. Nyt myönnän kommenttini asiatomuuden, tahdittomuuden ja typeryydenkin, mutta kun minusta tämä makaava olento näyttää tytöltä punaiseksi lakattuine kynsineen ja voimakkaasti korostettuine silmineen. Nyt on parempi olla sanomatta enempää.
