Missä on myyttinen Shangri-La? Jossain kaukana. Jossain on paratiisimainen Shangri-La. Sitä tavoitellaan. Oman Shangri-Lani löytämiseksi matkustan. Olen löytänyt sen aina hetkittäin vaikkapa São Tomésta, Malediiveilta, miksen jostain kaupungeistakin. Mutta nyt löysin sen Shangri-La Bangkokista. Jos seuraava etappi Malediivien ja Sri Lankan jälkeen on Helsinki, on viimeinenkin lomapäivä elettävä arkea pakoillen. Siitä on otettava kaikki irti viimeiseen auringonsäteeseen ja vielä sen jälkeen.
Chao Phraya -joki on minun suosikkini Bangkokissa. Sitä pitkin ajelen mieluusti lautalla, sitä katselen ikkunasta illan pimennyttyä. Se näkyy jopa käyntikortissani. Chao Phrayaa pitkin lautalla ajaminen on vähän (no ei ihan) kuin ajaisi ykkösen vaporetolla pitkin Canal Grandea Venetsiassa. Ennen paluuta arkeen minulle riitti katsoa jokea uima-altaalta. Okei, hilejuomaa siemaillen, ikuisesta kesästä uneksien, ja vähän joella ajellen myös.
Shangri-Lassa on tyylikkään hotellin charmia. Sillä on marmorinen, valtavan korkea lobby (minusta näytin lobbyssa aika hyvältä…), jossa on aivan mielettömän upeat orkideat, ja melkoiset kristallikruunut hississäkin, mutta ei sitä kannata säikähtää. Ihan vain tavallisella taksilla tai tuktukilla pihaan kaartavat otetaan yhtä hyvin vastaan kuin limusiinilla tulijat. Sisäänkirjoittautumisessa pidin henkilökohtaisesta palvelusta. Vain minimi hoidetaan tiskillä, loput asiakkaan huoneessa. Luottokortin tiedotkin kirjataan siellä. Huone luonnollisesti on saatavilla heti.
Monenlaista palvelua olen hyvissä hotelleissa saanut, mutta Shangri-La onnistui yllättämään: Matkakaverin matkalaukusta oli irronnut ruuvi, eikä sen vetokahvaa voinut siksi käyttää. Pikkolo toi matkatavaramme huoneeseen ja kertoi huomanneensa toisen laukun olevan rikki ja kysyi, voisiko hän korjata laukun. Alle kymmenen minuuttia siinä meni, kun laukku oli tyhjennetty, viallinen kahvan osa otettu laukun uumenista esiin ja laukku fiksattu. Mitä sanot palvelusta? Minä olin myyty. Tätä on viiden tähden hotellin viiden tähden palvelu!
Meillä oli viimeinen päivä aikaa nauttia lämmöstä. Uima-allasalue on suuri. Siellä on sekä varjoisia paikkoja että aurinkoisia jokaiselle tahtonsa mukaan. Siellä on tietysti sinistä vettä, mukavia aurinkotuoleja, palmuja ja mikä parasta, näkymä Chao Phrayalle. Altaalla saa makailla rauhassa kaupungin hälinältä, mutta silti tuntuu, kuin koko maailma kulkisi jokea pitkin ohi. Melkein kuin vuokra-asuntomme Canal Granden rannalla, muttei ihan.
21. kerroksestakin oli mukava näköala joelle. Siitä ylemmät neljä kerrosta olivatkin jo niitä, mistä on pääsy loungeen juomaan ilmaisia drinksuja, jos sellaista arvostaa. Ei siinä mitään, tyylikkäät tilat, kuten koko hotellissa muutenkin. Olisin niin halunnut spahan rentoutumaan, hierotuttamaan reissun kiristämät hartiat taas rennoiksi, mutta aika ei vain riittänyt. Shangri-Lan sänky ja tyyny eivät osallistuneet niskajumeihin. Kuinka arvostinkaan huoneen hiljaisuutta ja sängyn mukavuutta.
Shangri-Lan afternoon tea on käsite. Ei se ihan Lontoon Ritzin tasolla tunnettuudessa ole, mutta se on voittanut ensimmäisen alan kilpailun Thaimaassa. Onneksi emme olleet syöneet lounasta, nimittäin kolmekerroksisen tarjottimen tyhjentäminen on aika kova suoritus jopa kahdelta. Ihana muusikkolady soitti harppua, mutta tunnelma ei suinkaan ollut harras vaan enemminkin eloisa, kuten suloinen soittajakin. Tällaisia hetkiä pitäisi ottaa useamminkin. Noin 40 euron hintainen teetuokio (yhteensä kahdelle) ei ole minusta hemmottelusta paha hinta.
Teen jälkeen vähän sokeripöllyssä voimaantuneena lähdimme joelle. Shangri-Lasta pääsee muutaman askeleen päähän sekä lautalta että ilmaradalta. Sijainti on siis todella kätevä. Minusta ehkä parasta, mitä kaksi ihmistä voi reissussa tehdä yhteensä reilusti alle eurolla, on ajella lautalla Chao Phrayalla.
Halusin nähdä Wat Arunin. Olen ollut siellä ensimmäisellä Thaimaan-matkalla vuosia sitten, mutta haaveilin siitä iltavalaistuksessa. Valitettavasti temppelille ei enää auringon laskettua päässyt kapuamaan ja muutenkin piti paljolti ihailla vain aidan takaa. Yhdessä rakennuksista oli jonkinlaiset menot käynnissä. Kuljimme ympäriinsä ja kuuntelimme ulos kantautuvia ääniä. Jotain todella rauhoittavaa siinä oli. Jotain tällaista minusta on Bangkok parhaimmillaan.
Olen huomannut, että jos olen jossain vain vähän niin kuin ohikulkumatkalla, ympyräni ovat aika pienet. Vähän houkutteli lähteä ostoksille, mutta päätin säästää kaikki tarpeet helmikuiselle New Yorkin -matkalle. Sen sijaan päädyimme disco-tuktukilla Asiatiqueen. Viimeksi käydessämme paikka oli uusi ja rannan ravintolat aivan täynnä. Kyllä nytkin, tiistai-iltana, oli porukkaa, mutta kaikkialle mahtui. Thaimaan yleiseen hintatasoon nähden Asiatique on aika kallis, mutta saimme hyvää tuokaa ja juomaa, joita olimme tulleet hakemaankin.
Hotellille pääsi takaisin venekuljetuksella suoraan baariin, johon oli pakko jäädä vielä yhdelle. Kun loma on loppumassa, ei malttaisi mennä edes nukkumaan. Aamuinen herätys neljän jälkeen Sri Lankassa söi kyllä biletyshaluja aika tehokkaasti.
Aamulennolle lähteminen tarkoittaisi kymmenen minuutin juoksuaamupalaa ja pientä stressiä taksissa, ehtiikö ajoissa. Mutta aamulennon myöhästyminen useilla tunneilla tarkoittaa pitkää aamupalasessiota terassilla. Shangri-Lan aamiainen on yksi parhaista syömistäni. En tiedä, mitä olisin enempää voinut toivoa. Ruuhkainen buffet kyllä oli, mutta koin sen sellaiseksi luultavasti siksi, että halusin ottaa kuvia. Ruoan saamiseksi ei tarvinnut jonotella.
– Kaiken tämän valikoiman joukosta sinä otit sitten muroja?
– Kotitekoista granolaa tämä on!
– Mulla on ongelma.
– No?
– En osaa päättää, minkä väristä mehua ottaisin.
Aamuauringon säteistä ehti nauttia vielä hetken ennen limusiinikyytiä kentälle. Matkakaveri päätti, että nyt nautiskellaan loppuun asti. Univormupukuinen kaveri ajeli ja minä mussutin suklaata. Nyt on sekin kerran kokeiltu. Ihan jees, mutta enpä tiedä, onko moisesta lisäarvoa reilun puolen tunnin matkalla. Se on aika kivutonta istua tavallisessa taksissa ihan selkä suoranakin. Ei tarvitse pystyä kallistamaan penkkiä. Sitä paitsi uusissa Mersuissa on jotain outoa hajumaailmaa, joka sai epäilemään, että dödöni pettänyt.
Mutta hotellikokemus oli taas sellainen, että pelottaa, ettei vähempi kohta enää riitä. Onneksi Bangkokissa näiden huippuhotellienkin hinnat ovat aika maltillisia, joten niistä on mahdollista nautiskella ainakin siellä.
Hotelli- ja teekokemus yhteistyössä Shangri-Lan kanssa.
50 comments
Voi apua mikä hotelli! Siinäpä se on, että kun yöpyy upeissa hotelleissa, niin siitä alkaa pian nauttia niin paljon, ettei matalampi taso tunnu enää miltään. Meitä odottaa parin kuukauden päässä Phuketissa viiden tähden Marriott. En malta odottaa 🙂
Pitääpä googlailla, millaiseen ihanuuteen menette. Ihanaa lomaa!
Ah. Tuota sen hotellielämän pitää olla! Onneksi Bangkokissa tosiaan huippuhotlien hinnat on inhimillisiä 🙂
Täällä just mietittiin, onko 150 euron hotelli kolme kertaa parempi kuin 50 euron hotelli. Aika usein on. 🙂
Bangkokista voisi varmaan nauttia tuolla tavalla! Oma ainokainen kokemukseni Bangkokista jätti aika kylmäksi, mutta ehkä mahdollisella seuraavalla kerralla täytyy varata huone vaikka tuolta Shangri-lasta ja testata, josko sitten olisi mukavampaa. No, ei viihtyminen kyllä hotellista ollut kiinni viimeksikään, joten ei sen takia, vaan koska se voisi olla tuolla mahdollista ilman että hinta kirpaisisi ihan älyttömästi – kuten kirjoititkin. Chao Phrayalla ajelemisesta tykkäsin kyllä, ja mikäs olisi sen parempaa kuin astua veneeseen suoraan hotellilta.
Olen ollut Bangkokissa useita kertoja juuri päivän tai pari. Siihen se on minusta ihan kiva. Mutta minäkään en varsinaisesti fanita sitä. Näin nautittuna saattaisin kyllä viihtyä vaikka vähän pidempäänkin. 🙂
Aguas Calientesin Inkaterra on minun Shangri-La:ni, mutta minun on kyllä vaikea kuvitella, miten voi lyödä kokemuksena paljon mikään se, että kulkee Venetsian Canal Grandea Vaporettolla. Ehkä se, että kulkee sitä gondolin kyydissä.
Tietysti se, että fiksataan laukku on kyllä omanlaisensa huippu, mitä tulee palveluun.
Venetsian voittanutta ei minulla ole. Lähelle voi päästä. 🙂
Kieltämättä tuota luksuksen fiilistä ei voita mikään! Ei omalla tulotasolla voisi haaveillakaan moisesta Euroopassa mutta krhm, onneksi Aasiassa ollaan pientä luksusta päästy kokemaan. Parasta on kulkea ensin monta viikkoa kengännauhabudjetilla ja sitten ne viimeiset yöt sukeltaa puhtaisiin lakanoihin, rullata ilmastointia täysille ja nautiskella suihkusta, jossa vesi tulee täydellä paineella 😀 Puhumattakaan noista aamiaisbuffeteista!
Euroopassa tosiaan on harkittava tarkemmin, moneenko tähteen on varaa. Onneksi on Aasia, jossa voi elellä herroiksi. 🙂
Upeita kuvia ja hauskaa tekstiä. Olen käynyt useasti Malesiassa. Sieltä löytyy myös Shangri-La hotelleja. Samoin Singaporessa viihdyttiin heidän hotellissa.
Minulle tämä oli ensimmäinen Shangri-La-kokemus, mutta toivottavasti ei viimeinen. 🙂
Aika upea maisema huoneesta ja mielettömän upea uima-alasalue. Viiden teekin näytti hienolta, ei ole silti Bangkokissa kuin ajella lautalla Chao Phrayalla. Shangri-la kelpaisi kyllä!
En vielä hirveän hyvin tunne Bangkokia, mutta siinä on minusta kivasti kuin kaksi osaa: joen seutu ja keskusta. Tai siis näin minä kaupungin hahmotan. Molemmissa on puolensa. Joen tienoosta tykkään, koska ei ole niin hektinen. Ja Shangri-Lassa voi unohtaa koko maailman ulkopuolelle.
Olen tänään syönyt aamiaiseksi limaisen indonesialaisen letun ja kupillisen pikakahvia hassun hajuisella maidolla, joten kotitekoinen granola kyllä maistuisi!
Ollaan käyty muutaman kerran iltapäivän teellä Köpiksen laitamilla olevassa Tanskan parhaimmassa kylpylä-hotellissa. Hinta taisi olla samaa luokkaa, mutta valikoima huomattavasti suppeampi kuin teidän teellä!
”Limainen indonesialainen lettu” kuulostaa herkulliselta. Not. Tavallaan tuollaiset buffetit ovat kamalaa tuhlausta, mutta en voi väittää, ettenkö niistä mielelläni joskus nauttisi.
Joo-o, kelpaisi kyllä! Rankka loma kun pitää stressata siitäkin, minkä mehun valitsee aamiaisella.. Hyvännäköinen hotelli, eipä oo meikäläiselle ikinä tarjottu matkalaukun korjaamista tai vastaavaa hotellissa 🙂
Ihan käsittämätön palvelu. Voisinko korjata tämän? Juu et. 🙂 Siinä kaveri ruuvaili ja johan on laukku taas kunnossa.
Varmasti mieletön lopetus reissulle, osaan vain unelmoida! Vaikken luksusta matkoilta kaipaa, olisi joskus ihana yöpyä tuollaisessa hotellissa, vaikka sitten häämatkalla joskus tulevaisuudessa. Ihan älytöntä palvelua toi matkalaukun korjaus, tosin voisin väittää että kulttuurillakin on jotain tekemistä huiman palvelualttiuden kanssa.. 🙂
Moni on sanonut, että Thaimaassa palvelukulttuuri olisi teennäistä, ei niin aitoa kuin monessa muussa maassa. En tiedä. Olen sielläkin saanut osani monenlaisesta. Tämä oli omanlaisensa ääripää. ei Shangri-La ole reissussa jokaöinen majapaikkani. Tykkään korkeasta laadusta, mutta aina siihen ei todellakaan ole mahdollisuutta.
Mun tuli nälkä, kun lueskelin tätä tekstiä. Ja katselin kuvia. Bangkokissa en ole koskaan käynyt ja mielikuvani siitä on kaoottinen ja levoton. Tuossa joenvarrella voisin kyllä kuvitella viihtyväni. Ja ei tuo pieni luksuskaan joskus pahakis olisi ; )
Bangkokilla on niin monet puolensa. Minä viihdyn joen rantamilla mainiosti. Sieltä puuttuu keskustan ruuhkat ja hektisyys. Halusin loman lopetukseksi keitaan suurkaupungista ja sen sain.
Upea hotelli! Itse olen joskus yöpynyt Shangri-Lassa Australiassa ja varsin hieno kokemus oli sekin! Etenkin aamupalabuffa kauniissa huvivenesatamassa oli ikimuistoinen !
Noita luksushotelleja arvostaa paljon enemmän kun nukkuu useammilla kerroilla rupuhalvoissa luukuissa 😉
Haluaisin osata asua ”rupuhalvoissa luukuissa”. Voisin matkustaa enemmän. Kaikkeen varmaan tottuisi, mutta ne kerrat, kun olen päätynyt rupuhihin oikeastaan vahingossa, eivät ole erityisesti jalostaneet…
Mikä palvelu ja mitkä näkymät! Aamupalakuvat näin aamukasilta olivat aika huumaavia, mutta täytyy myöntää, että kiinnostuin enemmän tuosta iltapäiväteestä. Nyt näyttää niin herkulliselta ja tarkoin asetellulta, ettei se voi olla muuta kuin ihanaa.
Mun on saatava tuo yks muuttamaan ennakkoluulojaan Thaimaasta ja varattava lennot Bangkokiin…
Melkein sanoiisn, että tuolle teelle kannattaa mennä, vaikka ei hotellissa asuisikaan. Puitteet, palvelu ja herkut sitä luokkaa, että ovat investoinnin arvoisia. Herkut eivät siis pelkästään näyttäneet hyvälle. 🙂
Aivan mahtavalta näyttää. Kokemukseni Shangri-La hotelleista rajoittuu Kuala Lumpurin vastaavan hotellin high tea lunchiin. Se oli uskomaton buffet pläjäys, jollaista en ole koskaan muualla nähnyt. Katselin aina kateellisena upeaa uima-allasosastoa. Ehkä joku päivä pääsen sinne tai Bangkokin Shangri-Lahan ihan vieraaksikin 😀
Oi, high tea lounas kuulostaa uskomattomalta. Mietin, millainen se olisi tuon iltapäiväteen ja aamiaisbuffan perusteella. Taivaallinen, veikkaisin. 🙂
Huikea! Vitsi, mun Aasia kuume vaan pahenee tällaisia katsellessa. Johonkin luksushotelliin Aasiaan on päästävä parin vuoden sisään! 🙂
Bangkokissa ovat ihan kohtuuhintaisia ja aika monen saavutettavissa, mutta moni muu iso kaupunki on paljon kalliimpi. Niihin saa tavallinen palkansaaja jo vähän säästää, jos haluaa luksusta. 🙂 Toivottavasti haaveesi toteutuu PIAN!
On hienoa joskus lomalla uhrata hieman ja saada kuninkaallista kohtelua. Meillä Kuuban hotellissa oli mm oma butleri…
Butleri menee jo ihan omiin sfääreihin. 🙂
tuollaiseen palvelun tasoon en ole törmännyt kyllä m i s s ä ä n. Huikean kuuloista ja ei, 40 eur kahdelle tuosta teestä ei todellakaan ole homma eikä mikään!
Pyytäessä yleensä asiat järjestyvät, mutta että itse tarjoudutaan fiksaamaan matkalaukkukin! Jep, ei ihan normisettiä.
Jäin miettimään teen hintaa. Mietin, miksi 40 euroa tuntui paljolta. Sitten tajusin: eihän se Suomessa ole mikään hinta, mutta Thaimaassa, jossa kaikki halvempaa, ei lomalla useinkaan laita noin paljoa syömiseen. Mutta oli jokaisen euron srvoinen!
Voi että, ihanan rauhallisen fiiliksen sai Bangkokista postausta lukiessa. Itse olen ollut siellä lukuisia kertoja ja se mitä aina muistaa, on hikinen tunnelma, pakokaasut ja kauhea härdelli. Pidän siitä silti pieninä parin päivän annoksina. Täytyypä tutustua kehumaasi seutuun ensi kerralla siellä käydessä. Aivan huikea hotellikokemus teillä, noinkohan sitäkin kehtaisi kokeilla 😉
Keskusta-alue ostareiden kupeessa esimerkiksi tuntuu minusta juuri samalta kuin kuvailit. Päivä tai pari on kyllin. Joen ympäristössä tuntuu minusta ihan erilaiselta. Mutta sitäkin vain oieninä annoksina niin säilyy suhde Bangkokiin hyvänä. 🙂
Mielettömän oloinen hotelli! Bankokissa saa kyllä melkein parhaimman hinta-laatu suhteen noille luksushotelleille, vaikka kyllähän se ”halpa” hinta on paikalliseen hintatasoon nähden sitten jo aika suolainen todellisuudessa. Mutta kyllä minä silti ihan mielelläni siellä maksan yli satasen viiden tähden hotellista. Muutenkin Bangkok on kyllä vaan mahtava – juuri tuollaisina lyhyinä pätkinä matkalla jonnekin tai jostakin. Itse olen kyllä aina majoittunut jonnekin Siam Squaren lähistölle, mutta joenvarsi on kyllä sen verran viihtyisää seutua, että ehkäpä seuraavalla kerralla tie vie sitten sinne.
Kolme kertaa viidestä olen ollut joen rannassa, kaksi keskustassa ja kerran lentokenttähotellissa. Kaikissa on puolensa. Sen verran monesti on kuitenkin nyt testattu, että Finskin aamulennolle ehtii ihan hyvin ytimestäkin, että lentokentän paikat saavat ehkä tulevaisuudessa jäädä. Paikallisittain satanen todella on paljon, mutta suomalaiselle reissaajalle vallan kohtuullinen.
Sehän se on, että kun pääsee luksuksen makuun, ei millään haluaisi tyytyä vähempään! Mutta mihin eniten juutuin oli tämä asunto Gran Canalin varrella! ❤️ Voi ihanuus…
Canal Granden kämppä on sellainen muisto, että oksat pois! Kuinka paljon ollaan haaveiltu siihen paluusta, mutta ei ole enää vuokrafirman listoilla ollut pariin vuoteen. 🙁
Ihana lukea pala sinun paratiisita. Tämä oli minun perjantai-illan sohvamatkailu. Ihan kuin olisin ollut mukananne.
Joskus on sohvamatkailtava, jos ei omaa reissua tiedossa. Onneksi on matkablogit. 🙂
Halleluja noille näkymille sekä aamiaispöydästä, että huoneesta! En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että Bangkok voisi olla mielenkiintoinen paikka, mutta myönnettäköön, että viime aikoina pieni kiinnostuksen kipinä on hiipinyt tajuntaan. Kuvat temppelialueelta näyttävät huikeilta, ja kyllähän noita mielellään katselisi, ja pitäisi tuollaista hotellia tukikohtana. Kääk. Ollapa miljonääri.
Bangkokissa ei tarvitse olla miljonääri hyvään hotelliin. Tuo oli siinä 150 euroa yö ja oli tuohon aikaan yksi Bangkokin kalleimpia. Okei, Mandarin Oriental yli 400, mutta se onkin omissa sfääreissään. Satasella saa aika kivoja, vähän yli satasella todella kivoja ajankohdasta riippuen. Temppeleitä kaupungissa piisaa satoja.
Juu, mutta tarvitsee olla miljonääri että voi olla aina matkoilla! 😀
”Aina” taitaa sisältää vaatimuksen miljonääriydestä. 🙂
Kyllä nyt kelpaa! 🙂 Tämän hotellivinkin laitan varmasti korvan taakse seuraavaa Bangkokin piipahdusta varten. Ainoa, josta en oikein välitä, on tuo huoneen kokolattiamatto, mutta ehkä sen kanssa voi elää, kun näkymät ovat noin upeat ja aamupalankaan suhteen ei ilmeisesti paremmasta väliä! Harmi, ettet ehtinyt testaamaan spata, olisi varmasti ollut luksuskokemus sekin.
Kokolattiamatot ovat melkoinen nounou minullekin. Aamulla yleensä tietää siivouksen tason nenän kunnosta ja hengittämisen helppoudesta. Ei ollut ongelmia. Minä niin menisin tuonne takaisin. NYT!
Ihanaa luksusta. Kyllä mä mieluummin tuollaisessa yövyn kuin reppureissaajien hostelleissa Khansao roadilla 🙂
Täytyykin vierailla tuolla Asiatiquessa ku muutaman viikon päästä suuntaan Bangkokiin.
Onko sulla muute suositella jotain hyvää Day Spata Bangkokissa? Jos jotain hemmottelua ottais ennen rankkaa auringonottoa 😀
Olen maailman huonoin käymään missään spassa, vaikka tykkään niistä, kun joskus saan mentyä. Valitettavasti en siis osaa suositella. Auton ikkunasta näin Shangri-Lan kulmalla Mulberryn span. Sanoinkin reissukavwrille, että tuonne haluaisin. Olisi epäilemättä ihan luksusta. Yhtään en tiedä hinnoista. Luultavasti niin kallis, etten todellakaan raaskisi mennä. 🙂