Seikkailu Bosporilla

Otsikoilla on hauska leikkiä. On myös verrattoman hauskaa olla aivan pihalla. Se nyt ei ole minulle edes harvinainen olotila. Päätin aurinkoisen päivän innoittamana hakeutua lauttalaiturille ja katsomaan Istanbulia Bosporin suunnasta. Ajoin ratikalla Eninönün pysäkille ja siitä lähdin etsimään oikeaa lauttaa. Ortaköyhin olin menossa, mutta kun ei oikeaa lauttaa löytynyt (tai ollut koko Eminönüssä, en tiedä), ostin automaatista kolmen liiran (reilu euro) jetonin (pieni kolikko, jolla lauttamatka maksetaan) ja kiiruhdin ensimmäiseen juuri lähtemäisillään olevaan lauttaan. Reilun vartin päästä olin Aasian puolella Kadiköyssa.

Alkoi vain kovasti näyttää siltä, että Mondon esittelemä Kadiköy on kovin eri paikka kuin se, missä minä olin. Tunnistin Haydarpasan rautatieaseman, mutta siihen jäi. Oppaassa on pieni luku Kadiköylle. Paikan piti olla viehättävä, mutta näin vain verrattain ruman lauttalaiturin ympäristöineen. Aloitin ystävällisten istanbulilaisten häiriköinnin. Sain kiinni rouvan, joka tunnisti kirjastani yhden nimen, mutta se ei ollut vanha keskusta ilman autoja pienine herkkukauppoineen. Hän olisi kyllä saattanut minut kirjan mainitsemaan ravintolaan, mutta en ollut nälissäni. Etsin seuraavaa mahdollista auttajaa. Ei löytynyt englannintaitoisia.

Jostain paikalle kuitenkin tuli nuorimies, joka kertoi vähän puhuvansa. Aloitin selityksen. Vanhoja kortteileita, vastapäätä lauttalaitureita, lähellä junarataa, ei autoja. Kielitaito loppui. Mutta mies oli päättänyt auttaa. Puhelu ystävälle, joka puhuu hyvää englantia. Jatkoin samaa selitystä, mihin olisin menossa, nyt puhelimessa. Välillä miehet kävivät keskustelua turkiksi, välillä minä puhelimessa. Loppupäätelmä oli, että he kumpikaan eivät tiedä, mitä etsin. Päädyttiin siihen, että jos etsin charming places, pitää palata takaisin Euroopan puolelle. Olen niin kiitollinen näiden ihanien ihmisten vilpittömästä auttamisenhalusta. Oli aika palata lauttalaiturille ja etsiä seuraava lautta kohti uusia seikkailuja.

Ajelin 25 minuuttia Besiktasiin. Siitä olin sentään ottanut Google mapsista kuvankaappauksella jonkinlaisen kartan iPadille, mutta ainakaan oppaassa mainittua puistoa ei kartallani ole. Moskeijan kuitenkin löysin ja sen ympäristön pikkukujat. Iltapäivä oli pitkällä, ja nälkä. Coca Cola -kamalla sisustettu lihapullapaikka vaikutti hauskalta. Maailma kulki ohi, minä sormet kohmeessa istuin avoimien seinien vuoksi melkein kuin ulkona, mutta en taas voinut kuin nauttia joka hetkestä.