Shanghai on valtava. Se taitaa olla sijalla 13 maailman suurimpien kaupunkien listalla. Nähdäkseen edes murto-osan on varauduttava kävelemään aika paljon ja otettava haltuun metron käyttö. (Helppoa.) Siinä auttaa SH Metro -niminen ilmainen kännykkäsovellus, joka tuntee tärkeimmät nähtävyydet ja neuvoo reitit. Metrolla ajaminen on halpaa (matkan pituudesta riippuen, mutta keskimäärin 50 senttiä). Halpaa on taksikin, mutta ei voi luottaa kuskin kielitaitoon, joten olisi hyvä olla paikan nimi myös kiinaksi. Metrossa kyltit ovat myös englanniksi.
Koska Shanghai on niin suuri, minunkin piti tehdä joitain suunnitelmia. En voinut vain lähteä päämäärättömästi kävelemään, koska siinä on riski, että kiinnostava ei osu vahingossa kohdalle. Hotellini oli Huangpun alueella, joka kattaa suunnilleen koko keskustan. Huangpussa on paljon nähtävyyksiä mutta myös tavallista kiinalaista elämää. Länsimaisia turisteja näkyi muuten hämmentävän vähän missään. Ei sade pahasti haitannut: se tuli lähinnä hienoisena tihkuna tai lyhyinä kuuroina. Valokuvissa harmaus toki näkyy ja saa kaupungin näyttämään ankeammalta kuin on. Minä oikeasti pidin Shanghaista aika paljon.
Erilaisia to do in Shanghai -sivustoja luettuani tein listan muutamista kohteista. Jade Buddha temppelin jätin tarkoituksella väliin, koska tiedän meneväni sinne keväällä, kun palaan kaupunkiin. Monenlaisiin temppeleihin kyllä pistäydyin. Longhua temppelille lähdin vartavasten, muihin pistäydyin, kun osuivat kohdalle. Kaikkiin on pieni pääsymaksu. On muuten jännä juttu, kuinka kiehtovia temppelit ovat, vaikka oikeastaan ovat hyvin saman kaltaisia. Kolmen jälkeen alkaa tuntua, kuin kiertäisi kehää ja samaa temppeliä yhä uudelleen. Tietenkin niissä on eroja, mutta maallikolle kauneus ja yksityiskohdat alkavat sekoittua toisiinsa. Silti kerta toisensa jälkeen menen katsomaan kultaisia buddhia, missä ikinä niitä kohdalle osuu.
Minulle on Kiinassa vaikeaa ymmärtää, mikä on vanhaa, mikä ei. Lähdin vartavasten katsomaan vanhaa kaupunginmuuria, jota on jäljellä vain pieni pätkä. Miten siitä olisi voinut päätellä, että se on satoja vuosia vanha? Entä sitten Shanghai Old Street, joka vie Yu Gardeniin? Siinä ehkä oli jotain vähän vanhaa henkeä, mutta ostarikeskittymä puiston ympärillä oli minun silmissäni varsinainen basar olé olé, ja vasta myöhemmin luin sen olevan nimenomaan Shaghai Old City. Shanghai Old Street oli kyllä viehättävä, vähän kuin Penangin George Town.
Yu Gardenin sanotaan olevan 400 vuoden takaa Ming dynastian ajoilta. Ymmärrän, miksi se on listattu kaikkiin Shanghai top 10 -listoihin. Puisto oli paljon suurempi kuin luulin. Se vaikutti alkuun pieneltä, vähän pettymykseltä, mutta jotain polkua seuraamalla puisto kasvoi silmissä. Kaipasin japanilaisten puutarhojen seesteisyyttä ja hiljaisutta, rauhaa vilkkaassa kaupungissa, mutta kiinalaisten kanssa se ei ole mahdollista. Mutta se on kaunis. Rauha on vain yritettävä saada oman pään sisältä.
On jännä, miten vanhoihin tehdasmiljöisiin alkaa ympäri maailman syntyä kulttuurikeskuksia tai muunlaisia ajanviettopaikkoja. Shanghain SoHo on M50, tällainen muodikas vanhalle teollisuusalueelle perustettu taidekeskus, jossa on kymmeniä gallerioita, pari kuppilaa, joitain myymälöitä (osa kalliin näköisiä), joitain seinämaalauksia katutaidetyyliin. Minusta M50 oli hurjan kiehtova. Gallerioiden kiertäminen on minulle kuitenkin enemmän seurapeli kuin yksin tehtävä juttu, eli valitettavasti tyydyin lähinnä kurkkimaan ovilta. Sopivassa mielentilassa täällä menisi tunteja.
Minulle mielikuva Kiinasta on valtava määrä neonvaloja. China townitkin ympäri maailmaa ovat punaisia riisipaperivalaisimia ja neonvaloja. Shanghaissa varsinainen värien sinfonia on Nanjing Street, ostoskatu, joka vie People’s Squarelta The Bundiin, jokivarren rantabulevardille. Nanjing Roadilla on lukuisia ostareita ja muita mahdollisuuksia kuluttaa vaikka koko reissubudjetti, mutta ruokapaikan löytäminen oli vaikeaa. Katutasossa ei ole ravintoloita, joihin vain kävellä sisälle. Ne ovat ostareissa tai kerrostalojen ylemmissä kerroksissa. Vielä vaikeampi oli löytää baaria. Koin olevani lasillisen tarpeessa, mutta eipä ollut kuppiloita – paitsi jonkinlainen kämäinen telttaviritelmä, jossa oli ihan jäätävän kylmä (mutta mojito halpa).
The Bundiin hakeutuvat iltaisin kaikki. Kirkkaalla säällä näkymä vastarannan pilvenpiirtäjiin ja niiden valoihin on epäilemättä vielä vaikuttavampi. Sateisena päivän sumuisuus näkyy kuvistakin, mutta näkymässä on paljon samaa kuin Hongkongissa, kun Kawloonin puolelta katsotaan valojen syttymistä Hongkongin saarelle.
Ensimmäisessä Shanghai-postauksessani oli kuvia Tianzifangista, kapeiden kujien shoppailu-, baari- ja ravintolakeskittymästä. Pidin sen vilkkaasta tunnelmasta, vähän rähjäisyydestä, sivukujafiiliksestä, vaikkei missään kaupungin takapihoilla ollenkaan edes oltu. Odotin, että kaikkialla hehkutettu Xintiandi olisi vastaaava, koska näitä kahta usein rinnastetaan toisiinsa. Mutta Xintiandi on kuin Kämpin kauppakeskus, jos Tianzifang on Mustamäen tori. Eihän näissä kahdessa ollut mitään samaa. Ulkoterassit ovat varmasti kivat lämpimillä ilmoilla, mutta oikein muita syitä tulla Xintiandiin en näe. On se omalla tavallaan kyllä kaunis ja edustaa idän ja lännen tyylejä yhdistävää Shikumen-arkkitehtuuria.
2 comments
Pilvisestä ilmasta huolimatta kaupunki näyttää kiinnostavalta. Ja nuo seinämaalaukset ovat viehättäviä! Hieman mietityttää tuo ihmispaljouden määrä, se varmaan on omalla tavallaan uuvuttavaa. Olivatko muuten teiden nimet pelkästään kiinaksi?
Kyllä minua ihmismäärä ahdisti, mutta toisaalta Shanghaissakin on paljon ihan rauhallista. Jengi vyöryy päälle vain hetkittäin.
Ainakin kaikissa paikoissa, joissa itse kävin (Shanghai, Lijiang ja Xi’an), oli katujen nimet myös englanniksi. Se helpottaa kyllä suunnistamista. Samoin on metropysäkkien nimet.