São Tomén lentokenttä on miniatyyrikokoa. Ennen rakennukseen pääsyä täytettiin lomakkeet, joissa kartoitettiin ebolariski. Portugalinkielinen lomake oli oma haasteensa. Seuraavana oli vuorossa kuumeen mittaus. Siinä mietin, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jompikumpi lähteneet syysflunssassa matkalle.
Rajamuodollisuudet olivat mielenkiintoiset. Passintarkastuksessa kysyttiin e-viisumin numeroa mieheltäni, mutta minun numerostani kukaan ei ollut kiinnostunut. Passit kerättiin pois. Matkatavaroiden saamisen jälkeen mentiin jonottamaan uuden virkailijan huoneen eteen, ja vuorollaan jokainen meni yksin tai puolison kanssa huoneeseen. Siellä odottivat passit, joihin leimattiin viisumi 20:tä euroa vastaan. Minun viisuminumeroni ei edelleenkään kiinnostanut.
Täällä tulee pimeä tosi aikaisin, jo ennen iltakuutta. Tulimme siis säkkipimeässä. Taksi lentokentältä maksoi kympin. Hotellihuoneesta piti olla puutarhanäköala. Mikä ihana yllätys olikaan parvekkeelta haistaa ja kuulla meri! Mitään ei voinut kuitenkaan ennen aamua nähdä.
Aamu valkeni harmaana mutta lämpimänä, onhan São Tomé päiväntasaajalla. Kosteuden vuoksi tuntuu paljon lämpimämmältä kuin mittari antaisi olettaa. Kuljimme muutaman tunnin São Toméssa, pääkaupungissa, testasimme luultavasti kaikki olemassaolevat kahvilat (3) hetken viilennyksen toivossa ja totesimme muutaman kerran, onhan tämä, Afrikka.
Pääkaupunki on verrattain rähjäinen ja hirveän likainen. Roskia on hämmentävän paljon kaikkialla. Vesipullon kiikuttaminen roskikseen tuntui aika turhalta, mutta ei vain anna oma systeemi periksi heittää maahan. Roskis kumahti tyhjyyttä, kun pullo osui pohjaan, kun samaan aikaan sai potkia ryönää jaloista. Ei likaisuus sinänsä minua haittaa, ja sen unohtaa nopeasti, eihän kukaan varpaita tuijottaen uudessa paikassa kulje. Mutta aikamoinen terveysriski reunoiltaan yli vyöryvät jäteastit tässä kuumuudessa ovat.
Kaupungissa on rakennuksia, jotka ovat loistonsa päivinä olleet aivan mielettömän hienoja. Valitettavasti vain kovin monet on päästetty rapistumaan ja sen jälkeen hylätty. Parhaassa kunnossa näyttäisi olevan presidentin palatsi, jonka valokuvaaminen on kiellettyä.
Vilkkain elämä keskittyy suurille markkinoille, joilta saa mitä ilmeisimmin kaikkea. Ulkona myynti tapahtui lähinnä maasta. Sisälle emme menneet. Jotenkin tuntui, että kaikkea ei tarvitse tietää.
Sunnuntai 12.10. oli vaalipäivä, mutta satunnaisia mainoksia ja hotellilla parveilevia Afrikan unionin vaalitarkkailijoita lukuunottamatta vaalit eivät näkyneet katukuvassa. Olisi luullut, että jossain olisi näkynyt äänestyspaikka, koska aika laajalla alueella keskustassa liikuimme. Onneksi vaalit eivät ole aiheuttaneet ainakaan mellakointia.
Kaupunki vaikuttaa ja Bradtin São Tomé ja Príncipe -oppaan mukaan myös on erittäin turvallinen. Poliiseilla ja vartioilla ei esimerkiksi ole ainakaan näkyvasti aseita. Vain presidentin palatsin vartijat olivat aseistettuja. Meihin suhtauduttiin lähinnä uteliaasti. Lapset saattavat tuijottaa ja satunnaisesti jotkut aikuiset alkaa jutella. Kuinka mukava olisikaan muutama sana vaihtaa, mutta kun emme puhu portugalia edes sitä muutamaa sanaa. Englantia osataan ilmeisesti aika vähän (toisaalta suurin osa lopettaa koulun alaluokilla, että syykin on selvä), joten on turvauduttava käsillä puhumiseen.
Aamulla ilmeisesti vaalitulos oli selvillä, sillä Adi-puolueen kannattajat juhlivat kaupungilla. Osuimme yhden kulkueen kohdalle, ja ihmisten riemulla ei ollut rajoja. Yksi nainen syöksyi kaulaani, halasi, poskisuuteli molemmin puolin ja jatkoi iloisena matkaansa.
8 comments
Mä en tajua tuota roskien maahan heittämistä. Mikä siinä on, että niitä ei voi laittaa roskikseen ja että joku myös tyhjentäisi roskastiat.
Kai otit kuvan salaa presidentintalosta 😉
En myös voi ymmärtää, miksei roskikselle voi mennä! Astiat muuten tyhjennettiin, mutta liian myöhään. Tuokin, missä koira on tonkimassa, oli pari päivää myöhemmin tyhjä. Mutta monin paikoin roskassa oikeasti sai kahlata. 🙁
Salakuvaamista suunnittelin, mutta aseet aika hyvä pelote. Ei se NIIN hieno ollut.
Sun olisi pitänyt laittaa tähän postaukseen kartta! Jouduin nimittäin googlettamaan missä on Sao Tome 😀 Kivaa lukea tälläisestä (ainakin itselle) hyvin tuntemattomasta paikasta. Ihanan kuuloisia, vaikkakin sottaavia ihmisiä.
Taisin Matkalla São Toméen -jutussa paikantaa maan kartalle, joten tästä se jäi. Itse kuulin paikasta ensimmäisen kerran viime talvena, ehkä viikkoa ennen kuin varasimme lennot. Mutta niin mieletön paikka se oli, että aivan varmasti palaamme!
Mielenkiintoinen kurkistus Sao Tomeen (minunkin piti googlettaa missä se on :))!
Pääkaupunki ei ollut suinkaan parasta São Toméa. Kannattaa palata takaisin: tulossa on vielä muutamakin juttu saaren parhaista paikoista. 🙂
Kun joskus kauan sitten löysin blogisi, luin nämä São Tomésta kertovat postaukset heti ahmimalla läpi. Että voi tuollainen paikka olla edes olemassa, ja että joku suomalainen on siellä käynyt… Ja päätin, että joku päivä vielä! No, nyt on vihdoin se ”joku päivä”. Kiitos Annika ihan mahtavasta vinkistä ja inspiraationlähteestä. Ja paljon terveisiä täältä päiväntasaajalta!
Ei tämä pääkaupunki edelleenkään huippusiisti ole, muttei ihan noin roskainenkaan kuin kuvissa. Muuten täällä ei varmaan ole mikään muuttunut kahdeksassa vuodessa. Kolme päivää olen nyt ollut ja aika paljon ehtinyt nähdä, sekä kaupunkia että vähän rantoja ja sisämaatakin. Kaupunkia sen verran, että paikallistan lähes jokaisen näistä valokuvista – joo, tämä on tosi pieni paikka!
Eihän! Olet São Tomélla! Aivan mieletöntä! Minun tekisi kovasti mieleni sinne takaisin. Rakastuin niin niihin rantoihin, jotka ovat kuin olisivat olleet samanlaisia viimeiset sata vuotta. Kuten sanoit, kaupunki ei ole erityinen, mutta silti paikassa on jotain todella erityistä – varsinkin jos lähtee pääkaupungin ulkopuolelle.