Type and press Enter.

São Tomé – ruokaa ja rantoja

Instagram-kuvani São Tomésta keskittyivät oikeastaan vain kahteen asiaan: ruokaan ja rantoihin. Julkaisujen määrä ei kuitenkaan suoraan korreloi laadun kanssa: rannat olivat erinomaisia, aivan mielettömän hienoja, mutta kulinaristille São Tomé ei ole. Onneksi emme ole ruokamatkailijoita sanan varsinaisessa merkityksessä. On tietenkin hienoa nauttia hyvästä ruoasta, mutta jos ruoka on lähinnä välttävää, matka ei ole pilalla. 

Ravintolakuvat ovat Tété-ravintolasta. Ravintolasalia ei ole – eikä sen puoleen keittiötäkään. Ruoka valmistetaan ja syödään ulkona. Enpä ollut ennen syönyt banaanipuun katveessa. Ravintolan löytäminen oli yhtä hankalaa kuin kaiken muunkin löytäminen. Kaduilla on kyllä nimet, mutta kylttejä ei juuri ole. Kartta auttaa toki, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Onneksi matkaoppaassamme paikan sijainti oli määritelty tarkasti: se on Marginalilla, hibiskusaidan ja cajamangapuun takana UNEASin toimiston vieressä. Sitä vain, että miltä näyttää hibiskusaita tai cajamangapuu tai mikä ON cajamanga. Olin kyllä tietääkseni ehkä mahdollisesti juonut cajamangamehua, mutta ei siitäkään ollut apua puun ulkonäön selvittämiseen. Onneksi UNEASin toimiston oven pielessä oli kyltti, sillä ravintolaa ei olisi ilman sitä löytynyt. Kadulla ei ole minkäänlaista kylttiä, eikä avoimesta portista arvaisi pihalle mennä, sillä ravintolasta ei näy portille vihjettäkään.

Täyteen ravintola kuitenkin tuli, ja jos oikein näin, saimme kaikki samaa ruokaa. Tunnelmaa lisäsi myös sähkökatko. Afrikan illassa on muuten pimeää. Ei tehnyt sen aikana mieli maksaa laskua ja lähteä kadulle.

Paikallisissa ravintoloissa tarjotaan lähinnä kalaa. Se oikeastaan on hyvää, mutta kun sitä syö melkolailla samalla tavalla valmistettuna lounaaksi ja päivälliseksi lähes päivittäin, ei voi enää puhua ruokanautinnosta. Vaihtoehtona on syödä hotellien ravintoloissa, mutta ne kaksi, joissa söimme, olivat hintaansa nähden pettymyksiä. Omassa hotellissamme (Pestana São Tomé) ja Omali Lodgessa ruoka oli lähinnä kansainvälistä, melko mautonta ja yhtä kallista kuin Suomessa.

Autioiden hiekkarantojen lumoa olen hehkuttanut jo kahdessa erillisessä postauksessa, mutta ylistän edelleen. Aurinkoisena päivänä tietenkin saattaisi rannalle eksyä joku muukin, mutta en usko, että São Tomén rannoilla olisi koskaan ruuhkaa. Palaan joskus tarkistamaan. Lupaan sen. (Itselleni.)

Pestana São Tomé maksoi noin 170 euroa yöltä, eli oli kallis. Koska emme tienneet mitään maasta emmekä yhtään mistään, se tuntui turvalliselta valinnalta. Hinta-laatusuhteen ei voi sanoa olleen kohdallaan, mutta hyvä hotelli se oli. Respassa autettin kaikessa, mitä vain kysyimme, huoneen sai pitää lähtöpäivänä viiteen illalla, näkymä parvekkeelta hiveli silmää ja meren kohina rauhoitti illalla uneen. Terassilla oli mukava istuksia iltaisin. Paikallinen olut on etiketittömissä pulloissa ja tarjoiltiin välillä hauskasti coolerissa. Uima-altaan pintaan putoilleet vesipisarat tulivat tutummaksi kuin allas normaalikäytössä.

Ylhäällä sãotomélaisia taloja. Alhaalla näkymä Filomar-ravintolan terassilta ja keskustan pienestä kalastajasatamasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

12 comments

  1. Upeita rantakuvia! Kuulostaa tosiaan ruuan suhteen hieman yksitoikkoiselle, ehkä vähän eteläamerikkalaiselle, että periaatteessa syödään joka ruualla samaa juttua ja samalla tavalla valmistettuna. No, onneksi voi sitten tietoisesti matkustaa välillä myös niihin kulinaristin suosikkipaikkoihinkin. Keskinkertainen/huono ruoka ei pilaa matkaa, mutta herkullinen ruoka taas toisaalta muistuu mieleen vielä vuosia 🙂

    1. Olet niin oikeassa tuosta hyvän ruoan jättämästä muistijäljestä. Ruoka oli oikeastaan viime kesänä lopullinen syy, miksi lähdin yksinlomalleni Euroopan sijaan Thaimaahan. Näin syksyisin alan myös aina haaveilla idän ruoasta.

  2. Monilla on näköjään tällänen ihana aurinkoinen ranta igtt. 😀 Sopii täydellisesti tähän räntäiseen päivään. Nyt kelpais makoilu palmujen alla…

    1. Tuolta olen viimeksi tullut, palmun alta. 🙂

  3. “miltä näyttää hibiskusaita tai cajamangapuu tai mikä ON cajamanga” – Ei vitsit mä repesin tolle. Ihan hyviä ohjeita, jos vaan tajuaisi mistä puhutaan 😀

    Mä olen joskus myös törmännyt tuohon, että ravintolatarjonta on tasan yksi kuppila, ravintoloilla ei ole kuin yksi ainut ruoka ja ei mitään kylttejä kadulla. Onhan se ihan hauskaa ja kokemus jne. mutta kyllä minä enemmän arvostan sitä, että ravintoloita on mielummin liikkaa, kuin liian vähän.

    1. Kiitän kyllä Bradtin opasta noista aavistuksen tavanomaisesta poikkeavista ohjeista, koska löytämättä olisi ravintola ilman niitä jäänyt. En ain käsitä, mikä idea on, että ravintolalla ei ole mitään mainosta kadulla. Asiakkaiden löytäminen paikalle lienee kuitenkin tavoiteltava tila? Toisaalta täynnä se oli kaikesta tästä huolimatta.

  4. Mielenkiintoisia kuvia mielenkiintoisesta maasta! Tuo on harmi, että ruoka on ollut pettymys. Ei se itsellänikään reissua kaada, mutta jotenkin ankeaa, jos pettyy kokonaisen maan ruokakulttuuriin. Vielä en ole itse onneksi kokenut tuollaista.

    1. Yritin miettiä, missä muualla olisin kokenut samoin. Hämärästi muistan, että näin olisi käynyt ennenkin, mutten muista missä. Oman lisänsä tietenkin toi se, että aika tarkkaan piti miettiä, missä syö. Ja jos vaihtoehtona on kalaa, hampurilainen tai pitsa, tuntuu aika luontevalta ottaa se kala. Banaanipuun alla ei muuta saanut, koska Tété on kalaravintola. Ja jos kala aina tarjoillaan banaanin kanssa, muuttuu ruokavalio aika yksipuoliseksi. 🙂

  5. No niin, nyt kun blogini taas toimii niin haastetta pukkaa.
    Kurkkaappa, jos innostuisit vastaamaan 🙂
    http://tamamatka.pallontallaajat.net/2014/11/08/blogihaaste-mita-meikkilaukussa-matkalla/

  6. Tokihan osallistun. Olen pitkään miettinyt luottotuotteista kirjoittamista, mutta aina se on jäänyt.

  7. Rannat näyttävät upeilta, harmi että ruoka oli pettymys! Tosin näin täällä vesisateen keskellä istuskelevalle illallinen banaanipuun varjossa kuulostaa varsin idylliseltä 😉

    1. Kyllä vain atmosfääri pelastaa paljon. Banaanipuun alla istuessa tai autiota rantaa katsoessa puiseva paistettu banaanikin on oikeastaan aika hyvää. 🙂