Ei Samani-puistoa ihan New Yorkin Central Parkiin verrata voi, mutta suuri tämäkin on ja tarjoaa kaikenmoista nähtävää ja tehtävää. Samani Parkissa yhdistyvät nykyaika ja historia.
Pienen huvipuiston maailmanpyörä oli kai ihan ok, mutta sen vieressä olevasta hilavitkuttimesta tuli niin hirveä pauke, etten ihan heti olisi mennyt kyytiin. Epämääräisten huvipuistojen kiintiöni tuli täyteen vuosia sitten Intiassa: Vuoristorata tarkoitti sitä, että vaunu vedetään ylös, se tekee käännöksen ja rullaa omalla painollaan alas. Mitään jarrumiehiä ei ole vaan vaunu pysähtyy vesialtaaseen. Ketjukarusellin selkänoja oli ehkä 30-senttinen ja turvavyö solmittava nahkaremmi. Nykyään ovat henkikulta ja terveys paremmin arvossa.
Muurin takaa linja-autoaseman ja ruokatorin kulmilta löytyi vilkaskin osa Bukharaa. Historiallisten nähtävyyksien jälkeen oli mielenkiintoista seurata normaalia arkielämää. Kauppaa tehtiin katettujen markkinoiden lisäksi autoista, maassa istuen, maasta tai suoraan säkeistä. Kaali punnittiin kuin kala laittamalla vain koukku läpi. Turistia kehotettiin tulemaan katsomaan, maistamaankin, mutta kukaan ei tyrkyttänyt mitään. Katsella ja kuvata sai rauhassa.
Liha myytiin samoilla markkinoilla, mutta lihatalossa oli katon lisäksi myös seinät. Koska kylmäketju ei välttämättä ole ihan katkeamaton eikä lihaa myydä siististi pakattuna kuin S-marketissa tai Stockan palvelutiskillä, tuntui parhaalta jättää edes vilkaisematta ovelta. Täällä oli myös karsein vessakokemus ikinä. Kymmenen sentin maksulla ei ehkä voi odottaa siivousta ihan joka päivä (viikko). Paperi sisältyi hintaan. Vaikutti ohuelta aaltopahvilta. Muuten kyllä ravintoloiden ja kahviloiden veskit ovat kaikki olleet kunnossa.
