Safi valikoitui kohteeksi sattumalta. Etsin jotain autenttista kohtuullisen matkan päässä Marrakeshista, jonne lentoni laskeutui. En enää muista, mistä Safin löysin tai oikeastaan edes sitä, mihin siinä ihastuin. Ehkä sen sanottiin olevan yksi Marokon vanhimpia kaupunkeja. Minusta siinä on syytä jo kylliksi. Toisaalta huomasin hotellitarjonnan olevan varsin niukkaa. Sekin kertoi, että turisteja on vain vähän. Onneksi joukossa oli yksi kivalta vaikuttava. Marrakeshista Safiin pääsee bussilla, ja asemalta hotellille taksilla eurolla. Koska halusin viikossa nähdä kaikenlaista muutakin, varasin Safille vain oikeastaan yhden kokonaisen päivän. Se riitti tehokkaasti käytettynä monenlaisen näkemiseen, mutta ehdottomasti Safi olisi ansainnut pidemmän pysähdyksen.
Olin Marrakeshissa asemalla yrittänyt vähän juttusille marokkolaisten naisten kanssa. Tämän olemattomaan tuttavuuden turvin pyysin heiltä apua saavuttuamme Safiin. Takseja ei näkynyt missään. Lopulta naisistakaan ei ollut apua. Vain aika auttoi, ja auto tuli meille kaikille. Voi että minua hävetti taksista noustuani. Olin lähdössä matkoihini maksamatta. Olen niin tottunut taksisovelluksiin, että maksaminen ei tullut mieleenkään. Onneksi kuski tajusi todellisen hämmennykseni eikä luullut täysin idiootiksi. Riadin (majapaikkani) löytäminen oli vaikeaa. Googlen kartta ei tällä kertaa osannut minua auttaa. Kaksi nuorta tyttöä otti asiakseen viedä eksyneen perille. Kyselivät kojuista neuvoa ja veivät perille asti. Olisipa ollut kolikoita palkaksi.
Safi on eläväinen kaupunki. Sen huomasin jo illalla lyhyellä matkalla riadiin. (Riad = perinteinen marokkolainen rakennus, jossa on sisäpiha ja usein monikerroksinen rakennus sen ympärillä. Monet hotellit ovat riadeissa ja siksi nimeltäänkin Riad jotakin. Omani oli Riad Cheval Blanc.) Asuin keskellä soukia (souk = markkina-alue), ja illalla siellä tuntuivat olevan kaikki. Surkeasti nukutun yön ja yli 12 tunnin matkanteon jälkeen halusin lähinnä syödä ja nukkumaan. Rohkeasti vain kojulle ostamaan jotain parilalla paistettavaa lihaa ja ranskalaisia. Kyllähän siinä hetki tuli mietittyä hygieniakysymyksiä, mutta vilkkaalla kojulla oletettavasti kierto on nopeaa. 1,50 eurolla sain take away -illallisen. Mies antoi minulle myös lusikan mukaan. Häkellyin. Lupasin palauttaa – kuten seuraavana päivänä teinkin. Safi tuntui heti minun paikaltani.
Safi on tunnettu kolmesta asiasta: kalastuksesta (lähinnä sardiini), keramiikasta ja surffauksesta.
Safi on tunnettu kolmesta asiasta: kalastuksesta (lähinnä sardiini), keramiikasta ja surffauksesta. Satamaan yritin päästä katsomaan meininkiä, mutta en päässyt. Kuulemma sunnuntaisin ei pääse, muina päivinä kyllä. Ei ollut mahdollisuutta kokeilla uudelleen, joten kalastus jäi näkemättä. Sen sijaan keramiikkaan pääsin tutustumaan melkein kädet savessa.
Keramiikkaa valmistetaan takuulla muuallakin, mutta medinan (medina = vanha kaupunki) muurin heti ulkopuolella on pieni kukkula, jossa voi seurata koko prosessia. Aina myös mukaan saa lyöttäytymään jonkun, joka mielellään esittelee paikkoja. Sain samat opetukset moneen kertaan: maa-aines tuodaan jostain, laitetaan veteen likoamaan, kuivataan auringossa, dreijataan, poltetaan, maalataan, lasitetaan ja poltetaan taas. Kaikki tämä on nähtävillä ympärillä. Paikka on lähes maaginen. Siellä oli ihana vaellella, kun lopulta opin sanomaan ei kaikille, jotka vielä olisivat vieneet katsomaan jotain.
Vaikka en lisäkseni nähnyt kuin yhden turistipariskunnan, eli meitä ei kulmilla paljon liiku, oli nopeasti huomattavissa meininki: Kun kuulivat minun olevan Suomesta, kaikilla oli ystäviä siellä. Kaikki olivat taiteilijoita, kaikki olivat osa osuuskuntaa, jolla on myös myymälä alueella. Vain joku halusi näyttää oikeasti omaa tekemistään. Jännästi ensimmäinen minut myymälään roudannut kaveri oli maalannut kaikki tietynlaiset lautaset ja maalaukset. Hänen lähdettyään ne oli maalannut toisen miehen veli, joka myös oli paikan pomo – joka ensimmäinenkin mies tietenkin oli.
Safi on kuitenkin kuuluisa keramiikastaan ympäri Marokon. Muualla huomasin sen varjolla ratsastettavan ja myytävän kaikkea mahdollista käsityönä. Olisi siis pitänyt tehdä ostokset täällä, niin varmasti olisin tiennyt, mitä saan. En halunnut kantaa, joten jäin nuolemaan näppejäni. Osa tuotteista on suomalaiseen makuun epäilemättä liian erikoista, mutta tarjolla on myös todella kaunista tavaraa. Kukkulan alapuolella on suuret keramiikkamarkkinat. Mistä näiden alkuperästä taas tietää? Turisti joutuu hämmennyksiin.
Medinassa ja keramiikkakukkulalla tuntui hyvältä, että olin pukeutunut pitkään, peittävään mekkoon. Naisten pukeutuminen oli kautta linjan hyvin perinteistä. Kun lähdin katsomaan kolmatta Safin tunnetuista eli surffausta, näin kaupungin ulkopuolella vähän modernimpaakin pukeutumista, huivittomuutta, farkkuja ja jopa napapaidan. Otin taksin Simo Coffee Truckille Sidi Bouzidiin ja lähdin siitä kävelemään merenrantaa. Jonkin verran näkyi ihmisiä rannalla, mutta surffaukseen olosuhteet eivät olleet optimaaliset. Jossain kyltissä niiden kuitenkin sanottiin olevan ”world class waves”. Ylhäältä katsottuna ranta on upean näköinen, mutta toiseen suuntaan sitä rajaa raskas teollisuus.
Iltaisin vanhan kaupungin souk on ruuhkainen. Sieltä saa kaikkea, mitä ihminen tarvitsee – ja sellaistakin, mitä ei. Hinnat ovat meille halvat. Piraattituotemarkkinat kukoistavat. Toinen hengailupaikka on Corniche de Safi, rantakatu ihan kaupungin kupeessa. Le Rooftop Restaurantista oli kiva katsoa auringonlaskua ja syödä illallista. Pimeän tultua rantakatu on iloinen. Siellä on vähän markkina- ja huvipuistomeininkiä. Hauskinta olivat pienet välkkyvät kulkupelit, joilla ajoivat niin lapset kuin aikuiset. Lähetin kotiin viestin: ”Jos sä yhtään rakastaisit mua, niin mulla olisi jo oma vilkkuva yksisarvinen tai porokärry.” Ohessa oli video kurvailevasta härpäkkeestä. Sain vastaukseksi vain naurua. Pitääkö olla huolissaan?
Safi tuntui kaikkialla turvalliselta. En toki iltamyöhällä missään kulkenut, mutta keramiikkakukkulan ulkopuolella kukaan ei ollut minusta varsinaisesti edes kiinnostunut. Medinan kujilla oli ihana kuljeskella. Paikoin Safi on värikäs, paikoin väreistä on vain haalea muisto. Medina on kulunut, ränsistynytkin. Paikoin se loistaa värikkäänä, paikoin värit ovat haalistuneet. Kissoja on paljon, muita eläimiä vähän, mutta kanoja ja muutama hevonen näkyi.
Safi oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Parikin päivää olisi mennyt vielä helposti.
Tässä jotain Safin hintatasosta:
Majoitus Riad Le Cheval Blanc 90 e / 2 yötä
Taksimatkat kaupungin sisällä noin euron, paikallisbussi 45 senttiä
Virgin mojito Simolla alle 2 e
Tuorepuristettu mehu kahvilassa 2,50 e
Lounas tosi kivassa La Septième Vague ravintolassa 9 e
Illallinen Le Rooftop Restaurantissa myös 9 e
Illallinen katukeittiöissä 1,50 e
2 puolen litran limua, pieni pullo käsidesiä ja paketti desinfioivia pyyhkeitä Carrefourissa 2,50 e
8 comments
Täysin tuntematon kaupunki itselleni, tosin enpä ole Marokossakaan ylipäätään käynyt. Laitanpa paikan mieleen! Pakko todeta, että hintataso ainakin on edullinen.
Epäilemättä on tuntematon. Eipä siellä monta turistia ollut. Siksikin se oli minusta tosi kiva.
Onpa todella upean näköistä. Hieno löytö. Kuvista välittyy myös hieno tunnelma. Alkoi tehdä mieli Marokkoon, vaikka olen ajatellut jo pitkään, että sinne en enää palaa, kun mielestäni tärkeimmät on nähty ja riittävästi kuunneltu erilaisia turistiukotuksia.
Ostin keramiikkaa joulun alla Burkina Fasosta, suoraan tekijältä, tosin yhden kipon vain. Kun olisi laukussa tilaa ja ranteessa ruista, niin ostaisin vaikka täyden tusinan noita paikan päällä tehtyjä, autenttisia. Paitsi että ne ovat kivannäköisiä niin olisi mukavampi tukea käsityöläistä kuin ostaa kiinaroskaa kaapit täyteen.
Mulla oli vähän epäluuloja lähtiessä, kun Marokosta varoiteltiin kaikkialla. En kohdannut mitään huijausyritystäkään, jollei juuri tämän postauksen miehiä lasketa. Kaikilla suomalaisia kavereita ja kaikilla jokin yhteys omistajuuteen. 🙂 Olin kuitenkin tavallaan ”helppo” huijattava: yksin matkustava nainen. Olen kierrellyt Marokkoa jonkin verran. Vanhoja postauksia on vaikka kuinka. Mutta kyllä kymmenen vuoden välein voi Marokossakin käydä. 🙂
Ihan tuntematon kohde minullekin. Vaikuttaa tosi autenttiselta ja rauhallisemmalta kuin Marrakesh, jossa kävin vuosi sitten.
Juu, ihan kuin eri maasta Marrakeshin kanssa! Tykkäsin ihan tosi paljon juuri autenttisuuden vuoksi. Medinassa oli illalla härdelliä, mutta se kuuluukin. Ei kuitenkaan yhtään mitään ”madam”-huutelua, kuten Marrakeshissa tauotta.
Ai että, mitä ihania haalistuneita sävyjä! Ehdottomasti tänne joskus, ehkä piankin, koska Marokko on nyt vahvasti suunnitelmissa. Ja hyvä että löytyy sieltä tällainen rauhallisempi paikka johonkin väliin 😄
Olen niin tyytyväinen, että valitsin turistisempien kohteiden lisäksi myös tällaisen, missä pääsin keskelle oikeasti autenttista marokkolaista elämää.