Paljon jäi safarimatkalta kerrottavaa. Palataanpa Afrikkaan. Kahdeksan päivää olimme Keniassa, ja aina piti jossain pää tyynyyn kallistaa. Nairobin hotellimme (Sarova hotel Panafric) oli niin tavallinen hotelli, ettei se oikein ansaitse tulla mainituksi. Hyvinhän siellä nukkui sen, minkä ehti. Tulimme aika myöhään, kävimme syömässä (aika kallis ravintola), nukahdimme puolen yön tienoilla ja jatkoimme matkaa seitsemältä aamulla.
Ensimmäinen safaripaikka oli Kenia-vuorella (Mount Kenya), ja siellä asuimme Serena mountain lodgessa. Pääsimme ensimmäisen kerran nauttimaan täysihoidosta. Lounaalla ja illallisella syötiin ensin salaatti noutopöydästä, tilattiin keitto ja pääruoka pöytään ja haettiin vielä jälkiruokaa buffetista. Ruoka oli oikeasti todella hyvää. Aamiaiseen sisältyi kuohuviini, jos halusi (Me nostimme maljan nähdyille elefanteille.), mutta muuten juomat, kivennäisvesikin, maksettiin erikseen. Hinnat olivat kyllä oikein kohtuulliset.
Hotellilla oli kaikenlaisia palveluja, mm. retki sademetsään, hierontaa jne. Parasta kuitenkin oli katsoa omalta parvekkeelta tai hotellin terassilta lammelle, jolla näkyi eläimiä. Puhvelilauma vietti paikalla koko päivän, kunnes se illalla, kuin yhtenä miehenä – tai puhvelina -, lähti vaeltamaan pois. Heti tultuamme näin parvekkeelta elefantin. Kameran hakemiseen tuhrautui sen verran aikaa, että kun palasin parvekkeelle, onnistuin saamaan kuvaan enää suuren takaliston. Myöhemmin kuului norsun törinää, eikä mennyt kauaa, kun samassa puskassa niitä meni jono, kymmenkunta, mutta kuvaaminen oli mahdotonta.
Huoneessa oli kaikki muut mukavuudet paitsi lämmitys, tai kyllähän sekin oli, mutta se hoidettiin kuumavesipulloilla peiton alla. Kyllä nukutti hyvin, kun ulkoa kuului vain luonnon ääniä ja ilma oli raikas. Ei peiton alla todellakaan tullut kylmä. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, se on seinien onneton äänieristys. Kun seinän takana on äänekkäitä ranskalaisia yhdellä ja vielä äänekkäämpiä italialaisia toisella puolella, kielitaitoinen olisi helposti seurannut keskustelua.
Seuraavat kaksi yötä yövyimme Serena Sweetwatersissa, jossa asuimme teltassa. Ajatus teltasta voi olla vähän erilainen, mutta kyllä vain seinät ja katto olivat kangasta, lattia ei. Päällä taisi olla jonkinlainen heinäkattokin. Lämmitys hoidettiin sielläkin lämminvesipulloilla, mutta vessa ja suihku olivat kuin missä tahansa hotellissa tai kodissa. Ei siis käyty kyykkypissillä metsässä. Ruoka oli yhtä erinomaista kuin aiemminkin. Vain keitto tuli pöytään, kaikki muu haettiin buffetista. Lähes kaikki rakennukset hotellin alueella ovat erilaisia telttoja. Enpä ole tainnut syödä teltassa sitten ennen kouluikääni tehtyjen automatkojen. Ruoka taisi olla silloin vähän erilaista.
Vaikka oli sadeaika ja meidän siellä ollessakin satoi, eli eläimille oli vettä saatavilla, hotellin etupihan pienellä lammella kävi eläimiä juomassa. Parhaimmillaan välimatka meidän ja eläinten välillä oli ehkä 25 metriä. Heti tultuamme näimme seeproja, ja myöhemmin mies herätti kesken aamupäivänokosten katsomaan sarvikuonoja. Sininen hetki kirahvien kanssa oli lumoava.
Krater Lake lodge Naivashassa oli majoituksistamme ehdottomasti vaatimattomin. Teltta oli yhtä suuri kuin Sweetwaterissa, mutta lämmintä vettä ei ollut. Suihkuvesi oli miehenmentävää, mutta runsastukkaiselle naiselle jäi haaveeksi pestä kuontalo. Enemmän kuitenkin harmittelen ruokaa. Aiemmissa paikoissa ruoka oli todella hyvää, mutta kraaterijärvellä välttävää. Ei siinä mitään vikaa ole, jos seuraavana päivänä lämmitetään edellisen päivän ruokaa, mutta jos ruokaa on jäänyt siksi, ettei se maistunut kenellekään, ei se luultavasti maistu seuraavanakaan päivänä.
Jos Sweetwatersissa saattoi katsella lammella juovia suuria eläimiä, kraaterijärvellä oli mahdollisuus seurata lintuja. En todellakaan ole linnuista kiinnostunut kotona, mutta pinkit flamingot, siniset, keltaiset ja kaiken muunkin väriset linnut ovat hauskoja katseltavia. Pitävät muuten kiinnostavia ääniä, sellaisia joita ei ihan heti linnun ääniksi uskoisi.
Luontoäänistä uskomattomin oli kuitenkin aamun sarastaessa herättänyt apina. Niin järjetöntä ääntä en ole voinut kuviella paljon norsua pienemmästä eläimestä tulevan. Kun se jatkoi mölyään, oli mahdotonta enää nukkua, mutta onneksi teltan ulkopuolelta kuului paljon muitakin, huomattavasti kauniimpiakin ääniä. Olimme aivan vakuuttuneita, että äänen pitäjä olisi vähintään puolimetrinen sammakko. Sammakolta se kuulosti, ei ugh ugh -apinaääneltä.
Kivi, paperi ja sakset -tyyppisesti voisin kuitenkin sanoa, että luontokävely heti hotellin takana löi kyllä vähän kämäisen ruoan ja parin päivän raikkaat suihkut. Naivashan alueella on muutenkin todella paljon kaikenlaista tekemistä (jos toki on muita majoituspaikkojakin). Henkilökunta on yhtä ystävällistä kuin oli ollut muuallakin. Liikuntarajoitteiselle Krater Lake lodge on mahdoton: parkkipaikalta on 110 porrasta alas järvelle ja teltoille. Matkalaukkujen kantamisesta ei tarvinnut itse huolehtia. Huoh!
Viimeinen safarilodgemme oli Sopa Masai Marassa. Olimme toivoneet pääsyä Serenaan, joka on joen rannalla, mutta se oli täynnä. Ilmeisesti joella olisi ollut eläinelämää, jota Sopessa ei ollut kuin muutama leikkisä apina, jotka viihdyttivät ikkunan takana aamiaistaan syöviä turisteja. Sopassa ruoka oli buffetissa ja oikein hyvää. Aina oli keittoa, salaatteja, kasvisruokia, erilaista lihaa ja kalaa. Aina oli kaksi kokkia livenä keittelemässä jotain. Toisena iltana oli ravintolassa oli Afrikka-teema ja afrikkalainen barbeque. Kolme kokkia grillasi lihaa ja makkaroita ulkona, noutopöydässä oli afrikkalaisia kasvisruokia ja salaatteja. Erinomainen ruokailukokemus.
Allasbaarissa työskenteli kaveri, joka osasi palvella suomeksi. Oli ollut vuosia töissä Mombasassa suomalaisten suosimassa hotellissa. Hän halusi jakaa minulle afrikkalaista musiikkia, jota soitti baarissa omista laitteistaan. Sopassa oli päivällä muutama tunti aina sähköt pois. Taidettiin rikkoa tekijänoikeuksia, mutta siinä bluetooth-yhteyttä availlessani en oikein tajunnut sellaisia ajatella.
