Safarilla vain luonnon omia ääniä kuunnellen

Safarilla vain luonnon omia ääniä kuunnellen

Edellinen telttamme asukas Mihingo lodgessa oli kuullut ulkoa ääniä ja avannut vetoketjun. Tarina ei kerro, kumpi yllättyi enemmän, rouva vai seepra, joka oli ollut haistelemassa telttaa. Tällaista eeppistä kohtaamista ei sattunut meille. Nukuimme kyllä ikkunat auki, eli emme laskeneet teltan seiniä kuin osittain, jotta näkymä maastoon olisi täydellinen heti herättyä. Meidän ja villin luonnon välissä toki on ollut verkkokangas. Koska näin lähes ulkoilmassa nukkuu hyvin, olemme itse olleet katseiden alla, jos jokin on yöllä kulmilla pyörinyt.

Ensimmäinen aamun yllätys oli hotellin lasku. En tiedä yöpymisen hintaa, koska sitä ei mitenkään ole Simban laskussa eriteltynä, mutta eilisiltaiset kaksi olutta ja lasi viiniä maksoivat 8 dollaria. Ainakaan täällä ei rahasteta sillä, että lähimpään pubiin on illalla pimeä, pitkä ja melko mutkainen ja kuoppainen tie. Olisihan Mihingo lodgeen jäänyt relaamaan päiväksi, mutta yhdeksän tunnin yöunien ja kunnon aamupalan jälkeen oli hyvä lähteä tien päälle taas.

PAP70488

PAP70479

PAP70472

PAP70491

Aloitimme päivän safariajelulla. Kovin oli pusikoissa hiljaista. Mama Uganda kertoi, että jos Keniassa on yhtä eläintä kohden sata autolastillista turisteja, on täällä sataa eläintä kohden yksi auto. Epäilemättä näimme satoja eläimiä emmekä yhtään muuta safariauroa. Harmillisen vähän eläimiä kyllä oli. Hyeenoista, shakaaleista ja leopardeista ei näkynyt jälkeäkään, vaikka niitäkin olisi kulmilla voinut olla. Lake Mburon kansallispuistossa elelee oppaamme mukaan myös kaksi leijonaaa, mutta hän ei ole 14-vuotisen uransa aikana nähnyt niitä kuin kerran. Tämän kuultuani lakkasin turhia toivomasta.

Aika pitkiäkin aikoja ajelimme keskenämme, ilman yhtään eläintä. Paikoin se tuntui turhauttavalta, koska ajeleminen sellaisenaan ei tuota erityistä tyydytystä. Toisaalta kun kohdalle osui lauma joitain nelijalkaisia, oli mukava sammuttaa moottori, olla vain hiljaa paikallaan ja kuunnella luonnon ääniä. Saattoi kuulla, miten pahkasiat nyhtivät ruohoa maasta ja röhkivätkin siinä samalla, miten seeprat ääntelivät (kuulemma tyytyväisinä) tai miten niiden kavioista kuului juostessa kopina. Taustalla lauloivat kai linnut. Ei ole savannin äänimaailma vielä niin tuttu, että voisin ilman Enockin apua tunnistaa lajeja.

PAP70499

PAP70520

PAP70533

PAP70539

Mahogany Springs lodgessa 17.2.2014

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.