Type and press Enter.

Sadan ja yhden maan tarinoita. Yksi jokaisesta.

Olen käynyt 101 maassa. 

En minä ole niitä erityisesti keräillyt. Mutta kun maailma kiehtoo ja matkailu on intohimo, näin on käynyt. 

Kun aloimme mieheni kanssa matkustella, hän jossain vaiheessa sanoi leikkimielisesti haluavansa käydä sadassa maassa, ennen kuin täyttää 50. Itse kiristin tahtia ja sanoin, että kyllä sata pitää olla, ennen kuin täytän 40. Ai yritettiinkö sitä? Ei. Matkailu on minulle elämyksiä, kokemuksia, ei kilpailua ja tavoitteita. Mutta on minusta silti kiva sanoa, että olen käynyt sadassa maassa. Ai miksi? Koska siitä näkee, että minua kiinnostaa koko maailma.

Kerronpa nyt tarinan, ihan pienen, ihan jokaisesta 101:stä.  

Alankomaat on aika erilainen Amsterdamissa ja Aruballa: vain toisessa olen olen ajellut skootterilla pitkin Eagle beachia. Albaniassa kaljamainoksen naisen tissit hallitsivat kaupunkikuvaa ja tuijottivat parvekkeellemmekin. Algeriassa siemailimme paikallisessa kodissa minttuteetä kasbahin kierroksen lomassa. Andorraa paremmin on jäänyt mieleen linna, jossa yövyimme matkalla Barcelonasta tuohon minivaltioon (eikä siellä ole niin edullista, kuin jotkut väittävät). Antigua (ja Barbuda) on suosikkini Karibian saarista. Arabiemiirikunnat pitäisi kiertää kaikki, jotta näkisi muutakin kuin pienen palan Dubaita. Lorin alueen luostarit hurmasivat Armeniassa. Azerbaidzanissa selvitin totuuden liekkitorneista, ihmettelin luksusliikkeiden määrää ja mutavulkaanoja.

Alger 276
Algerialaisessa kodissa

Marssivat flamingot saartoivat minut Bahamalla. Bahrainissa suljetutkin ovet aukesivat, kun tulimme kutsutuksi paikalliseen seuraan. Barbados on risteilysatamaksi liian iso ja jäi siksi minulle kovin etäiseksi. Hämmästyin pissivän pojan pienuutta Belgiassa. Belize on vähän rosoisempaa Karibiaa. Bosnia-Hertsegovinassa pommitusten jäljet ja miinat teiden varsilla toivat eurooppalaisen sodan kovin lähelle. Ihka aidot Rion karnevaalit Brasiliassa olivat entisen sambatytön unelmien täyttymys. Ehkä eniten ikinä Bulgaria onnistui osoittamaan kaikki ennakkokäsitykseni täysin vääriksi ja olemaan lomakohde vailla vertaa.

Bosnia-Herzegovina
Näkymä Mostarin sillalta

Costa Ricassa palelin, koska en mitenkään käsittänyt, että koko maassa ei ole helle, vaikka rannalla olisi.
 
Dominikaanisessa tasavallassa rantakohteiden prostituutio tuli liian iholle.
 
Egyptissä kävin liian nuorena: aha, noi on ne pyramidit. En ole Espanjaa vielä paljon nähnyt, mutta pidin Madridista enemmän kuin suosikkikohde Barcelonasta. Etelä-Koreassa kiipesimme kuumassa ja kosteassa mielestäni ikuisuuden katsomaan buddhaa, joka lopulta oli hädin tuskin metrinen. Etiopiassa istuimme katubaarissa paikallisten kanssa, joista yksi oli käynyt useasti Tampereella.

Etelä-Korea
Matkaoppaan mukaan vuorella on jotain erityisen merkittävää. Siellä oli merkittävän pieni kivibuddha.

Gambiassa joutui lopulta palkkaamaan mukana kulkijan, ettei tarvinnut hätistellä hännystelijöitä. Eipä olla poliisisaattueessa ajeltu kuin Georgiassa. Guatemalassa Antigua-niminen kaupunki ihastutti: voi niitä värejä ja siirtomaahenkistä vanhaa kaupunkia.
 
Haiti oli risteilymatkustajalle vain suljettu reservaatti. Roatanin saarella Hondurasissa ajelimme kaksi päällä skootterilla, koska en vielä voinut vuokrata omaa.
 
Indonesiassa tuli karvaasti koettua, että pilvinenkin sää on polttava. Valkoinen paratiisiranta toimi myös käymälänä Intiassa, ja jostain syystä Taj Mahal ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Kuvittelimme kiertävämme puoli Irlantia vajaassa viikossa ja erehdyimme pahasti. Islannin luonto on ihmeellistä, välillä kuin toiselta planeetalta. Iso-Britannia on muistoja isästä, jonka kanssa kävin Lontoossa ja näin Dianan. Sapatin rummutusta, Via Dolorosaa ja rokkikukkoja oli viikko Israelissa. Italiaa vihaan ja rakastan ja jälkimmäisen vuoksi sinne aina palaan. Matkustimme Itävaltaan kerran vain nähdäksemme Fu Longin, kovin pienen pandapojan, mutta sepä oli koko pääsiäisen vain puunkolossa eikä näyttäytynyt yleisölle.

Jossakin lähellä Kozhikodea. Kerala. Intia

 Jamaikan luonne ei tainnut paljastua kaatosateessa. Turisti on aika ihmeissään rullaportaisiin saakka kumartelevasta myyjästä Japanissa. Kuolleessameressä huono uimarikin kellui kivasti Jordaniassa.

Kuollutmeri
Kuollutmeri kelluttaa.

Kambodzaa ei voi kohdata ilman, että kohtaisi sen rumaa historiaa, mutta kovasti yritin – en sulkeakseni silmiä totuudelta vaan säästääkseni siltä itseäni. Kap Verdellä osallistuin hiekkalinnanrakennuskilpailuun ja sain kunniamaininnan. Keniassa näin ensimmäiset luonnonvaraiset norsut. Kiinassa silitin pandaa. Kolumbiani rajoittuu Cartagenaan ja sen Unesco-keskustaan, joka ainakin oli turvallinen, vaikka maan tilannetta muuten pidän vähän pelottavana. Kosovossa näkyivät jälleenrakennus ja toisaalta sodan tuhoisat jäljet. Kreikkaa olen kokenut perheen, ystävien ja puolison kanssa sekä viimeksi yksin. Kroatiassa huomasin jopa innostuvani vähän jalkapallosta, tai lähinnä Diego Forlanista, kun seurasimme MM-kisoja paikallisten kanssa baareissa. Kuwaitissa päädyin whatsappailemaan kahden saudimiehen kanssa. Kypros on minulle vain nuoruuden etelänmatkoja.

safari
Olisin katsomassa norsuja savannilla ainakin neljästi vuodessa, jos rahat riittäisivät.

Latviaan en ole koskaan varsinaisesti mennyt, mutta Riian vanhaa kaupunkia olen kummasti ehtinyt koluta välilaskuilla ja peruttujen lentojen vuoksi yöpynytkin. Libanonin rajalla tullimies alkoi syödä matkalaukustamme pähkinöitä. Liechtensteinissa olen syönyt lounasta, mutta on maa kyllä niin pieni, ettei välttämättä huomaa ennen kuin on jo ajanut sen läpi. Ystävän kanssa taisimme viettää viikonlopun Vilnassa, Liettuassa, syöden. Luxemburgissa join kuohuvaa hienojen rouvien kahvilassa ja ihastuin Mudamiin, modernin taiteen museoon.

Vilna
Suklaaravintola Vilnassa

Makedoniassa oli niin kuuma, ettei järki kulkenut, mutta silti Ohridissa järvi niin kylmä, ettei uimaan ilennyt. Vuosituhat vaihtui Malesiassa rantabileissä paljain jaloin. Maltalla otin ensimmäisen (ja ainoan) tatuointini – ihan vain hennalla. Ehkä kaikkien aikojen kulttuurishokin koin Marokossa, kun lampaanpäät ritisivät nuotioissa Marrakeshin kaduilla. Meksikon satamat ovat risteilylaivojen suosiossa, mutta yksikään niistä turistikylistä ei ole oikein vakuuttanut. Henkisesti ja fyysisesti Moldova on Euroopan reunalla, mutta minut sekin sai pitämään itsestään. Oikein piti pistää parempaa päälle, ettei Monacossa ihan tarvinnut itseään hävetä. Montenegro jäi meillä Kroatian varjoon, vaikka vierailimme esimerkiksi Kotorissa, jonka vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla. Kultaiset temppelit ja junamatka Myanmarissa jättivät pysyvät muistijäljet.

Myanmar
Rautatieasemalla jossain Yangonin ulkopuolella

Ensimmäinen matkakohteemme mieheni kanssa oli kymmenen vuotta sitten sikamaisen kallis Norja.
 
Omanissa suppailin muessinin rukouskutsun tahtiin ja join skumppaa auringonlaskussa aavikolla (ylin kuva).
 
Panama Cityssä vanha kaupunki on kaunis, ja humanistikin mielellään seurasi laivan kulkua kanavassa Tyyneltämereltä Karibian puolelle. Lissabonissa Portugalissa oli mieletöntä ajella Segwayllä pitkin Alfaman pikkukatuja (ja nauttia päälle vähän vinho verdeä). Puolassa laskimme veljen kanssa leirintäalueella, kuinka monta ikkunaa voi olla rivissä asuntovaunussa: suurimmathan olivat kuin busseja.

Alfama
Segwayllä Lissabonissa

Näin ensimmäisen kerran auringon laskevan hiekkaan ja täydellisen pimeyden Qatarissa.
 
Ranska ei ole onnistunut saamaan minua puolelleen. Romaniassa jäi Drakula näkemättä, mutta onneksi taksikuski laillisesti huijasi. Ruotsi on minulle vain Sergelin torin rullaportaat, joihin ihastuin lapsena ja joilla ajelin monen monta kierrosta edestakaisin.
 
Häämatkalle menimme Saint Kitts ja Nevisille, jolla talot eivät saa olla korkeampia kuin palmut. Saint Luciassakin voi nauttia hiljaisista rannoista. Saksa ei ole paska maa, vaikka Seppo Räty niin on väittänyt. Kaksi kertaa olen ollut näkemättä San Marinoa, koska se oli sumun peitossa. Mihinkään muuhun paikkaan ei ole jäänyt samanlaista kaipuuta kuin São Tomé ja Príncipeen. Senegalissa tutustuin entisajan kammottavaan orjakauppaan. Serbiassa olen syönyt parasta liharuokaa ikinä – ja mihin hintaan! Toisenlaisia ruokaelämyksiä nautin Singaporen katukeittiöissä. Slovakiassa piti poistaa hotellihuoneesta ikkuna, jotta kämpässä saattoi nukkua. Sloveniassa karkasimme kesken allasjumpan ja diggailimme Andy Warhollia Piranissa. Suomi on oikeastaan jäänyt näkemättä, kun veri on vetänyt maailmalle. Veveyn kaupungissa Sveitsissä tahtoisin veittää eläkepäiväni, jos siihen olisi varaa. Suren Syyrian nykytilannetta, koska se maa, johon minä tutustuin, oli maailman ystävällisin ja tutustutti lempeästi arabikulttuuriin.

São Tomén aitoutta

Taiwan yllätti monipuolisuudellaan. Eipä ole muualla kusetettu koiraa päälleni kuin Pajen rannalla Sanzibarilla, joka kuuluu Tansaniaan. Tanskasta kaikki kuulemma alkoi: nelikuinen Annika aloitti maailman valloittamisen. Kokeilin yksin matkustamisen rajojani Thaimaassa ja pärjäsin mielestäni aika hyvin. Tsekki oli ensimmäinen yksin matkalla -kohteeni, ja nautin siitä, vaikken olutta juomattomana olutkulttuuriin tutustunutkaan. Tunisiassa todistimme ystäväni kanssa, että mahdotonkin on mahdollista ja teimme retkemme ihan itse. Aloin ymmärtää Turkin fantastisuutta vasta aikuisena.

PAP32099
Taiwanissa viihdyin hyvin luonnossa. Kansallispuistot on tehty helposti lähestyttäviksi myös kaupunkilaisille. Kuten minulle messuilla sanottiin: “We don’t hike, we walk.” Sama lähestymistapa minulla.

Erilaisten apinoiden perässä kuljin viidakossa Ugandassa. Kiovasta, Ukrainan pääkaupungista, muistan parhaiten kultaiset sipulikupolit, kutsun vaateliikkeen avajaisiin ja sampanjassa haudutetun lohen. Unkarissa viihdyin kylpylässä ja nautin hyvästä ruoasta. Vanhan Silkkitien varrella Uzbekistanissa ihmettelin vanhaa loistokkuutta.

Simpanssi
Simpansseja Ugandassa

Minua luultiin prostituoiduksi Valko-Venäjällä, mutta onneksi siellä oli suosikkiravintolani viittaa edelleen kantava Grand Cafe. Vatikaanissa Pietarin kirkon aukiolla seurasin edellisen paavin messua. Rajalta ostetut sampanjapullot poksahtelivat itsekseen hotellihuoneen pöydällä Venäjällä. Vietnamissa oikeasti ehkä kaikilla on mopo (ja paremmilla tovereilla Mersu). Virossa veivasin lossia.

Minsk
Grand Cafe

Yhdysvallat on minulle New York (ihana!) ja risteilysatamat, mutta ainakin Alaskaan pitäisi päästä, ja miksei ajaa rannikolta rannikolle, nähdä Hollywood Hills, LA, San Fransisco ja ihan muutama muukin paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

30 comments

  1. Avatar

    Ihana kooste, joka paikasta on jäänyt ainakin jotain mieleen 🙂
    Minäkin suren Syyria, sieltä on jäänyt niin hyvät muistot ja halu palata. Eikä Kolumbia taida olla ollenkaan niin vaarallinen kun mitä monet luulee, vielä en ole kylläkään itse asiaa selvitellyt paikan päällä.

    1. Avatar

      Kyllä jokainen paikka jonkin jäljen jättää. Mutta huomaa kyllä, että joistakin voisi kertoa vaikka mitä, joistakin pitää pinnistellä. Vaikka kaikki kiinnostaa, kaikki ei sittenkään tee vaikutusta.

      Syyrian tilanne on ihan kamala! Kuinka mieluusti minäkin palaisin – mutta ennen kaikkea kuinka mieluusti näkisin, että kamaluudet loppuisivat! Kolumbiassa varmaan riippuu, mihin menee?

  2. Avatar

    Ihan mahtava postaus! Voisimpa itsekin joskus tehdä tällaisen. Kun on niitä maita muutama enemmän ^^

    1. Avatar

      Kiitos! Kyllä niitä maita kummasti kertyy, kun maailmalla kulkee.

  3. Avatar

    Hyvä Annika, hieno idea, mainiosti kerrottu.
    Syyrian meno on todella surullista. Mullakin hienot muistot sieltä.
    Ranskassa suosittelen Lyonia ja sen ympäristöä. Mulle ei kukaan ollu kertonut miten hienoja paikkoja ulkopuolen Pariisin on.

    1. Avatar

      Kiitos, Merja, vinkistä. Pariisin lisäksi olen ollut vain Nizzassa. Täytyy pitää Lyonin seutu mielessä. Haluan edelleen uskoa, että Ranskassakin on alueita, joissa viihtyisin.

  4. Avatar

    Hieno idea kirjoittaa maista noin. Ainahan kaikkialta jää jotain mieleen, mutta joistakin tulee toisia kohteita rakkaampia/tärkeämpiä. Mielipide:Jos maiden bongaus on numeroita, on se pelkkää suorittamista ilman todellisia kokemuksia. Mieluummin käyn samassa maassa,jossa viihdyn, monta kertaa, kuin käyn sellaisessa paikassa, mistä ei käteen jää mitään positiivista.

    1. Avatar

      Kiitos Ari. Juu, ei ole ollut suorittamista. Jos olisi, en olisi viimeisten kymmenen vuoden aikana käynyt melkein 20 kertaa Italiassa vaan niilläkin rahoilla “bongannut” muutaman uuden valtion. 🙂 Tunnen paljon ihmisiä, joille matkailuharrastus on paljolti bongaamista. Tokihan hekin saavat elämyksiä siinä samalla, eivät silmät ummessa kulje epäilemättä hekään. Se on vain erilainen ideologia matkustamiseen.

  5. Avatar

    Tosi hyvä postaus! 🙂 Ite ei vielä ihan tälläisiä tarinoita voi kirjottaa mutta ehkä joskus.

    1. Avatar

      Kiitti! Niin, ehkä sittenkin on tärkeintä matkustella ja elää kivaa elämää. 🙂

  6. Avatar

    Tosi kiva postaus – hauska nähdä miten erilaisia juttuja on jäänyt mieleen eri maista! Tälläinrn olisi itsekin kiva tehdä vaikka plakkarissa on vasta vajaa 50 maata!

    1. Avatar

      Kiitti! Linkitä vaikka tänne, jos innostut tekemään omistasi.

  7. Avatar

    Tosi upeeta, noin monta maata käytynä ja hieno postaus.
    Tämä nelikymppinen täällä saa ottaa tuosta sinun käytyjen maiden saldosta yhden nollan pois 🙂 Ehkä sitten vaikka kuusikymppisenä ollaan samoissa lukemissa! 😀

    1. Avatar

      Jokainen matkustaa tavallaan ja vauhdillaan. Kokemukset ovat kaikkia lukuja oleellisempia!

  8. Avatar

    Hieno postaus, hienoja kokemuksia! Mitä maita sinulla on vielä käymättä, siis sellaisia joihin ihan varmasti vielä lähiaikoina/vuosina menet?

    1. Avatar

      Kiitti! Voi, niitä on vielä paljon. Siis maita, joihin haluaisin, ja epäilemättä menenkin, tulevina vuosina: Kanada, Kuuba, Trinidad ja Tobago, Argentiina, Uruguay, Laos, Brunei, Kazakstan, Benin, Togo, Ghana, Etelä-Afrikka… Nuo nyt ovat ainakin sellaisia, joista ollaan jo puhuttu.

  9. Avatar

    Mieletön postaus! Wau!

    1. Avatar

      Voi kiitos! “Mieletön” lienee vähän liitoittelua. 🙂

  10. Avatar

    Todella kivasti toteutettu postaus. Ja upea saavutus 101 maata on vaikkei sitä olisi niin yrittänytkään. Itselleni suurin haaste uusien maiden saamiseksi listalle on siinä, että rakastun lähes jokaiseen käymääni paikkaan ja haluan palata niihin uudestaan. Jokaiseen vuoteen toivoisi kuuluvan ainakin Italian ja New Yorkin, mutta sitten on ne yksi ja tuhat mielenkiintoista vielä tuntematonta maailman kolkkaa 🙂

    1. Avatar

      Suurimpaan osaan käymistäni maista minäkin haikeailen päästä uudelleen! Joskus niitä uusia tulee vauhdilla, joskus taas menee aikoja, ettei ainuttakaan. Ainakin kaikki tällä hetkellä varattuna olevat matkat (5-6, laskutavasta riippuen) ovat minulla maihin, joissa olen jo käynyt.

  11. Avatar

    Ihana maakooste! Olen ihan samaa mieltä. Matkustamisen ei pidä olla suorittamista, sulkien hattuun keräilyä, vaan nautiskelua. Silti uteliaisuus vaan kummasti vahingossakin ajaa aina uusiin paikkoihin. Turkin hienoudesta olen myös aivan samaa mieltä. Vasta viime syyskuussa tajusin, että siellä on niin paljon muutakin kuin turistien kansoittamat rannikkokohteet. Oot kyllä reissannut just niissä maan kolkissa, jotka mua kiinnostaa erityisen paljon just nyt: Väli-Amerikka, Afrikka ja Itä-Eurooppa.

    1. Avatar

      Olin 18-vuotiaana ekan kerran Istanbulissa. Näin vain edulliset vaatekaupat. 19-vuotiaana olen nähnyt Kappadokian ja pidin sitä käsittämättömän tylsänä. Nyt Istanbul on yksi suosikkejani ja Kappadokia vain odottaa vuoroaan. Onneksi ihminen muuttuu! Väli-Amerikka on minulla jäänyt vain risteilyjen tasolle, eli vain pieniä paloja. Itä-Eurooppaa ja Afrikkaa vähän enemmän, mutta kuten arvata saattaa – liian vähän!

  12. Avatar

    “Hämmästyin pissivän pojan pienuutta Belgiassa.” – niin minäkin!

    “Gambiassa joutui lopulta palkkaamaan mukana kulkijan, ettei tarvinnut hätistellä hännystelijöitä.” – me ihan periaatteesta kieltäydyttiin tästä ja tapeltiin hännystelijöiden kanssa. Tykkäsin Gambiasta mielettömästi, mutta tämä oli se varjopuoli…

    “Luxemburgissa join kuohuvaa hienojen rouvien kahvilassa ja ihastuin Mudamiin, modernin taiteen museoon.” – olet ensimmäinen, jonka olen kuullut ihastuneen Mudamiin. Kaikki muut (minä mukaanlukien) pitävät sitä vähän outona – ja silti olen raahautunut sinne useita kertoja. 🙂

    Arvasin, että Yhdysvallat on sulta jäänyt pintaraapaisuksi, kun olet noin moneen maahan ehtinyt. Mulla pitkälti lakkasi maat kertymästä, kun rupesin kiertämään Jenkkejä, eikä haittaa yhtään. Mutta etenkin noista pienemmistä ei-niin-tunnetuista maista on kiinnostavaa lukea edes yhden lauseen pituinen tarina – ja sulla niitä näyttää riittävän!

    1. Avatar

      Periaatteessa minäkään en haluaisi lähteä mihinkään tyhmään, kuten maksamaan hännystelijälle, mutta Gambiassa vaan kerta kaikkiaan meni hermot. 🙂

      Mudamin selittänee se, että minäkin olen vähän outo. 🙂 En yritäkään ymmärtää kaikkea. Minusta vaikkapa pyöreät kaktusveistokset (vai mitä olivatkaan), olivat symppiksiä.

      Juu, Yhdysvalloissa olen ollut vähääkään pidempään vain New Yorkissa ja Floridassa. Se ei pitkään edes puhutellut minua, mutta ehkä nyt jo alan vähän enemmän lämmetä.

      Aika monista maista blogissa on juttua vähän enemmänkin kuin nuo yhdet lauseet. Ehkäpä enemmän juurikin noista vähän epätavallisemmista kohteista, koska minusta ne usein ovat kaikkein hauskimpia, koska ovat niin aitoja.

  13. Avatar

    Hauska kooste! Pissivän pojan kokoa minäkin hämmästelin Belgiassa, se on häkellyttävän pieni! Mutta Ranskako ei ole saanut puolelleen? Oi, itse en saa siitä tarpeekseni, aina löytyy uutta nähtävää ja koettavaa 🙂

    1. Avatar

      Pissivä poika on ihan mini ja vielä nurkassa. Luulin sen suurena ruikkivan jossain keskellä ja näyttävästi.

  14. Avatar

    Aivan ihana postaus! Hauskoja yksityiskohtia. 🙂 Kumpa itsekin saisi vielä joskus satasen täyteen!

    1. Avatar

      Kiitti! Kyllä niitä maita kertyy, kun maailmalla kulkee. 🙂

  15. Avatar

    Voi onpas siinä maata joka lähtöön! Inspiroiva ajatus tuo sata maata ennen 50 vuotta! 🙂 Kun joskus yllän edes puoleenväliin voin tehdä postauksen aiheesta..

    1. Avatar

      Postauksen voi tehdä, vaikka maita olisi kolme. 🙂 Olin 40, kun vierailin sadannessa. Ja tosiaan, maita on jos jonkinlaisia. Uteliaisuus ajaa kaikenmoisiin.