Laiva rantautui suoraan pitkälle hiekkarannalle Puntarenasissa, Costa Ricassa. Hetken oli houkutus vain jäädä siihen, viettää koko päivä rannalla, mutta uteliaisuus voitti: päätimme ottaa taksin San Joseen, maan pääkaupunkiin. Laiturin päässä alettiin jo myydä kaikenlaista retkeä omatoimimatkailijoille. Ei kiitos, ei apinoita, vain kaupunkiin, odotus ja takaisin. Olimme helpot asiakkaat, joilta oli helppo kiskoa rahaa. Pieni tinkimisyritys ei onnistunut, ja jätimme käyttämättä perinteisen poiskävelyn. Ehkä se olisi auttanut, ehkä ei, mutta emme halunneet tuhlata aikaa vaan päästä matkaan heti. Costa Ricassa oli ilmeisesti alkamassa lomakausi, liikennettä olisi kuulemma iltapäivällä aika paljon ja tiet ruuhkaiset, joten pidemmän mutta oletettavasti vähemmän ruuhkaisen reitin valitsemisesta tuli vielä vähän lisähintaa. 160 dollaria tästä taksiretkestä oli ehdottomasti ylihintainen, tiedän, mutta niinhän se on, että turisti maksaa. Jostain syystä kuski laittoi mittarin päälle ja se pyöri koko matkan. Maksamamme hinta oli “vain” noin 2,5-kertainen todelliseen nähden. Kuulimme taksikuskin normaalin päiväpalkan olevan 25 dollaria. Ihan hyvät katteet jäi firmalle.
Costa Rican maaseutu on vihreää ja erittäin kaunista. Vuoristoinen maisema tarjosi katsottavaa. Runsaiden liikenneonnettomuuksien vuoksi koko maassa on nopeusrajoitus laskettu 80:een kilometriin tunnissa, ja ylinopeussakot ovat kovat. Saimme ehkä koko Väli-Amerikan varovaisimman kuljettajan. Suorilla mentiin rajoitusten mukaan ja mutkaisilla vuoristo-osuuksilla luultavasti fillaristit olisivat menneet alamäessä ohi, jos heitä olisi kohdalle sattunut.
Kauniin maaseudun vastapainoksi en sanoisi San Josea erityisen viehättäväksi kaupungiksi. Vähän pelkäsimme sen turvattomuuttakin, mutta retken meille myyneen miehen mukaan poliiseja on kaikkialla ja kaupunki erittäin turvallinen. Poliiseja tosiaan oli paljon, ja ainoa alkuun turvattomuutta herättänyt asia näin suomalaisittain oli äänimaailma. Hiljaisuuteen tottuneelle arpojen ja puhelinliittymien äänekäs kaupittelu tuntui alkuun hämmentävältä ennen kuin tajusin, että kauppaajilla eivät ole pahat mielessä.
Puntarenasissa oli todella lämmin jo aamulla ennen kahdeksaa, mutta enpä tullut ajatelleeksi, että San Jose on 700 metriä meren pinnan yläpuolella. Siellä oli hellemekkoiselle kylmä. Eipä tullut mieleen, että Costa Ricassa pitäisi palella, olla oikeasti kananlihalla. Olisin ollut otollinen asiakas vaatekauppiaalle, mutta eipä sattunut sopivia kohdalle. Mutta kenkäkauppoja, niitä oli paljon. Näin epäilemättä kymmeniä.
Visiittimme San Josessa oli lyhyt. Ehdimme kulkea vain aivan ydinkeskustassa, Avenida 2:n liepeillä. Sen molemmin puolin oli muutama kortteli kävelykatuja. Rakennuksista osa oli hyvin kauniita, mutta osa taas niin rumia, että vaikea on ymmärtää sellaisia edes rakennetun. Kaikissa ohi kulkemissamme kirkoissa oli sunnuntain messu menossa. Siksi en rohjennut kuvata sisällä. Kauniita kyllä olivat.
Costa Rica on jännä maa. Sillä on rantaa sekä Karibian että Tyynenmeren puolella. Selvästi sen matkailuvaltit ovat luonnossa. Laivayhtiön retketkin olivat lähinnä kanootilla, kävellen tai hevosella luontoon -tyyppisiä. Taksikuskikin näytti esitteitä luksusmajoituksista keskellä sademetsää, tulivuoren juurella. Upeilta näyttivät. Kaupunkilomaa San Josessa en lyhyen vierailuni perusteella olisi suosittelamassa, mutta epäilemättä maalla olisi paljon muuta tarjottavaa.
Puntarenas sijaitsee pitkällä, kapealla niemellä manner- Costa Rican edustalla. Rantaviivaa niemellä on paljon, ja sunnuntaina se oli myös käytössä. Vaikka satamassa oli kaksi laivaa, eivät turistit olleet lainkaan ainoat rannan kansoittaneet. Hetken mietin, että ehkä sittenkin olisi pitänyt vain olla rannalla, yrittää päästä paikallisten rentoon menoon mukaan. Puntarenas olisi ollut jäljellä olevista satamista muutenkin ainoa, jossa rannalle olisi ollut aikaa. Toisaalta meripäiviä on tällä risteilyllä niin paljon, että makoiluun on turhankin paljon aikaa.
30.12. vielä Tyynellämerellä, Panaman kohdalla. Aamulla kanavassa.
11 comments
Kommentoit tummaa hiekkaa – Euroopasta löytyy mustaa hiekkaa esimerkiksi Santorinilta – hiukan se on haastavaa rannalla vieraillessa sikäli, että sehän sitten tietysti on vielä paljon kuumempaa kuumassa kuin vaalea hiekka!
Totta! Ei ehditty rannalle, joten vältyin jalkapohjien polttamiselta. 🙂
Rupesin suunnittelemaan tulevan joululoman matkaa ja Costa Rica on yksi vaihtoehto, ja kuinkas ollakaan, kun googlailin, onko jollain matkabloggaajalla juttuja Costa Ricasta, niin ensimäisenä törmäsin tähän. 🙂 Sinä olet kyllä ehtinyt joka paikkaan <3. San Josee ei vakuuta, mutta jos kaunista kaupunkia hakisin, niin sitten sama olisi jäädä vaikka Italiaan. Sieltähän ne kauneimmat löytyy. Luontomatka olisi mielessä, ja sinunkin sivulauseesta jäi fiilis, että siihen Costa Rica olisi vallan mainio kohde. Samalla vilkuilin fb:n päivityksiä Venetsiasta. Yksi joulun vaihtoehto oli jopa Venetsia. Millainen mahtaisi olla joulun aikaan… No… saa nähdä, mihin lopulta päädymme. (johan oli taas sekava kommentti…niin, ja nautinnollisia päiviä sinulle Venetsiaan.)
Kommenttisi on ihana! Juuri tällaisia ajatuksia on silloin, kun suunnittelee matkaa. Kaikki on mahdollista, kuten nyt Costa Rica ja Venetsia. Eihän ne mitenkään kaukana toisistaan ole. 🙂 Kuulin niin paljon palautetta tuon risteilyn aikaan, että Costa Ricassa pitää mennä luontoon. Mutta kun laivayhtiön retket eivät ole mun juttu ja aikaa oli vain ne muutamat tunnit. Mutta pääkaupunki oli turha. Älä sinne mene. Oikeasti. Marimente-blogista kannattaa katsoa Venetsiaa eri vuodenaikoina. Itse en ole koskaan ollut talvella, mutta haluaisin, koska silloin hinnat järkevät ja turistien määrä pieni. Haluaisin kokea kaupungin vain paikallisten kanssa. Vaikka sitten kumisaappaat jalassa, kun vähän tulvii…
Olin keväällä viikon San Joséssa ja ehdin sinä aikana kuljeskella kaupungin läpikotaisin ympäri. Otin eräänä päivänä opastetun kolmen tunnin mittaisen kävelykierroksenkin, jonka aikana opas esitteli myös noita betonirumiluksia. Tuo haukkumasi rakennus on joku sosiaaliministerin virasto tms. ja on kuulemma voittanut ihan palkinnon jossain betonibrutalismi-kilpailussa. En yhtään ihmettele miksi.. 😀
Ajelin muuten bussilla Panamasta Costa Ricaan 16h matkan ja sinä aikana ehti näkyä maan monipuolinen tarjonta. On totta, että luonto siellä on todella kaunista ja myös nuo rantakohteet, kun taas pääkaupunki on kuin mikä tahansa kaupunki jossain päin maailmaa. Se eroaa aika lailla muista suurkaupungeista, joissa olen käynyt Keski-Amerikassa. Esimerkiksi kolonialismityylisiä rakennuksia ei juuri ole. Paljon siellä on kuitenkin kauniita puistoja, kun menee hieman syrjemmäs tuolta pääkadun ostoshelvetistä.
Oltiin tuolloin tosiaan vain risteilyn yhteydessä kaupungissa. Ei ollut aikaa lähteä kovin kauas. Tuon kaupungin perusteella en ikinä enää palaisi Costa Ricaan, mutta onneksi tiedän maassa olevan paljon muutakin.
En minäkään sinne ihan ensimmäisenä olisi enää suuntaamassa. Varmasti kansallispuistot olisi nättejä, mutta löytyy niitä muualtakin maailmasta 🙂
Maailmassa on ihan liikaa kaikkea, mitä tekisi mieli käydä katsomassa!
Kohta alkaa neljäs viidestä yöstäni San Joséssa. Ekana päivänä näin kaiken sen minkä sinäkin. Totesin betonibrutalismin (noita hirvityksiä on vielä lisääkin, ja paljon), muutamat nätit vanhat (täältä puuttuu kiva vanhakaupunki kokonaan). Sen jälkeen olenkin pari päivää miettinyt, että mitä täällä oikein tekisi. Suuttuvatkohan paikalliset paljon, jos sanon, että tämä heidän pääkaupunkinsa menee luokkaan “turha kaupunki”? Kyllähän tuolla kaduilla tallustelee, päiväsaikaan on ihan turvallista, pari museotakin on tullut katsastettua, puistoja on riittämiin. Mutta ei tästä oikein mitään jää mieleen.
Toisaalta ehkä hektisen loppuvuoden päätteeksi tämä on ihan hyväkin, eipä ainakaan tarvitse juosta tuli pyrstön alla nähtävyyksien perässä, kun ei niitä ole. Voi hyvällä omallatunnolla laiskotella.
Oikein hyvää uutta vuotta! Uskotaanhan me niitä asiantuntijoita, jotka povaavat omikronin lopettavan tämän pahuksen pandemian? Jospa keväällä helpottaisi! Kaipaan Singaporea ja – yllätyksekseni – Bangkokia. Ollapa nyt jommassakummassa.
Terveisiä Bangkokista. Tulin tänne eilen.
Jos oikein olen ymmärtänyt, Costa Ricassa pitää mennä luontoon. Risteilyllä ehti niin vähän, mutta älä hyvä mis köki vain rumassa pääkaupungissa. Miten ylipäätään keksit lähteä sinne?
Voi ei! Sä olet pariinkin otteeseen tässä korona-aikaan sanonut vähän kadehtivasi mun reissujani, mutta nyt on kyllä osat vaihtuneet! Hyvä, etten näe unta “minun” Bangkokin-hotellini aamiaisbuffasta, ollapa nyt siellä! Nauti lämmöstä, ruuasta ja ehkä vähän tavallista rauhallisemmasta Bangkokista!
Eikä mulla oikeasti mitään valittamista ole. Lähdin jo San Josésta, tulin rannalle, ja sademetsäkin on vielä ohjelmassa. Nälkään en kuole, vesi on lämmintä, hiekkarannalla voi tallustella ja hedelmätkin on hyviä täällä. Mutta Bangkokissa on kyllä sekä ruoka herkullisempaa että hedelmät makeampia…
Olin lähdössä vapuksi 2020 New Yorkiin, ja halusin sille matkalle myös jonkun toisen kohteen. Aluksi suunnittelin Bangoria, mutta se oli kamalan kallis, ja sitten päädyin katselemaan vähän kauempaa, Väli-Amerikasta, ja päädyin Costa Ricaan. En enää oikein edes tiedä, että miksi. Ehkä kuvittelin, että tämä olisi Väli-Amerikan mulle uusista maista sieltä turvallisemmasta ja kehittyneemmästä päästä. No, vappuna 2020 olin kiltisti kotona, mutta viime kuussa pääsin vihdoin Nykkiin ja nyt sitten tännekin.