San Cristobalin linnoituksen ympäristö on hyvin erilainen kuin vanhan kaupungin se keskusta, jossa turistit enimmäkseen pyörivät. Näillä kulmilla oli selvästi enemmän paikallista elämää. Linnoituksen nurmikentät ovat olohuoneen jatkeita, rakennukset eivät ole yhtä hoidettuja ja talojen välissä voi olla pienet katujuhlat, noin vain.
Linnoitus näytti ulospäin aika vaatimattomalta, ja jätimme menemättä sisälle. Virhe. Myöhemmin luimme se olevan mukana Unescon maailmanperintöluettelossa, ja jo pelkästään Googlen kuvahaulla voi huomata sen olevan komea. Kiinnostavaa toki oli vain kuljeskella ympäriinsä aistimassa elämää.
Linnoituksen muurin ja meren välissä korttelit ovat värikkäitä mutta vaatimattomia. Näkyi olevan paljon pikkuruisia baareja ja kai yöelämääkin. Ne kulmat näyttivät omalla tavallaan kivoilta (ja houkutteleviltakin) – mutta päivällä ja etäältä. Illalla olisi epäilemättä ollut enemmän elämää, mutta kulmat eivät olleet sittenkään, miten sen nyt sanoisi, no, siistejä ja keskiluokkaisia, että olisimme illalla palanneet. Muurin suuntaisesti kulkeva pääkatu sen sijaan oli taas siistiä ja hyvin hoidettua, kuten vanhan kaupungin vanhat rakennukset ylipäätään.
2 comments
Siellä näkee siis aitoa paikallista elämää! Illalla ei varmaankaan olisikaan ollut kovin järkevää lähteä noille kulmille! 🙂
Kyllä vain Karibiallakin näkee paikallista elämää, jos lähtee sitä etsimään. Joskus sitä on lähirannalla, joskus sitä pitää etsiä kauempaa.