Ehkä eniten koko Karibian- ja Floridan-reissusta odotin hiekkarantakävelyjä ihan itsekseni ja omassa rauhassani. Sain tilaisuuden Floridan länsirannikolla Sanibel Islandilla, Fort Myersin kupeessa. Fort Myersiin päädyimme, koska siellä asuu puolisoni sukulaisia. Vallan mielenkiintoinen tuttavuus oli Irma, 91, englantia puhuva, mutta savoksi kiroileva, puumanaisten aatelia, itseään 16 vuotta nuorempine boyfriendeineen, kuten leskirouva ystävänsä nimesi. Mutta ei sen enempää sukulaisista vaan rannalle!
Floridassa odottelivat hirmumyrskyjen tuloa, joten ranta oli aamukävelylläni melko autio. Jokunen kalastelija ja varhainen auringonottaja oli paikalle ilmaantunut. Valkoista hiekkarantaa kuitenkin riitti silmänkantamattomiin. Niin kaupallista ja tuotteistettua kuin moni asia Amerikassa onkin, olin ilahtunut huomatessani, että aina ei mennäkään ihmisen ja rahan ehdoilla. Sanibelin rannoilla kuningas ei olekaan kuluttaja vaan merikilpikonna! Kilpikonnista varoittavia liikennemerkkejäkin oli teillä rannan läheisyydessä.
Reilun tunnin kävelylläni näin viisi tai kuusi tällaista aidattua pesäaluetta. Kilpikonnien salattu öinen elämä jäi kuitenkin näkemättä, koska aamulla ei ainakaan ketään näkynyt. Lintujen ja satunnaisten kalastelijoiden kanssa jaoin maisemat.
