Kappadokia on tullut tutuksi minulle ehkä 30 vuotta sitten. Siitä asti olen nähnyt sieltä kuvia, kuullut tarinoita. Se on ollut paikka, jota vanhempani rakastivat. Sinne he palasivat vuosi toisensa perään. Jotain tapahtui minullekin. Palasin sinne kesäkuussa yli 20 vuoden jälkeen tullakseni vain kolmen kuukauden kuluttua takaisin.
Välillä minusta tuntuu, etten haluaisi puhua koko paikasta, että haluaisin pitää Kappadokian omana salaisuutenani, kaikki maailman turistit poissa sieltä. Mutta se ansaitsee olla kaikkien tietoisuudessa, maailman ystävällisimmät ja vieraanvaraisimmat ihmiset ansaitsevat saada elantonsa turismista, enkä minä Kappadokiaa piilottamaankaan pysty, onhan sinne esimerkiksi suora Turkish Airlinesin lento Istanbulista.



Isälläni oli Göremessä (turismin keskus, pieni, vaatimaton mutta eläväinen kylä Kappadokiassa) ystävä, jonka kanssa he sanoivat toisiaan veljiksi. Uskoo sukupolvien jatkumoon tai ei, mutta minulla on nykyään samoilla kulmilla ihminen, jonka kanssa sanomme toisiamme siskoiksi. Jossain siellä kaukana Turkin sisämaassa on minulla ihminen, josta on lyhyessä ajassa tullut tärkeä. Löysimme heti yhteyden, joka oikeasti oli aito. Olen oppinut paljon naisten elämästä Turkissa, elämästä vanhojen perinteiden ja modernien vaikutteiden välissä, turkkilaisesta yhteiskunnasta. Minulla on siellä ihminen, joka ei halua minun lähtevän pois ja jonka vuoksi en haluaisi lähteä, joka toivoo minun palaavan ja jonka vuoksi haluan palata. Minun pikkusiskoni eri isästä ja eri äidistä.
Sanoin ennen, että maailman ihanimmat ja ystävällisimmät kohtaamani ihmiset ovat Syyriassa. Vei vuosia, että syyrialaiset kohtasivat voittajansa. Ne ihanimmat ovat Kappadokiassa. Siellä oleminen on opettanut minulle hyvyyden vastaanottamista. Olin huomannut turkkilaisten ihanuuden ennenkin, mutta Kappadokiassa se kaikki nousi vielä pari astetta ylemmälle tasolle. En väitä minusta tulleen parempaa ihmistä, mutta alan uskoa siihen, että hyvyys palkitaan hyvyydellä. Ainakin siellä. Suomessa aika usein, valitettavasti, koen toisin.
Jos kaipaa lomalta pelkkää luksusta ja sampanjaa, Kappadokia ei ole oikea paikka, jollei vietä koko lomaa Museum Hotelissa. Mutta senkään luksus ei ole kristallia, kullan kimallusta tai pihalla rivissä olevia ökyautoja. Se on kauniit puitteet perinteitä kunnioittaen. Se on palvelua, joka on viety sellaiselle tasolle, ettei sen olemassaoloa oikeastaan edes huomaa. Se ei ole pokkurointia, se ei ole päälleliimattua. Se on kappadokialaista todellisuutta. Ja se kaikki on ihmisen kokoista. Ja kilpikonnien, jotka asuvat pihapiirissä ja seikkailevat vapaana.


Jos lukee Kappadokian alueen hotellien arviointeja netistä, suunnilleen kaikki ovat saaneet yli neljä pistettä viidestä tai yli 8 pistettä kymmenestä. Se kertoo siitä, että oli hotellilla tähtiä tai hintaa paljon tai vähän (enimmäkseen vähän), asiakkaat ovat tunteneet olonsa hyväksi, huomioiduksi, saaneet rahalleen vastinetta. Majoitusvaihtoehdot eivät ole loistokkaita, mutta ne ovat sellaisia, että ihmiset viihtyvät. Pienessä Göremessä näkyy numeroituja kylttejä noin 50 majapaikkaan. Çavuşinissa 3,5 kilometrin ja Uchisarissa noin kuuden kilometrin päässä niitä on lisää.

Kappadokia on ihmeellistä ja ainutlaatuista luontoa. En vieläkään ole kulkenut luonnossa tarpeeksi. Seuraavalla kerralla sekä vuokraan auton että jalkaudun laaksoihin vielä enemmän. Jossain vaiheessa ehkä koen, että nyt olen nähnyt kylliksi, mutta se ei ole vielä, tai sitten palaan aina uudelleen.
Göreme National Park and the Rock Sites of Cappadocia löytyy myös UNESCOn maailmaperintöluettelosta. UNESCO-kylttejä näkee aika monessa paikassa, eli ilmeisesti koko ainutlaatuinen luonto, luola-asumukset ja kirkot sekä maanalaiset kaupungit kuuluvat maailmaperintökohteeseen. (Huomasin juuri kesältä jääneen kertomatta vaikka mitä, esimerkiksi maanalaisesta kaupungista, joten palaan niihin ihan lähiaikoina.)
Kappadokiasta aika moni tietää ehkä kuumailmapallot, vaikka ei muuta tietäisi. Kymmenet pallot Kappadokian yllä ovat aika ikoninen näky. Omia leijailufiiliksiäni olen purkanut parissakin blogijutussa (tässä ja tässä), joten oikeastaan mitään uutta en enää osaa sanoa. Kuumailmapalloilu on ihan huikean hienoa, ja pallot ovat osa suurta rakkauttani Kappadokiaa kohtaan. Pallot kuuluvat Kappadokiassa jokaiseen aamuuni. Ei minun joka päivä lentää tarvitse. Kömpelön näköisesti kukkuloiden lomassa leijuvien möhkelöiden pelkkä katsominen maasta on rauhoittavaa, melkein maagista.
—
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin, Rimma+Lauran ja Murumoun kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkki vähintään yhteen näistä emoblogeista ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Tarkempia ohjeita saat tästä linkistä.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
31 comments
Voi Annika! Nyt en kestä enää näitä Kappadokia-juttuja. Saat sen koko ajan kuulostamaan entistä ihanammalta. Melkein itken täällä pallojesi äärellä. Minun täytynee nyt heti aloittaa se miehen käännytys.
Laita vaikka mies lukemaan näitä postauksia. Jos hän niistä vaikka innostuisi. 🙂 Mä lupaan vielä yhden pallopostauksen. Sitten on minunkin päästettävä niistä irti.
Oi että mitkä maisemat! Tuo olisi kyllä varmasti minulle mieleinen matkakohde. Voi tuota luonnon kauneutta! Turkista olen ylipäätään aina pitänyt, vaikka tiettyjen paikkojen turistipitoisuus onkin hieman rasittavaa. Miten muuten Kappadokiassa, onko siellä paljon turisteja vai onko ennemminkin rauhallinen paikka?
Kyllä Kappadokiassa turisteja on, mutta vaikka syyskuun pitäisi olla vilkkainta sesonkia, aika vähän kuitenkin porukkaa oli. Verrattuna siis rantakohteisiin Kappadokia on ihan eri maailmasta, siis myös turistien määrän suhteen.
Näyttää ja kuulostaa kyllä ihan mielettömältä! Olen kyllä aina halunnut tuonne kuumailmapallolennolle. Kyllä se joku kerta täytyy vielä toteuttaa.
Onneksi Kappadokiaan pääsee helpolla lentämällä ja vähän suuremmalla vaivalla bussilla rannikolta tai Istanbulista. Kappadokia on kyllä pienen vaivankin arvoinen.
Todella upeita kuvia! Turkki ei just tällä hetkellä tunnu kaikkein kiinnostavimmalta kohteelta, mutta toisaalta on sääli, että paikallisten toimeentulo kärsii maan johdon toiminnasta.
Minä en ole antanut politiikan vaikuttaa koskaan matkakohteideni valintaan, mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka antavat. Politiikka on kuitenkin useimmiten kovin kaukana tavallisten ihmisten arjesta ja samalla turistin arjesta.
En kestä, matkustushalu vaan kasvaa Kappadokiaan eikä tää helpottanut yhtään asiaa. hania kuvia – voisin ottaa äkkilähdön kuumailmapallolla kohti Kappadokiaa vaikka heti!
Ups, ihania kuvia siis!
Kuumailmapallolla Kappadokiaan. Ei hullumpi seikkailu. 🙂
Olipa sulla ihana tarina jaettavana! Reissuista jää paljon puuttumaan ilman sydäntälämmittäviä ihmiskohtaamisia. Vaikka muuten kaikki puitteet olisivat kunnossa. Varmasti olen näitä kuumailmapallokuvia ja -fiiliksiä ihastellut jo aiemminkin, mutta ihastelen edelleen. Tuo on kyllä sellainen juttu, joka joskus pitää päästä toteuttamaan. En sano että kerran elämässä, koska mulla ne jutut tuppaavat tapahtua aina kahdesti 🙂
Moniin asioihin jää sen yhden ihanan kerran jälkeen koukkuun, kuten minä jäin palloiluun.
Usein viihdyn reissussa ihan omissa oloissani, mutta sitten joskus antaudun juttusille ja tapaan ihania ihmisiä. Koska työssä pitää olla sosiaalinen, oikeastaan nautin reissussa olla ihan vain omien ajatusten kanssa. Mutta toisaalta yhtään ihanaa kohtaamista en pois vaihtaisi.
Mun on pakko myöntää. Olen ehkä tietoisesti vältellyt näitä Kappadokia-juttuja tällä kertaa. En vain kestä kattoa miten uskomatonta siellä on, eikä mulla ole lomapäiviä eikä rahhaa! D Ihan musertavan murheellista kun tuonne niin helposti pääsisi! Mulla on muutama finnmatkojen lahjakortti käyttämättä ja niillä pääsisi Alanyaan (joka ei kiinnosta tippaakaan), mutta sieltä vois toki lähteä tuonne hauskemmille seuduille aika iisisti.
*huokaus* Haluan.
Alanyasta pääsee yöbussilla (ja tietty Istanbulin kautta neljässä tunnissa lentäen) Kappadokiaan. Bussit ovat laadukkaita, ei mitään kolisevia rämiä ollenkaan. Kas siinä varteenotettava vaihtoehto. 🙂 Vanhempani tehneet vuosikausia sitä, että ovat ottaneet halvan pakettimatkan rannikolle, hengailleet siellä muutaman päivän ja sitten suunnanneet Kappadokiaan.
Ihan mahtavia kuvia! Mun on kyllä niin pakko päästä vielä joskus käymään Kappadokiassa. Turkki on tuttu kolmen reissun verran mutta tuolla en ole koskaan päässyt käymään.
Moni on ollut Turkin rannikolla ja ehkä Istanbulissa muttei ehkä tiedäkään, kuinka paljon kaikkea kiinnostavaa turkissa voi olla. Pitäisi itsekin ennakkoluulottomasti lähteä kiertelemään enemmänkin.
Voi että, mitä maisemia! Oon ihaillut Instagramissa noita kuumailmapallokuvia Kappadokiasta. Jos jossain ikinä uskaltaudun sellaisen kyytiin, sen on oltava juuri tuolla 🙂
Minusta lentelyssä ei mitään jännitettävää, mutta ymmärrän taivaalle menon voivan tuntua pelottavalta. Se pelko kannattaa yrittää voittaa. Kokemus on hieno! Kappadokia on kyllä niin paljon muutakin kuin ilmapallot. Niissä on sellaisenaan syytä matkustaa kulmille.
Kuumailmapallot Kappadokian yllä on todellakin ikoninen näky – ei sillä, että olisin siellä koskaan käynyt, mutta kaikki Kappadokia-kuvat tuntuvat olevan kuumailmapalloista! 🙂 Tässä postauksessa oli ihanasti muutakin. Niistä kuumailmapallokuvista, mitä Instassa ja matkailumainoksissa näkee jatkuvasti, tulee nimittäin väkisin sellainen turistirysäfiilis, mikä saa kohteen helposti vaikuttamaan paikalta, jonne en edes halua lähteä. Nämä sun kuvat ja kuvaukset saivat mut kuitenkin ajattelemaan ihan toisin. Ehkä haluan sittenkin Kappadokiaan! 🙂 (Sitä paitsi en ole koskaan ollut kuumailmapallolennolla… vielä!)
Kappadokia on ihan hurjasti muutakin kuin kuumailmapalloja, ja turistirysä se ei ole ollenkaan. Kirjoitan vielä maanlaisesta kaupungista ja muusta, mitä parin päivän skootteriretkilleni osui. Pallot ovat vain ne kuvauksellisimmat, ja siksi niistä varmaan näkee eniten kuvia. Kappadokian helmi on sen luonto. Ja ihmiset. Pallot ovat vain oma aamuöinen lisänsä.
Noi kuumailmapallokuvat on kyllä niin <3. Ei niitä voi kun ihastella. Ihan uskomattomia. Näistä postauksista tulee tosiaan fiilis, että Kappadokia on sulle tosi tärkeä ja hyvä paikka ja siitä tulee hyvä mieli. 🙂
Kappadokiassa tosiaan on minulle jotain erityistä. Se ei muistuta mitään, mistä tavallisesti olisin pitänyt. Se on ihan erilainen. Mutta siellä minun todella on hyvä olla.
Museum Hotel on kyllä upean näköinen aamun sarastaessa pallojen noustessa ilmaan. Olet kyllä Kappadokiaa onnistunut kehumaan jo useamman postauksen verran eikä varmasti syyttä. Täytyy ilman muuta käydä tuolla jossain vaiheessa katsastamassa nuo ihmeelliset ”kivikasat”. Upeita kuvia kaiken kaikkiaan.
P.S. Tässä tulee huomattua samalla Instagramin huonous, jos seuraa liian montaa. Monet hyvät kuvat on jääneet sivu suun seurattavilta 🙁 Eli täytyy tehdä selkeää harvennusta, kun jossain vaiheessa olisi aikaa.
Kyllä vain useiden postausten verran. En minä paria reissua sentään yhteen postaukseen ole voinut tiivistää, vai mitä tarkoitit?
Instagramin algoritmit, vai mitä lienevät, tosiaan tekevät sen, että kaikkien seurattavien kuvia ei virrassa näy. Se on minusta niin tyhmää. Jos olen valinnut seurata tiettyjä tilejä, miksi hölmö sovellus silti jättää suuren osan näyttämättä. Argh!
Tarkoitin vain, että paljon olet sieltä luonnollisesti kirjoittanut, kun usemman kerran siellä olet ollut ja paljon kokenut. Mukavia juttuja. En sen kummenpaa 🙂
Turkki, ja etenkin Kappadokia, on alkanut kiinnostaa kohteena yhä enemmän, eikä vähiten näiden sinun postausten vuoksi! Voisin kuvailla kreikkalaisia samoilla sanoilla, he ovat ystävällisin tapaamani kansa, ja jos kerta turkkilaiset ovat myös todella ihania ja ystävällisiä, on siinä yksi syy lisää mennä Turkkiin. Onneksi minulla ei ole samanlaista ongelmaa kuin Heidillä, vaan poikaystäväni tykkää Turkista todella paljon ja lähtee varmasti mielellään sinne 🙂
Olen iloinen, jos olen voinut toisaalta hälventää ennakkoluuloja Turkkia kohtaan, toisaalta lisätä intoa matkustaa sinne. Minusta ne ihanat ihmiset ansaitsivat jokaisen turistin. Ei maan politiikka olen tavallisen kansalaisen käsissä. Ja juuri nämä ihanat ihmiset todella ovat yksi syy matkustaa maahan.
Muistan taannoin Istanbulissa, kun kadulla kävellessäni jotenkin nyrjäytin nilkkani. Taisi siinä suomalainen perkele kajahtaa. Ja jo kohta ympärilläni oli pysähtyneenä ainakin kolme ihmistä kysymässä, tarvitsenko apua. Mitä tekisi suomalainen? Kävelisi ohi. Eihän siinä omaan jalkaan sattunut.
Voi jestas näitä maisemia! Olen edelleen ihan sanaton. Pakko päästä, vaikken koskaan aikaisemmin ole Turkkiin hinkunutkaan 😀
Kappadokia on kuin eri maassa olisi verrattuna vaikka Turkin rannikoon. Ihania juttuja oli kesällä muuallakin, ja Istanbulista tykkään tosi paljon. Mutta Kappadokia on niin ainutlaatuinen.
[…] Travellover -rakkaudesta Kappadokiaan […]