Punkaharju tuo aika monelle mieleen vaaleanpunaisen hotellirakennuksen korkealla harjulla eikä vähiten kuuluisan omistajansa vuoksi. Mutta tiedätkö, mitä kaikkea muuta siellä on? Olin viikonlopun ystäväni Heidin kanssa koluamassa Punkaharjun parhaita paikkoja. Tällä kertaa muuten kokeiltiin, miten täällä voi liikkua ilman autoa. Tukikohtana meillä oli Savonlinna. Ja koska kyse oli tyttöjen matkasta, aloitimme sen (tietenkin) mekko-ostoksilla. Viime kesänä löysin itselleni Savonlinnasta luottovaatettajan, Muotitalo Pukin, jonka nettikauppaan olen eksynyt pari kertaa talvenkin aikana.
Höyrylaivalla – tai junalla – Savonlinnasta Punkaharjulle
Jos Helsingin kesässä yksi symboli ovat Katajanokalle rantautuneet jäänmurtajat, kuuluvat höyrylaivat samalla tavalla Savonlinnan torin kupeeseen. Niillä tehdään monenlaisia risteilyjä: maisemakierroksia, lounasristeilyjä, luksusmatkoja, reittiliikennettä. Me ajelimme Punkaharjulle.
Mikä voisi olla mukavampaa kuin kesäpäivänä lipua pitkin Saimaata vanhalla s/s Saaristolla? Ehkä sama sampanjatarjoilulla, mutta limun voimalla risteiltiin. Kun maisemaan alkoi vähän turtua, parkkeerattiin etuosaan kapteenin valtakunnan viereen. Oli mielenkiintoista seurata, miten kapteeni antoi ohjeita ruorin viereiseen tötteröön ja millaista yhteispeliä höyrylaivan ajaminen on. Virtasalmen nostosillan kapean aukon läpi ajamisessa oli suorastaan juhlallinen fiilis.
Punkaharjulla on parikin kiskobussiasemaa: Retretti ja Lusto. Vuoroja ei ole paljon, mutta hyvin suunnittelemalla yhdessäkin päivässä saa rakennettua mahtavan Punkaharju-päivän. (Me kävimme kahtena päivänä.) Perillä pärjää jalkaisin, mutta Hotelli Punkaharju vuokraa myös fillareita. Me vuokrattiin pinkit pyörät toisena päivänä.
Risteilyjä myy ainakin Vip Cruise, ja kiskobussien aikataulut löytää täältä.
Taidetta! Paljon taidetta!
Punkaharju on melkoinen taidekeskittymä. Tarjonta on monipuolista, ja näyttelypaikatkin ovat hyvin uniikkeja. Jokainen kohde oli omalla tavallaan minulle elämys.
Retretti on nimenä varmaan tuttu monille. Se oli aikanaan suurien nimien, kuten Dalin, Picasson ja Repinin, paikka, mutta meni konkurssiin. Nyt se tekee uutta tulemista Saimaan Taideluola Retretti -nimellä. Taidepolku ei varsinaisesti säväytä, mutta toisaalta materiaalina kurtturuusu on kyllä aika eksoottinen, ja onhan taidetta kiva katsoa myös ulkoilmassa. Piharakennus Bunkkerissa on myös hyvin erilaisilla tekniikoilla tehtyjä töitä. Oma suosikkini olivat helmikyyneleet.
Päänäyttely on luolissa. Puolen tunnin välein lähteville kierroksille otetaan 25 ihmistä, joten turvavälejä on helppo pitää. Oli ihana mennä paahteisesta ulkoilmasta viileisiin luoliin. Kalevala-aiheinen näyttely ei oikein iskenyt minuun, mutta ensimmäisen luolatilan työt olivat minusta erittäin kiinnostavia. Kokonaisuudessaan Saimaan Taideluola Retretti oli mainio lisä Punkaharjun taidekeskittymään. Ensi kesästä alkaen luolissa pidetään muuten taas konsertteja. Parhaillaan on käynnissä Art up 2021 -festivaali, joka tuo konsertteja alueelle. Me päästiin kuuntelemaan elävää musiikkia ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Värttinä oli muuten kova!
Aivan Retretin vieressä on Johanna Oraksen ateljee ja näyttely. Tämänvuotisen näyttelyn nimi on Kukoistuksen koodi. Viime vuoden näyttely oli minulle ensikosketus Oraksen tuotantoon, ja hyvin voi jo toisella kerralla sanoa kädenjäljen olevan tunnistettavissa. Paljon on samoja elementtejä: luontoa, värejä, pastisseja tunnetuista teoksista, huumoria ja elämäniloa. Omat suosikkini olivat Minä olen viljaa, jossa viljapellossa kasvaa yksi muista erottuva kasvi, ja Haavoittunut kalla, pastissi Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä. Oras suunnittelee myös tekstiilejä ja muuta designia, jota on saatavilla Taidekartanon myymälästä.
https://johannaoras.com/taidekartano/
Luston vanhan aseman osti muutama vuosi sitten kesäasunnokseen taidetta rakastava pariskunta, ja siitä kehittyi sittemmin varsinainen taidekeskus. Päärakennuksessa on tänä kesänä Soile Yli-Mäyryn kirkasvärisiä maalauksia, Markku Salon lasitaidetta sekä Tuija Ahosen ikoneja. Piharakennuksissa on myös pienempiä näyttelytiloja. Ulkona on myös uusi Göran-veistos sekä sen ympärillä lasitaidetta: kukkia ja munia.
https://www.asemantaidelaituri.fi/
Punkaharju vastaa nälän kutsuun
Punkaharju tarjoaa monenlaista myös nälkäiselle. Kokeilimme kolmea hyvin erilaista ravintolaa, joista jokainen on omassa sarjassaan tosi hyvä. Tunnetuin on varmasti hotelli Punkaharju, mutta fine diningin rinnalle on tullut mutkattomampiakin vaihtoehtoja.
Retretin alueella on sekä sisä- että ulkoilmaravintolat. Päärakennuksessa on kahvila, josta saa myös ruokaa lounasaikaan. Ulkoravintola Loimu tarjoaa ruokaa vielä illallakin. Kahden naisen testiryhmämme kokeili hanhea ja päivän kalaa sekä iltapalaksi konsertin jälkeen savumuikkuleipää. Molemmin puolin pöytää kuului tyytyväistä myhäilyä. Pieni miinus tuli festarihenkeen tarjoilusta kertakäyttöastioista, joissa kuitenkin selvästi oli mietitty myös ympäristöjuttuja.
https://www.saimaantaideluola.fi/ravintolapalvelut
Viime vuonna kävimme puulajipuistossa (Siitä ja muustakin viimevuotisesta Punkaharjulla voit lukea täältä.), mutta sen parkkiksen vieressä oli vanha koulurakennus hylättynä. Nyt se on saanut uuden elämän. Pitkän linjan yrittäjä Jaana Varkki-Terho osti ja kunnostutti sen aivan hurjan viehättäväksi. Rakennuksen historiasta muistuttavat vanhat valokuvat ja ruokalista liitutaululla, mutta muuten koulumaisuus on täysin tiessään. Vanhan hirret ovat näkyvillä, ja niiden tuoman rouheuden vastapainona on paljon kaunista. Wanha koulu -nimellä kulkevassa rakennuksessa on sekä ravintola että Muotikuu-liikkeen myymälä. Ravintolassa testasimme vuohenjuustosalaatin ja karitsanlihapyörykät sekä perhekokoisen korvapuustin (sopiva kahdelle). Tyytyväinen myhäily saatteli ruokailua täälläkin.
Punkaharjun fine dining -paikka on Hotelli Punkaharjun ravintola, joka on tunnettu siitä, että se hyödyntää kaikkea, mitä ihan lähimetsistäkin on saatavilla. Ruokalista on niukka ja paikoin vähintään erikoinen. Myönnän itse hakeutuneeni mahdollisimman perinteisten ruokien äärelle, paitsi että pääruoaksi otin kovin kehutun kukkakaalisnitzelin. (Kannatti!) Alkuruoaksi otin siikatartaria. Jälkiruoan nimi Tribuutti Irma Lindgrenille pakotti kysymään, mutta kysyimme vain, mikä ruoka on. Irma on edelleen tuntematon suuruus. Kala- ja kasvispainotteisen aterian jälkeen oli kylläinen mutta silti kevyt olo. Heidin alkuruoka ansaitsee erityisen maininnan. Noin komeaa ruoka-annosta en muista koskaan ennen nähneeni.
https://hotellipunkaharju.fi/ravintola/
Wine in the Woods – aistit auki metsässä
Olin kuullut Wine in the Woods -konseptista joskus aiemminkin. Se taisi saada alkunsa pääkaupunkiseudulta Nuuksion metsistä. Oman versionsa siitä tarjoaa myös Hotelli Punkaharju. Parituntinen ohjelma koostuu kahdesta osasta: metsäkävelystä ja luonnon aistimisesta sekä viininmaistelusta viineihin sopivien ruoka-annosten kanssa.
Myönnän, että minun oli vaikea suhtautua aistimispuoleen. Hiekkatiellä paljain jaloin kulkeminen oli mahdotonta. Niin hyvin jalanpohjat kaikkia teräviä kiviä aistivat. Minulle ei myös ole luontaista haistella tai kosketella asioita ympärilläni. Mutta osa muista osallistujista osasi heittäytyä. Kadehdin heitä. Kyseenalaistaminen varmasti söi osan siitä ilosta, jota käyskentely olisi voinut tuoda.
Viini- ja ruokakokonaisuus sen sijaan oli minusta erinomainen. Sen vetäjä tiesi paljon ja osasi kertoa viineistä. Hän oli valinnut vähän erikoisia tuotteita, ettei vain ihan perusviinejä. Harvinaisuus oli ainakin punaviini Serbiasta. Ruokapalat ja viinit muodostivat täydellisiä pareja. Siinä vähän varjossa metsän reunassa, järven rannalla, tällainen oli vallan mainio iltapäivähuvitus.
Savonlinnan seutu ja Saimaan rannat tarjoavat kyllä vaikka mitä. Edellisiä postauksiani voit lukea täältä.
Savonlinnan alueen matkailun kruunaamaton kuningatar on Heidin Maailman äärellä -blogi, jossa on vinkkejä aivan hurjasti.
3 comments
[…] Innostuitko Punkaharjusta? Lue lisää minun ja Annikan Punkaharjupäivistä Annikan kirjoittamasta blogipostauksesta Punkaharju – monipuolista lomafiilistä Saimaan rannalla. […]
Savonlinna (ml. Punkaharju) on kyllä kaunista seutua erityisesti kesäaikaan. Vaikka olenkin useamman kerran siellä käynyt, niin höyrylaivaristeily siellä on vielä kokeilematta. Ja se on kyllä sellainen, jonka haluan kokea. Nuo esittelemäsi Punkaharjun kohteet olivatkin itselleni muuten vieraita, Harjutietä olen kuitenkin ajanut usean kerran ja luontopolkuja kävellyt.
Minä olen myös kovin ihastunut noihin seutuihin. Ilman koronaa olisi jäänyt tämäkin upea Suomi-kohde minulta kokonaan vieraaksi.