Apulian maakunta (italiaksi Puglia) on vielä turistimääriltään maltillinen verrattuna suosituimpiin Venetoon, Lazioon, Toscanaan ja Lombardiaan. Apulia sijaitsee Italian itärannikolla, korossa ja nilkassa, jos Italian muodon mieltää saappaaksi. Mutta sinne kannattaa mennä. Meillä oli purjehduksella kolme pysähdystä, mutta Otranto piti jättää väliin liian kovan merenkäynnin vuoksi. Emme pystyneet rantautumaan, ja kapteeni katsoi venekuljetukset ankkurista satamaan myös liian vaaralliseksi. Sen sijaan Monopoli ympäristöineen ja Barletta olivat elämyksiä.
Myönnän suhtautuneeni itselleni ennestään tuntemattomiin kaupunkeihin vähintään varauksellisesti. Mietin, saanko niistä mitään ihanien länsirannikon pikkusaarten jälkeen, mutta kuten arvata saattaa, ennakkoluuloni olivat typeriä ja turhia.
Lue lisää: Purjehdus Italian ympäri – lansirannikon helmiä
Monopolissa vuokrasimme Vespan. Se tuotiin satamaan, mikä oli ihan loistavaa palvelua ja säästi valtavasti aikaa. Suuntasimme rantaa pitkin pohjoiseen Polignano a mareen. Liikenne oli vilkasta, mutta hyvin sopi joukkoon suomalaisellakin ajotyylillä. Olin ihastunut Polignanoon sateisena helmikuun päivänä toistakymmentä vuotta sitten. Halusin nähdä sen kylpevän auringossa – ja niin oli halunnut muutama muukin. Polignano oli herännyt henkiin.
Polignano a Mare on pikkuruinen ja sievä. Sillä on kaunis valkoinen ja hiekanvärinen kävelykeskusta, joka rajoittuu mereen. Rannan talot ovat liuskekivikallioilla, jotka viettävät jyrkästi mereen. Se on juuri sellainen kesäkaupunki, kuin kesäkaupungit parhaimmillaan ovat: nätti, eläväinen, terasseja, ravintoloita, turisteja, paikallisia, koiria ja auringonpaistetta. Siellä on uimaranta, joka talvella näytti ajatuksen tasolla ihanalta: pieni poukama kallioiden välissä, ehkä turkoosi meri ja hiljalleen rantaan lyövät aallot. Kesätodellisuus ei kuitenkaan ollut haavekuvan kaltainen idylli, vaikka olihan meri turkoosi.
Polignano a mare on täydellinen pistäytymiseen, raukeaan kesäpäivään sen kujilla, lounaaseen jollain terassilla, mutta pidemmäksi ajaksi sillä ei minusta ole annettavaa.
Lue lisää: Etelä-Italian talvessa – Polignano a mare
Toinen ehdottomasti pistäytymisen arvoinen on Alberobello, trullikylä, UNESCOn maailmanperintökohde. Se on kerta kaikkiaan ainutlaatuinen. Jo ajomatka rannikolta oli kiva. Italialainen maaseutu on kaunista. Alberobelloa lähestyessä trullitaloja alkoi jo näkyä siellä täällä. Samanlaista arkkitehtuuria en ole nähnyt missään muualla. Rakennustekniikka on ikivanha. Siinä ei käytetä lainkaan laastia, vaan tarkalla kivien ladonnalla rakennus saadaan kestämään. Seinät ovat paksut, jotta ne jaksavat kantaa myös painavan katon. UNESCO pitää niitä merkittävänä esimerkkinä esihistoriallisesta rakennustekniikasta.
On vaikea arvioida, kuinka paljon trullitaloja Alberobellossa on, koska yksi kartiokatto ei tarkoita välttämättä yhtä asuntoa, vaan varakkaat ovat voineet rakentaa useita toisiinsa kytkettyjä kartioita. Tällaisen olet voinut nähdä Ellen Jokikunnaksen Unelmia Italiassa -ohjelmassa. Varmaa tietoa rakennustavan syystä ei ole, mutta yhden selityksen mukaan rakennuksista haluttiin helposti purettavia (ja uudelleen koottavia) hankalien viranomaisten vuoksi.
Kesäinen Alberobello oli vilkas, mutta ei ruuhkainen. Se oli rakennuksia lukuun ottamatta kuin eri paikka verrattuna tammikuuhun vuonna 2012, jolloin täälläkin kävin. Nyt taloissa oli paljon kauppoja (harmillisen paljon krääsää, vain vähän mitään aitoa) ja baareja. Jos onnistuu löytämään tiensä jollekin kattoterasseista, näkee aluetta hiukan toisesta perspektiivistä tötterökattojen tasolta. Varaudu Alberobellossa maksamaan käteisellä. Osa paikoista ei ota korttimaksua, mikä on ymmärrettävää, kun katsoo, millaisten seinien läpi pitäisi saada korttilaitteille signaalia.
Alberobellon trullialue jakaantuu kahteen: turistinen osio on Rione Monti ja hiljainen on Rione Aia Piccola. Ne ovat ihan vierekkäin. Rione Monti on pitkälti kaupallistettu. Sen taloissa asutaan vain vähän. Rione Aia Piccola sen sijaan on suorastaan unelias. Siellä ei ole palveluja vaan rakennukset ovat pääsääntöisesti asuinkäytössä. Huomasimme jonkin verran myös majoitustoimintaa. Aika kallista olisi kartiotalossa yöpyä, mutta ehkä siinäkin on yksi kerran elämässä -haave, joka kuitenkin on toteutettavissa. Toisaalta ehkä nyt olen nähnyt trullitaloja kylliksi.
Lue lisää: Trullitalojen Alberobello
Monopoli on ollut minulle tähän asti vain peli, jota pelasin lapsena isän kanssa. Kaupunki Adrianmeren rannalla epäilemättä ei ole tuttu kovin monelle muullekaan, mutta oli erittäin positiivinen kokemus. Meillä ei skootteripäivän iltana ollut kuin pari tuntia aikaa tutustua keskustaan ja pysähtyä lasilliselle ja snäksille, mutta jo siinä lyhyessä ajassa tuli tunne, että Monpolissa voisi viihtyä parikin päivää. Kaupungissa oli rento ja leppoisa meininki. Kartasta katsoin, että keskustan tuntumassa on muutamakin pikkuranta ja uimapaikka.
Monopolin sijainti on myös loistava, jos haluaa pitää sitä tukikohtana ja tutustua Pugliaan. Alberobelloon pääsee bussilla, jos ei halua itse ajaa, junalla pääsee Polignanoon ja jos matkaa jatkaa, vaikka Bariin. Jos suuntaa etelään, matkalla kohti koron kärkeä ja Lecceä on supersöpö Ostuni. Barista jos jatkaa vielä pohjoiseen, päätyy Barlettaan. Me toki siirryimme sinne yön yli purjehtimalla.
Barletta on kertakaikkisen italialainen. Siellä ei tarvitse juuri muualta tulleisiin turisteihin törmäillä. Sunnuntainen hiljaisuus oli erikoista, olivathan kaikki aiemmat satamamme olleet jollain tavalla turistien jo löytämiä ja palvelutkin runsaampia. Kaupat olivat kiinni, jokunen ravintola oli avannut ovensa. Vanhan kaupungin kävelykujat olivat juuri niin söpöjä kuin missä tahansa Italiassa. Parasta oli kuitenkin elää hetki osana Barlettan sunnuntaita. Istuimme pitkään vilkkaassa kahvilassa seurailemassa ihmisiä, koiria ja ohikulkijoita. Henkilökunta ei puhunut englantia, mutta auttavalla italiallani asiat hoituivat (ja olisivat hoituneet ilmankin).
Yksi risteilyn kohokohdista oli matka laivalta Barlettan satamaan. Meillä oli seuraa. Utelias delfiiniparvi tuli ihan lähelle. Se ei säikkynyt pörisevää pikkuvenettämme vaan melkein kuin olisi esiintynyt meille.
Kun Barlettassa jo iltapäivällä nostettiin purjeet, oli suuntana Kroatia. Kuulimme, että risteilyllä on poikettava toisessa maassa tai ainakin mentävä aluevesirajan ulkopuolelle, jotta se voidaan katsoa risteilyksi, ei matkustajien kuljettamiseksi paikasta toiseen. Ilmeisesti näiden kahden välillä on jotain erilaista lainsäädäntöä. Rovinj oli minulle risteilyn vähiten kiinnostava satama. Syy on ehkä siinä, että olen käynyt siellä ennen, mutta ehkä myös siinä, että Italian kohteiden jälkeen se ei vain enää pystynyt tarjoamaan mitään erityistä.
