Postikortti Praslinilta

Hei ystävä

Praslin oli viimeinen kohteeni Seychelleillä. La Digue oli niin ihana, etten olisi malttanut lähteä, mutta olin kuitenkin jo varannut lauttalipun ja majoituksen Praslinilta, joten en voinut jäädä. Tänne palaan vielä, ajattelin lähtiessäni.

Lue lisää: La Digue on paratiisi

Praslin on La Digueta paljon suurempi, joten tiesin, että fillarilla en enää pärjäisi. Vuokrasin siis auton. Pristine Carsilla asiakaspalvelu toimi hyvin WhatsAppilla ja hinta oli ihan kohtuullinen (kaikkihan on noilla saarilla jumalattoman kallista). Auto odotti minua satamassa. Vasemmanpuoleinen liikenne ei oikeastaan edes pelottanut. Tsemppasin, etten rämpyttäisi taas tuulilasinpyyhkijöitä vilkun sijaan, niin kuin Mauritiuksella tein, ja hyvin vedin: parissa päivässä pyyhin vahingossa vain kerran. (Ratin viikset ovat siis eri päin kuin oikeanpuoleisessa liikenteessä.) Sain myös oivallisen vinkin: älä koskaan pysäköi palmun alle. Minkälainen lommo mahtaisi tulla autoon, jos kunnon pähkinä putoaisi konepellille? Rikkoisiko pähkinä tuulilasin? Vakuutus ei ehkä korvaisi?

Autoilu muuttui kuitenkin ihan painajaiseksi tosi pian satamasta lähdettyäni: Lähdin ajamaan saaren poikki, koska hotellini oli vastarannalla. Tie oli sekä mutkainen että mäkinen. Yhtäkkiä kurvissa alan liukua kohti vastaantulevaa autoa. Nopeutta ei ollut paljon. Mutkaisella tiellä ei voinut ajaa kovaa, autoni ei todellakaan olisi edes kulkenut kovaa, olin muutamaa kilometriä aiemmin vasta lähtenyt ajamaan vasemmalla – ja autoni vain lähtee liukumaan. Tie oli märkä, mutta ei vesi tiellä maannut. Vastaantulija pääsi täpärästi alta pois Et usko, kuinka paljon pelästyin! Tuntui pahalta ajaa enää sen jälkeen. Autossa taisi olla ikivanhat kiinalaisrenkaat. En keksi muuta syytä. Valitettavasti Seychelleillä ei juuri muita ole (koska kaikella länsimaisella kamalla on aivan hirveät verot). 

Jos olin La Diguella ihmetellyt saaren korkeuseroja, Praslin vasta yllättikin. Saaren poikki kulkeva päätie on lopulta aika kesy verrattuna itärannikkoon. Kapea, mutkainen tie vain nousi ja nousi. Pienelläkään vaihteella autoni ei tahtonut jaksaa. Kerran röyhkeä alamäkeä lasketteleva vastaantulija pakotti minut pysähtymään järjettömän jyrkkään ylämäkeen. Ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä siinä mäkilähtöä. Oli pakko liukua taaksepäin. Silloin pelotti. Kuten tiedät, ajan Suomessa paljon, mutta ei meillä ole tuollaisia teitä eikä kyllä noin heikkotehoisia autojakaan. Mutta tuo reitti oli ehkä kaunein koskaan ajamani. Toista kertaa en kuitenkaan uskaltanut sinne enää mennä, vaikka olisin halunnut vielä nauttia maisemista. 

Note to self: Jos ikinä tulen takaisin, on kaksi ehtoa täytyttävä – parempi auto ja kuljettaja.

Mutta voitko kuvitella, että häämatkalla ollut saksalais-venäläinen nuoripari oli ajanut saman tien fillareilla! Herranjestas! Ihan epätodellisia tyyppejä! Tapasin heidät Cote d’Ore rannalla valokuvauksellisella melkein vaakatasossa kasvavalla palmulla. Se on varsin suosittu – varmaan kaikkien instapimujen keskuudessa ainakin -, koska se on merkitty jopa Googlemapsiin (Gallery Passerose’s horizontal palm tree). Kunnon fotosessiot mekin siinä aikaan saatiin. Sulho herrasmiehenä jeesasi minutkin hyviin asemiin. Kaikkien meidän typerien kuvien ottajien vuoksi palmu oli tuettu (näyttääkin tyhmältä kuvissa, eli ihan oikein meille). Tältä samalta rannalta lähtee myös suurin osa veneretkistä. Täältä minäkin lähdin katsomaan jättiläiskilpikonnia. 

Lue lisää: Curieuse on parinsadan kilpikonnan kotisaari 

Seychelleillä on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta. Aldabran atolli olisi varmasti upea, onhan se yksi maailman suurimmista, ja siellä asuu maailman suurin jättiläiskilpikonnapopulaatio. Mutta se sijaitsee noin tuhat kilometriä pääsaarilta. Sijaintinsa vuoksi siellä ei juuri ihmisiä käy, joten se säilynee myös hienona. Paljon helpommin pääsee Valleé de Main luonnonsuojelualueelle. Sen sisäänkäynti on saarta halkovan päätien varrella, ja portille pääsee myös bussilla. Valleé de Main arvo on hyvin säilyneessä palmumetsässä, jossa kasvaa kuutta ei lajiketta, mutta seychellien palmu (coco-de-mer) on alkuperäinen lajike, jota ei luonnonvaraisena kasva kuin muutamalla Seychellien saarella. Se on tunnetuin ehkä pähkinänsä muodosta, joka on kuin pylly. Pyllyjä minäkin kovasti yritin tähyillä, mutta taisi olla kasvukauden vaihe väärä, koska en päässyt hihittelemään hassuille muodoille. Puistossa on hyvin merkittyjä eri pituisia reittejä. Kävelin itse vain lyhyen, koska tunsin oloni sairaaksi. (Seuraavana päivänä positiviinen koronatesti). Kaunis metsä se oli kyllä. Kannatti mennä. 

Yritin ajella saarta ympäri niin paljon, kuin parissa päivässä ehdin. Yhdelle rannalle menin sillä mielelläm että jos vaikka auringonlaskua jäisin katsomaan, mutta tajusin perillä, että tie oli taas niin mutkainen ja kapea, että en kertakaikkiaan halua ajaa sitä pimeällä. Kun olin lähdössä pois, joku mies alkoi kysellä, miksi jo ennen auringonlaskua lähtisin. Kärsivällisesti selitin, vaikka eihän se nyt varsinaisesti hänelle kuulunut. Mutta vastauksensa oli varsin yllättävä: aina on rannalla beachboyta, jotka mielellään ajavat minut ja autoni kotiin. Whaaat? Seychelliläinen beachboy ei juuri nyt ollut se, mitä tarvitsin. Kotirannalla auringonlasku ei ollut ihmeellinen, mutta ainakin olin ihan parhaassa seurassa (yksin) ja turvassa.

Mutta tiedätkö, parin viikon päästä olen jo Meksikossa. Odotan sitä tosi paljon. Olen käynyt muutaman kerran mutta aina vain osana risteilyä. Jospa nyt pääsisin tutustumaan kunnolla meksikolaiseen keittiöön ja mitä jottei margaritojenkin saloihin. 🙂

Onko sinulla matkasuunnitelmia?

<3 Annika