Praha silloin, kun noitakaksoset valtasivat sen

Kolme päivää ennen Prahan-matkaani ystäväni laittoi viestin, että voisin ottaa uikkarit mukaan. On niin lämmin, että jos vaikka aurinkoa terassilla. Seuraavana päivänä alkoi tulla toisenlaisia ohjeita: ota pitkä musta hame. ”Minulla ei ole. Kävisikö ihan vain mustat farkut ja musta trenssi?” yritin. Vasta sitten kuulin selityksen: huhtikuun viimeinen päivä vietetään Tšekissä noitien yötä. Ei siitä ihan farkuilla selvittäisi. Edellisen kerran olen ollut noitahommissa alakouluikäisenä, kun olimme ystäväni kanssa virpomassa Turussa. Oli keksittävä jotain muuta. Onneksi on pilailukaupat. Siitä se sitten lähti. Noitakaksoset valloittivat Prahan.

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun erottuu joukosta? Siis ihan kertakaikkiaan erottuu? Sama tunne minulla on ollut viimeksi Kiinassa. Paikkakunnilla, joilla on vain vähän turisteja, fiilis on kuin supertähdellä, jota kaikki tuijottavat. Toiseen potenssiin huomio herää, kun kulkee 40-senttinen tötteröhattu päässä Prahan kaduilla eikä juuri kukaan muu ole pukeutunut illan teeman mukaisesti. En tiedä, kuinka monessa turistikuvassa olemme. Kymmenen kohdalla lopetin laskemisen, kuinka moneen ryhmäkuvaan meitä pyydettiin. Kauempaa kuvaajia oli moninkertaisesti. Toisaalta tiedän, että aika monen olisi tehnyt mieli olla meidän kaltaisia, mutta syystä tai kolmannesta he eivät sitä tehneet. Turistit eivät ole luultavasti edes kuulleet noitien yöstä, ja paikalliset – niin, en tiedä miksi näimme vain pari noita-asuista aikuista, joitain kymmeniä lapsia.

Noitien yön juhlintaa on puistoissa kaikkialla Tšekissä, ja pienemmillä paikkakunnilla aikuisetkin osallistuvat enemmän. Puiston koosta riippuen bileet ovat erilaisia. Kaikkialla on vähän jotain syötävää ja juotavaa saatavilla, suurimmissa ja on myös musiikkia. Kaikkialla on myös erikokoisia kokkoja, joissa poltetaan myös noita. Taisi olla meidän onnemme, että tänä vuonna Prahassa kokkojen sytyttäminen kiellettiin sääolojen vuoksi (luultavasti liian kuivaa). No ei. Kyllä noidat oli omasta takaa. Noitakaksoset olisi kai säästetty.

Aloitimme pikkupaikkakunnalta läheltä Prahaa. Ystäväni poika pelaa siellä jalkapalloa. Meno oli aika pienimuotoista, jotenkin vähän hiljaista. Koska pienellä paikkakunnalla vieraat herättävät huomiota, arvannet, että me herätimme sitä monin verroin. Ehkä myös siksi, että ajelimme ikkunat auki ja luukutimme ainoaa noita-aiheista biisiä, jonka ystäväni tietää. Kokeiltiin myös Känkkäränkkää, mutta se ei oikein toiminut.

Prahan suurin noitien yön juhla on Ladronka-nimisessä puistossa. Siellä oli bändi, hurjasti porukkaa, ruokakojuja. Aikalailla meno vaikutti suomalaisilta festareilta. Innostuimme jo paloauton läsnäolosta, että josko kuitenkin kokko, mutta ei. Noita sai säilyttää muotonsa seuraavaan vuoteen. Kun kuulin, että keskustassa on myös oma juhlansa, alkoi maanittelu. Haluan. Eikö voitaisi mennä? ”Unelmani on aina ollut kulkea noitana Prahan keskustassa”, hän sanoi ironisesti mutta ei kieltäytynyt.

Ilta pimeni. Keskustan tunnelma oli jotenkin aika maaginen. Toki siihen vaikutti ehkä eniten oma noitafiilis. Keskustassa oli tietenkin liikkeellä paljon turisteja, jotka eivät edes tienneet noitien yöstä. Ihan vähän saattoi tulla yllätyksenä noitakaksoset… Ja kun kerran vauhtiin pääsimme, johan päädyimme Kaarlen sillallekin. Entä mitä tekevät noidat, kun tulee nälkä? Ystäväni selvästi alkoi saada tarpeekseen. Hän ei halunnut ravintolaan näissä vermeissä. Ei kai siitä oikein syyttääkään voi. Päädyimme hakemaan iltapalaa ravintolasta, jossa olimme viettäneet edellisen illan. ”Odotan autossa. Mene sinä. Olet turisti, minä asun täällä ja haluan käydä tässä ravintolassa myöhemminkin”, hän sanoi. Mikäs siinä. Suomalainen noita Prahassa, ranskalaisessa viinibaarissa, yksin. Onpahan taas jotain, mitä muistella sitten joskus vanhana.