Pressimatka: Slovenian Tourist Board
Sloveniassa on kaksi suurta luolastoa, Postojna ja Skocjan. Kumpi ikinä osuu kohdallesi, kannattaa vierailla. Jos taas olet nähnyt elämässäsi lukuisia luolia, nämä saattavat olla suurempia, mutta ehkä aika samanlaisia. Ja vaikka olisit nähnyt luolia, eihän näissä voi kuin hämmästellen katsoa. Ovathan ne upeita. Postojna on kohteena lisäksi muutakin. Siellä on linna ja sellaista historiaa, jonka olemassaolosta kukaan ei vielä pari vuotta sitten tiennyt mitään.
Postojna Cave – vaikuttavat tippukiviluolastot
Postojna on tavattoman suosittu turistikohde. Koska Slovenia on pieni maa, jossa välimatkat ovat lyhyitä, siellä on helppo liikkua ja lyhyessäkin ajassa nähdä paljon, esimerkiksi Postojna sijaitsee vain reilut 50 kilometriä sekä Ljubljanasta että rannikolta. Itse olen kulkenut autolla, mutta julkisilla toimii myös. Postojna on siis helposti tavoitettavissa. Suosion vuoksi liput ja oma vuoro kannattaa varata netistä etukäteen. Skocjan on rauhallisempi, vaikka sillä on Unescon maailmanperintökohteen status.
Luoliin ajetaan ensin junalla, vähän vuoristoratatyyppisillä vaunuilla. Jo matkalla junalle huomaa, että todella ollaan maan uumenissa. Siellä on kylmä, kesät talvet kymmenisen astetta. Ihan ei siis kevyimmissä kesäkamoissa kannata luoliin lähteä. Junalla ajellaan kilometrejä kauniisti valaistujen luolien uumeniin. Koko ajan tulee halu saada pysähtyä, ottaa valokuvia, mutta kun malttaa mielensä, tulee sillekin aikansa. Kierrokseen kuuluu myös 1,5 kilometrin kävelyosuus. Luoliin on rakennettu helposti kuljettavissa oleva kävelyreitti, jota voisi kipittää vaikka koroissa, ja pyörätuolillakin onnistuu. Vähän kritisoisin vauhtia, jolla opas luolastossa kuljettaa. Ihan omineen sinne ei siis pääse seikkailemaan, vaan jotenkuten pitäisi ryhmän vauhdissa pysyä. Mietin kyllä, jos olisin jättäytynyt jälkeen, hengaillut rauhassa ja lyöttäytynyt seuraavan porukan mukaan. Mutta suomainen on niin kiltti noudattamaan sääntöjä.
Luolien koko on vaikuttava. Kauneus tulee epäilemättä osittain ihmisen kädenjäljestä: valoista, kristallikruunuista. Mutta miksei luontoa voisi vähän auttaa?
Postojnan luolat ovat auki ympäri vuoden. Joulukuussa ne ovat vielä tavallista maagisemmat. Tänä vuonna on vuorossa 29. Traditional Living Nativity Scenes. Silloin luolat ovat entistä maagisemmat. Kurkkaa vaikka täältä.
The Secret Rooms of Hotel Jama
Ihan luolaston vieressä on Hotel Jama, ihan tavallinen hotelli. Tai niin luultiin pitkään. Mutta kun hotellissa pari vuotta sitten alettiin tehdä remonttia, sieltä paljastui jotain todella erikoista. Yksi huone ei ollut ihan tavallinen huone, ja mitä paljastui kellarista, ei ollut ihan tavallista hotellitoimintaa pesuloineen ja varastotiloineen. Kuinka paljon minun tekisikään mieli kertoa siitä, mitä näin. Mutta jos kerron, menisi sinulta jännitys, jos menet katsomaan. Kun tänne menee, on parasta, ettei tiedä mitään, ettei odota mitään.
Vierailu salaisissa huoneissa on kuin aikuisten leikki, mutta se on totta. Sinne pääsee vain oppaan kanssa. Hän tekee kaiken vielä mielenkiintoisemmaksi, kun aina ei voi tietää, puhuuko hän totta. Mutta kun kierros on ohi, tiesin nähneeni palan historiaa, salaista historiaa, ja mielikuvitus oli valloillaan. Onhan Hotelli Jama (‘luola’) ihan luolien kupeessa. Mikä mahdollisuus luolat ovatkaan olleet vaikka mihin…
Liput ovat aika hintavat (25 e), mutta sanoisin, että hukkaan ei mene. Kihisen niin halusta kertoa kaiken, mutta kun en oikein vain voi… Kuviahan siellä ei saanut ottaa, puhutaanhan kuitenkin salaisista huoneista…
Slovenialaisia herkkuja
Postojnassa voi viettää koko päivän, kun käy luolat, linnan ja salaiset huoneet. Turistia varten on melkeinpä ostari ihan siinä luolan ja hotellin pihassa. Siellä on ravintoloita ja muita palveluja. Mutta jos haluaa nauttia todella taas slovenialaista todella hyvää ruokaa, kannattaa mennä kylille. Reilun kilometrin päässä on esimerkiksi aukion laidalla ravintola Proteus. Slovelian edulliseen hintatasoon nähden se on ehkä vähän kalliihko, mutta ihana. Siinä syödessäni kuulin suomalaisperheen moittivan hintoja ruokalistaa selatessaan. Teki mieleni huikata heille, että nyt tingitte väärässä paikassa ja kävelette onnenne ohi, jos ette istu tähän terassille ja anna ruoan vietellä.
Näiden makujen jälkeen jouduin taas jättämään maan. Mutta kuten kaksi kertaa aiemminkin, sanoin nytkin, että me tapaamme kyllä vielä. Slovenia, slovenialaiset ihmiset (ja ruoka) ovat ihan täysin sulattaneet sydämeni.
