Type and press Enter.

Postikortti Combarrosta, ikivanhasta kalastajakylästä

Rakas ystävä

Eilen illalla ajoimme Isla de Tojalle. Se oli koko matkalla ehkä ainoa paikka, josta en varsinaisesti kiinnostunut. Toisaalta ei ehditty olla kuin yön yli, ja aamulla aikaisin kun lähdin vähän kävelylle, oli oikeastaan ihan kiva rauhallinen tunnelma ja sumu merellä. Lopulta siis ei ollenkaan huono ilta ja aamu tämäkään. 

On hassua, miten meitä oppaani kanssa luullaan kaikkialla pariksi. Ollaanhan me melkein saman ikäiset, jutellaan vilkkaasti ja naureskellaan asioille. Mutta minulla on poikaystävä, ja oppaani on eroamassa aviomiehestään, eli että ei meistä kyllä kahtena sinkkunakaan paria tulisi, kun molemmat tykkäävät miehistä. Hassua kyllä muutenkin viettää aamupalasta iltamyöhään aikaa ihan vieraan ihmisen kanssa. Työpäivät venyvät hyvinkin 14-tuntisiksi. Mutta ollaan me paljon nähty. 

Tänään ajettiin aamusella pikaiselle käynnille Combarroon. Olisin kyllä viihtynyt kauemminkin. Toisaalta vanha kaupunki on niin pieni, että ei siitä uutta nähtävää riitä kuin pariksi tunniksi, vaikka kulkisi sen kaikki kadut – ja vaikka hitaasti. Combarro on vanha kalastajakylä, joka on erityisen tunnettu kolmesta perinteisestä arkkitehtonisesta elementistä: vanhoista kalastajataloista (casas marineras), korkeiden jalkojen varassa seisovista kivestä valmistetuista viljankuivausrakennelmista (hórreos) – että näin hienon sanahirviön niistä keksin – ja risteistä (cruceiros), joista kerroinkin jo viimeksi

Combarro
Combarro
Combarro

Osa Combarron taloista on oikeasti ikivanhoja. Eihän niiden ikää edes tiedä, mutta se tiedetään, että samanlaisia taloja on ollut jo 1700-luvulla. Kirkko on 1700-luvun puolivälistä. Pienen aukion risti näkyy olevan vuodelta 1802. Ei Combarro mitään muinaisia viboja turistissa herätä, mutta onhan siinä jotain ikiaikaista, jos kylillä kävellessä huomaa kävelevänsä graniittikalliolla eikä vaikka laatoitetulla jalkakäytävällä. Näin lienee ollut jo satoja vuosia. 

Combarro näytetään kaikissa kuvissa aina mereltä päin. Koska Galiciassa on voimakas vuorovesi, vaihtuu näkymä päivän mittaan aika tavalla. Joissain kuvissa meri nousee talojen suojana olevalle muurille asti, kun taas toisissa maata on näkyvissä aika pitkälle. Minä pääsin kävelemään meren pohjaa kuin hiekkarantaa. 

Combarro
Combarro
Combarro

Mutta kuten hyvin usein paratiiseihin, on myös Combarroon luikerrellut omat käärmeensä – matkamuistoliikkeet. Niitä on pienellä kadunpätkällä lukuisia vierekkäin, ja kuten tällaiset liikkeet aina, ne myyvät kaikki ihan samaa krääsää. Saisi kyllä jokin kansainvälinen laki kieltää kiinalaisromun myymisen kaikissa maailman kohteissa, ihanissa ja söpöissä etenkin. 

Kun nyt pääsin vauhtiin, kerron loppupäivästäkin. Piipahdettiin myös Pontevedrassa lounaalla. Combarron jälkeen oli sen oli vaikea tehdä minuun vaikutusta, vaikka varsin kivahan sekin oli. Pienen söpön jälkeen isomman kaupungin on vaikea yltää samaan. Tässä on muutama kuva, jos vaikka liikut joskus kulmilla. Kauppahallin (mercado) erikoisuudet ainakin muistan vielä pitkään, ja olihan siellä oikeastaan koko matkan suloisin aukiokin ja hurjan kaunis kirkko, eli oikeastaan Pontevedrakin oli aika kiva.

Pontevedra
Pontevedra

Illaksi mentiin Allariziin. Voi miten ihana sekin oli. Illan vähän niin kuin tuhosi kaatosade. Olisi ollut ihana kuljeskella sen vanhan kaupungin kapeita katuja ja piipahtaa kaupoissa. Allarizin erikoisuus on alennusliikkeet, monien tunnettujenkin merkkien outletit. Niitä on vanhan keskustan kivijalkaliikkeinä. Minulla ei taida olla täältä yhtään kuvia, koska sade oli ihan älytön. Meidän muuten piti mennä syömään ravintolaan, joka on tehty vanhaan leipomoon. Sinne oli varauskin tehtynä. Semmoinen erikoisuus kuitenkin, että ravintola oli suljettu – kokonaan, lopullisesti. Aika spookya! Mutta ilta päättyi ehkä maailman parhaaseen illalliseen. Bule Bule tapasbaarista tuli hyvä fiilis jo, kun sinne astui sisälle, ja sen ruoka oli ihan käsittämätöntä. Jos kolmen tähden Michelin-ravintolan kriteeri on, että sinne kannattaa vartavasten matkustaa, ansaitsisi Bule Bule tähtensä erityisesti tonnikalastaan. En ole yhtä hyvää saanut ikinä. 

Kuten taas tästäkin kirjeestäni huomaat, Galicia on todella monipuolinen maakunta. Aion kertoa vielä parista sen isommasta kaupungista A Coruñasta ja Santiago de Compostelasta ja joistain kulttuurikohteista. 

Mitä sinulle kuuluu? 

 <3 Annika 

P.s. Nyt taitaa olla niin, että kerron Galiciasta tammikuussa matkamessuilla isolla lavalla. Vähän jo jännittää, mutta toisaalta matkailusta voisin puhua vaikka kuinka ja missä. Galicia on myös jokaisen kerrotun tarinan arvoinen. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Näyttääpä nuo talot mielenkiintoiselta rakennusmateriaaleineen. Nyt tosiaan näyttää varsin todennäköiseltä, että matkamessut pitkästä aikaa toteutuvat. Pitääkin tulla kuuntelemaan, mitä aiot Galiciasta tammikuussa höpistä! 🙂

    1. Koska olet aktiivisesti seurannut postauksia täällä, en ehkä pysty sinulle tarjoilemaan mitään uutta. Seuraavaksi koettava Galicia itse. 🙂