Porto tuntui minusta ensimmäisellä kerralla kivalta, mutta jotain kokemuksesta puuttui. Oikeastaan tiesin puutteen jo silloin: seura. Porto yksinkertaisesti tuntui paikalta, jossa ei ollut kiva olla yksin. Niin paljon kuin olen maailmalla kulkenut omineni, harvoin on tuntunut tältä. Koska tiesin kaupungilla olevan mahdollisuus osoittautua ensivaikutelmaansa paremmaksi, olin luottavaisin mielin ostamassa lentoja.
Ja niin kävi. Porto oli suorastaan hurmaava.
Parasta olivat aamuhetket. Meillä oli pikkuruinen asunto Ponte Luisin juurella, ja parvekkeelta oli mieletön näköala. Joka aamu haettiin leipä tietystä kaupasta ja hedelmiä toisesta, noutokahvi jostain matkanvarren kahvilasta. Aamun tunteina jokirannassa oli vielä hiljaista: liikkeellä oli aamuhölkkääjiä ja koiranulkoiluttajia, kahvilat olivat vasta avautumassa eikä lämpötila ollut vielä älytön, kuten myöhemmin päivällä. Yhtenä aamuna kauppa ei ollutkaan auki, vaan sen ikkunassa oli lappu: ”Closed. No energy.” Vahva veikkaus: sähkökatko. Ihana Portugali!
Ponte Luis on vaikuttava ilmestys. Sen on suunnitellut sama heppu, joka piirsi Eiffelin. Sillan juurella Ribeiran, katedraalin ja funikulaarin puolella Douroa on kiva terassi, ja ylätasolta sillan toisesta päästä (Jardim do Morron ja luostarin puoli) on aivan mielettömät auringonlaskunäkymät. Auringonlaskutaajuudelle voi virittäytyä vielä paremmin ostamalla sillan kupeesta appelsiinin näköisestä kojusta take away caipirinhan, jos sattuu joku olemaan perso tuommoisille juomille. Parhaille paikoille kannattaa asemoitua hyvissä ajoin, koska maiseman upeus ei ole mikään tarkkaan varjeltu salaisuus.
Jos on Porto kuuluisa sillastaan, on sillä varsinainen ässä hihassaan: portviini. Viininmaisteluun menimme Taylor’sille. Minä olisin voinut kiertää vaikka useita, ihan vain tunnelman ja vertailun vuoksi, mutta päädyimme täsmäiskuun. Viinitalot sulkevat illalla aikaisin, joten kunnon portkierrokselle pitäisi lähteä jo ajoissa. Paikkoja on lukuisia hyvin pienellä alueella Douron rannassa. En itse ole aiemmin ollut erityisesti porttien ystävä, mutta ei mennyt hukkaan tämäkään visiitti: löysin itselleni uuden kesäjuoman! Ai miten hyvää on valkoisen portviinin ja tonicin yhdistelmä. Siihen vielä paljon jäitä ja sekaan siivu tai pari sitruunaa (tai appelsiinia) ja ei kun kippis! Juoman nimi on porto tonico, jos haluaa baarista tilata.
Meren rantaan on noin 20 minuutin bussimatka, ja jos jatkaa toisen mokoman, päätyy suurelle hiekkarannalle. Me päädyimme sinne mutta saman tien pois. Ei ollut unelmien rantaparatiisi se. Tuntui kuin olisi ollut telakalla. Palvelujakaan rannalla ei ole. Portugalissa merivesi on viileää, ja pohjoisessa suorastaan hyytävää. Surffaajille Atlantin aallot vaikuttivat maistuvan. Mutta jos on kävelijätyyppiä, matka takaisinpäin Felgueirasin majakalle on aika kiva. Matkan varrella on pieniä hiekkarantoja, kivikkorantoja, ravintoloita ja kahviloita. Meren rannalla tuulee aina myös sen verran, että jos kaupungissa on kuuma, rannalla on vallan siedettävää.
Lähelle majakkaa pääsee myös museoratikalla. Se on vähän kalliimpi kuin bussi, mutta vain muutaman euron sekin. Vanhassa puuratikassa on kyllä tunnelmaa, kun se kolistelee pitkin Douron rantaa. Samaa reittiä olen viimeksi ollut juoksemassa. Ehkä kauneinta vanhaa Portoa on juuri täällä, vähän keskustan ulkopuolella.
Lue lisää: Porto lenkkeilijän silmin – Douron rantamien ihanat näkymät
Palataan vielä sillalle. Sen päästä lähtee funikulaari ylös – milloin se toimii. Kesällä sen korvasi minibussikyyti, jos ei halunnut lähteä kipuamaan ylös potrtaita pitkin, joita on epäilemättä satoja, mutta reitti on kiva. Sieltä on upeat näkymät, ja matkalla on baareja ja ravintoloita. Yksi grillaa pienellä hiiligrillillä kalaa, kerää porukkaa portaille istumaan ja nauttimaan illasta. Melkein portaiden yläpäässä lähtee pieni kuja oikealle. Sinne ei juuri turisteja eksy. Kujan päässä melko äkäisen näköinen kissa näytti vahtivan kotikatuaan, mutta livahti kyllä auton alle, kun sitä lähestyimme. Tuon kujan varrella on ehkä Porton parhaiten varjeltu salaisuus: pienestä portista pääsi parvekkeelle, jonka näkymä oli vertaansa vailla. Harmiksemme se oli auki vain päivällä. Yritimme sinne illalla hempeilemään, mutta portti oli kiinni.
Lue lisää: Porto – Travelloverin viisi suosikkia
Lue lisää: Porto on pohjoisen Portugalin must see -kohde
2 comments
Parvekkeelta toden totta oli todella upea näköala, en ihmettele, että oli mukavaa nauttia aamiaisesta siellä. Ja upealta näyttävät myös nuo auringonlaskut! En tiennytkään, että Portossakin on museoratikoita, ilman muuta liikkuisin itsekin sillä!
Museoratikalla taitaa olla vain kaksi linjaa, joista toinen menee keskustasta jokirannasta meren rantaan. Oikeastaan tämä taitaa olla se ainut turistia kiinnostava. Mutta mahdottoman suloinen kulkupeli se oli.