Podgorica päivässä ja muutama vinkki

Podgorica oli vähän järkytys Slovenian jälkeen. Sloveniassa kaikki oli jotenkin kaunista. Onhan sielläkin kommunismin aikaista kaikenlaista, mutta jos nyt verrataan Ljubljanan keskustaa ja Podgorican, ovathan ne ihan eri maailmoista, vaikka samaa maata ovat joskus olleet. Kansallistunne on ollut kuulemma kuitenkin aina vahva: ei ole ollut jugoslavialaisia vaan serbejä, slovenialaisia, montenegrolaisia jne.

Koska minulla ei ollut mitään tarkkaa ideaa, mitä maassa tekisin, aloitin pääkaupungista. Olin käynyt aiemmin vain kovin turistisessa Kotorissa, ja siihen nähden kokemus todella oli erilainen. Eipä tarvinnut turisteihin kylänraitilla törmäillä. Varasin hotellin kahdeksi yöksi, ja se tuntui riittävän. Olin vain yhden illan ja kokonaisen päivän. Kaikenlaista kiinnostavaa olisi ollut vähän kaupungin ulkopuolella, mutta se olisi melkein vaatinut auton, joten pysyin kävelysäteellä.

Tällaista kaikkea mahtui kymmeneen kilometriin kävelyä 35 asteessa:

Podgorican keskusta-alue on pieni, mutta jotenkin hämmentävä ollakseen oikeasti pääkaupungin ydin. Minua ovat aina kiehtoneet vanhat kaupungit, kuten varmaan suurinta osaa matkailijoita. Vanhan kaupungin kupeessa on nätti, vanha Sastavcin silta, joka näytti olevan Insta-pimujen (ks. kuva, minä mukaan lukien) suosiossa. Sillan pielessä oli joen rannassa paikallisia aurinkoa palvomassa ja uimassa. Kiva lounge-musiikki soi, mutta valitettavasti baaria oltiin vasta perustamassa. Eli jos ikinä päädyt tänne, se saattaa sinua jo palvella. Lupasivat avata parin päivän sisään.

Vanha kaupunki on ihan ytimessä. Mutta en oikein edes havainnut, missä se on. Kartan mukaaan pyörin alueella oikein tehokkaasti. Mutta olin kuin missä tahansa esikaupunkialueella, jossa asukkaat pitävät kanoja ja kyyhkysiä. Rakennukset, ainakin osa, toki olivat vanhoja. Todellakaan nyt ei puhuta turistien kansoittamasta ja turistikrääsää myyvästä vetonaulasta vaan asuinalueesta. Podgorica pääsi ikään kuin yllättämään. Vanhan kaupungin tunnetuin maamerkki on kellotorni, jota jouduin googlemapsin avulla etsimään. Sen reunamilla oli pari baaria, joista yhteen uskaltauduin sisään. Sisällä nukkui yksi mies tuoppinsa ääressä puolilta päivin, ja haju paikassa oli niin kamala, että tuntui kurkussa. Ei minulla ollutkaan jano.

Ihan jotain muuta taas oli Karver kirjakauppa ja baari. Se on sillan alla ihan lähellä keskustaa sekin. Keskustaksi muuten taidetaan mieltää Independence Square, jonka keskellä on suihkulähde ja ympärillä vallan huomaamattomia rakennuksia kuin suomalaisessa pikkukaupungissa. Aukiota reunustavat Montenegron liput. Mutta siis Karver. Se oli kiva. Siellä on graffiteja, ei ihan ehkä katutaiteeksi sanoisi. Ulkona on paljon pöytiä varjossa, mikä oli 35-sateisena päivänä aika kiva. Lasillinen montenegrolaista valkkaria ja pikkupullo kuplavettä maksoi 2,40 euroa. Muuten Podgorica ei tuntunut näin edulliselta (tai ehkä minä vain valitsin kalliimpia paikkoja).

Tässä helteessä eteneminen oli aika hidasta. Nälkäkään ei pahemmin vaivaa. Päädyin kuitenkin myöhäiselle lounaalle Hemera hotellin terassille. Kaikkialla oli tyhjää tuohon aikaan. Valinta oli hyvä vaikkakin kallis. Yritin sitkeästi jatkaa vaellusta, mutta oli pakko luovuttaa ja lähteä ulos uudelleen vasta auringon laskettua.

Lähellä majapaikkaani on Hilton, jonka kattoterassilla ajattelin nauttia lasillisen. Mutta tulinpa nöyryytetyksi. Nätisti olin pukeutunut, mutta nuori mies otti asiakseen mittailla päästä varpaisiin, kuin en olisi kelvannut ja tervetullut terassilleen. On muuten jännä, miten yksi lyhyt hetki voi saada koko illan pilalle. Käännyin ja lähdin pois, kun ei .edes asiasta huomautettuani tajunnut pahoitella. Päädyin keskustan baarikadulle (Njegoševa), jonne en oikeastaan kaivannut. Hyvä meininkihän siellä lauantai-iltana, mutta myös kerjäläisiä kiertämässä terassilta toiselle ja prostituoituja päivystämässä kadunkulmissa. Päädyin samalle Hemeran terassille. Siellä oli ainakin päivällä ollut hyvä.

Vierailuni oli lyhyt, vain 1,5 päivää ja kaksi yötä. Tein kuitenkin kaikenlaisia havaintoja ja kokosin muutaman vinkin. Satunnaiset 14 havaintoa olkoot nyt osa tätä postausta.

• Lentokenttätaksit näyttivät olevan fixed price 12 euroa kaupunkiin.
• Montenegro ei ole EU-maa, eli paree on olla käyttämättä mobiiliverkkoa. Itse ostin äkäisten miesten m:tel-myymälästä pääkadulta 500 GB:n mobiilinetin vitosella. Se on voimassa 15 päivää. Näyttää olevan vain 3G, mutta ihan asiallinen karttaan ja somettamiseen.
• Käytössä on siis euro, vaikka Montenegro ei ole euromaa.
• Ensivaikutelma on aika ruma.
• Keskusaukio on kuin jostain vähän kämäisemmästä suomalaispitäjästä
• Ihanien slovenialaisten ihmisten jälkeen on kuin olisi tullut kotiin (Suomeen). Yhtä nuivaa on palvelu usein. Poikkeuksiakin ehdottomasti on ollut.
• Myös aivan liian lyhyissä sortseissani koin olon kotoisaksi. Meitä oli aika paljon.
• Iltaisin keskustan kadut vaikuttavat olevan kävelykatuja.
• On ihan ok pitää kanoja keskustassa.
• Katukuvassa on aika paljon moskeijoita, mutta vain vähän ainakaan näkyvästi muslimeja.
• Englantia ei puhuta kovin laajasti. Verrattuna Sloveniaan ero on huomattava.
• Aukioloaikoihin ei voi luottaa. Esimerkiksi turistitoimisto oli kiinni reilusti ennen ovessa mainittua aikaa.
• Tupakointi on laajasti sallittua. On erikoista, että jossain vielä röökataan esimerkiksi baareissa.
• Vitosella pääsee esimerkiksi Budvaan bussilla. Niinpä kahden yön jälkeen lähdin pois.