Podgorica päivässä ja muutama vinkki

Podgorica päivässä ja muutama vinkki

Podgorica oli vähän järkytys Slovenian jälkeen. Sloveniassa kaikki oli jotenkin kaunista. Onhan sielläkin kommunismin aikaista kaikenlaista, mutta jos nyt verrataan Ljubljanan keskustaa ja Podgorican, ovathan ne ihan eri maailmoista, vaikka samaa maata ovat joskus olleet. Kansallistunne on ollut kuulemma kuitenkin aina vahva: ei ole ollut jugoslavialaisia vaan serbejä, slovenialaisia, montenegrolaisia jne.

Koska minulla ei ollut mitään tarkkaa ideaa, mitä maassa tekisin, aloitin pääkaupungista. Olin käynyt aiemmin vain kovin turistisessa Kotorissa, ja siihen nähden kokemus todella oli erilainen. Eipä tarvinnut turisteihin kylänraitilla törmäillä. Varasin hotellin kahdeksi yöksi, ja se tuntui riittävän. Olin vain yhden illan ja kokonaisen päivän. Kaikenlaista kiinnostavaa olisi ollut vähän kaupungin ulkopuolella, mutta se olisi melkein vaatinut auton, joten pysyin kävelysäteellä.

Tällaista kaikkea mahtui kymmeneen kilometriin kävelyä 35 asteessa:

Podgorican keskusta-alue on pieni, mutta jotenkin hämmentävä ollakseen oikeasti pääkaupungin ydin. Minua ovat aina kiehtoneet vanhat kaupungit, kuten varmaan suurinta osaa matkailijoita. Vanhan kaupungin kupeessa on nätti, vanha Sastavcin silta, joka näytti olevan Insta-pimujen (ks. kuva, minä mukaan lukien) suosiossa. Sillan pielessä oli joen rannassa paikallisia aurinkoa palvomassa ja uimassa. Kiva lounge-musiikki soi, mutta valitettavasti baaria oltiin vasta perustamassa. Eli jos ikinä päädyt tänne, se saattaa sinua jo palvella. Lupasivat avata parin päivän sisään.

Podgorica

Podgorica

Vanha kaupunki on ihan ytimessä. Mutta en oikein edes havainnut, missä se on. Kartan mukaaan pyörin alueella oikein tehokkaasti. Mutta olin kuin missä tahansa esikaupunkialueella, jossa asukkaat pitävät kanoja ja kyyhkysiä. Rakennukset, ainakin osa, toki olivat vanhoja. Todellakaan nyt ei puhuta turistien kansoittamasta ja turistikrääsää myyvästä vetonaulasta vaan asuinalueesta. Podgorica pääsi ikään kuin yllättämään. Vanhan kaupungin tunnetuin maamerkki on kellotorni, jota jouduin googlemapsin avulla etsimään. Sen reunamilla oli pari baaria, joista yhteen uskaltauduin sisään. Sisällä nukkui yksi mies tuoppinsa ääressä puolilta päivin, ja haju paikassa oli niin kamala, että tuntui kurkussa. Ei minulla ollutkaan jano.

Podgorica Old town

Podgorica Old town

Podgorica Old town

Podgorica Old town

Podgorica Old town

Ihan jotain muuta taas oli Karver kirjakauppa ja baari. Se on sillan alla ihan lähellä keskustaa sekin. Keskustaksi muuten taidetaan mieltää Independence Square, jonka keskellä on suihkulähde ja ympärillä vallan huomaamattomia rakennuksia kuin suomalaisessa pikkukaupungissa. Aukiota reunustavat Montenegron liput. Mutta siis Karver. Se oli kiva. Siellä on graffiteja, ei ihan ehkä katutaiteeksi sanoisi. Ulkona on paljon pöytiä varjossa, mikä oli 35-sateisena päivänä aika kiva. Lasillinen montenegrolaista valkkaria ja pikkupullo kuplavettä maksoi 2,40 euroa. Muuten Podgorica ei tuntunut näin edulliselta (tai ehkä minä vain valitsin kalliimpia paikkoja).

Karver book shop and bar

Karver book shop and bar

Tässä helteessä eteneminen oli aika hidasta. Nälkäkään ei pahemmin vaivaa. Päädyin kuitenkin myöhäiselle lounaalle Hemera hotellin terassille. Kaikkialla oli tyhjää tuohon aikaan. Valinta oli hyvä vaikkakin kallis. Yritin sitkeästi jatkaa vaellusta, mutta oli pakko luovuttaa ja lähteä ulos uudelleen vasta auringon laskettua.

Lähellä majapaikkaani on Hilton, jonka kattoterassilla ajattelin nauttia lasillisen. Mutta tulinpa nöyryytetyksi. Nätisti olin pukeutunut, mutta nuori mies otti asiakseen mittailla päästä varpaisiin, kuin en olisi kelvannut ja tervetullut terassilleen. On muuten jännä, miten yksi lyhyt hetki voi saada koko illan pilalle. Käännyin ja lähdin pois, kun ei .edes asiasta huomautettuani tajunnut pahoitella. Päädyin keskustan baarikadulle (Njegoševa), jonne en oikeastaan kaivannut. Hyvä meininkihän siellä lauantai-iltana, mutta myös kerjäläisiä kiertämässä terassilta toiselle ja prostituoituja päivystämässä kadunkulmissa. Päädyin samalle Hemeran terassille. Siellä oli ainakin päivällä ollut hyvä.

Vierailuni oli lyhyt, vain 1,5 päivää ja kaksi yötä. Tein kuitenkin kaikenlaisia havaintoja ja kokosin muutaman vinkin. Satunnaiset 14 havaintoa olkoot nyt osa tätä postausta

    1. Lentokenttätaksit näyttivät olevan fixed price 12 euroa kaupunkiin.
    2. Montenegro ei ole EU-maa, eli paree on olla käyttämättä mobiiliverkkoa. Itse ostin äkäisten miesten m:tel-myymälästä pääkadulta 500 GB:n mobiilinetin vitosella. Se on voimassa 15 päivää. Näyttää olevan vain 3G, mutta ihan asiallinen karttaan ja somettamiseen.
    3. Käytössä on siis euro, vaikka Montenegro ei ole euromaa.
    4. Ensivaikutelma on aika ruma.
    5. Keskusaukio on kuin jostain vähän kämäisemmästä suomalaispitäjästä
    6. Ihanien slovenialaisten ihmisten jälkeen on kuin olisi tullut kotiin (Suomeen). Yhtä nuivaa on palvelu usein. Poikkeuksiakin ehdottomasti on ollut.
    7. Myös aivan liian lyhyissä sortseissani koin olon kotoisaksi. Meitä oli aika paljon.
    8. Iltaisin keskustan kadut vaikuttavat olevan kävelykatuja.
    9. On ihan ok pitää kanoja keskustassa.
    10. Katukuvassa on aika paljon moskeijoita, mutta vain vähän ainakaan näkyvästi muslimeja.
    11. Englantia ei puhuta kovin laajasti. Verrattuna Sloveniaan ero on huomattava.
    12. Aukioloaikoihin ei voi luottaa. Esimerkiksi turistitoimisto oli kiinni reilusti ennen ovessa mainittua aikaa.
    13. Tupakointi on laajasti sallittua. On erikoista, että jossain vielä röökataan esimerkiksi baareissa.
    14. Vitosella pääsee esimerkiksi Budvaan bussilla. Niinpä kahden yön jälkeen lähdin pois.

Podgorica

Podgorica

Jos minulta kysytään, Podgorica ei ole kaupunki, johon vartavasten lähtisin. Mutta jos tulisin Montenegroon lentäen, kuten minä nyt, jäisin hetkesi. On tämä sen verran erilainen, että on lyhyen visiitin arvoinen.
Next Post:
Previous Post:
There are 6 comments for this article
  1. Avatar
    Daniel at 23:56

    Jaa, että näin. Hyvä etten varannut lentoja ihan vielä…

    Olisihan se kiva lukea blogeista pelkkää paratiisia, mutta ehkä tällainen rehellinen postaus on sittenkin hyödyllisempi.

    Googlasin vähän tuota keskusaukiota ja wikin mainitsemaa Ulica Slobodea. Kuvista tulee itsellenikin mieleen joku varkaus-kajaani-mikälie.

    Tekisin mielelläni reissun Air Serbialla niin, että saisin koneenvaihtojen väissä vuorokauden Belgradissa, josta tykkäsin kovasti. Mutta ehkä se matkan varsinainen määränpää on nyt kyllä joku muu kuin Podgorica.

    • Avatar
      Annika Author at 00:55

      Podgorica sinänsä on näkemisen arvoinen, jos on täällä huudeilla, mutta en vartavasten lähtisi. Kuten kirjoitin, autoilevalle ihan lähelläkin oli kaikenlaista, mutta itse en nyt halunnut autoa alle ottaa. Taksikuskit olivat ok, ainakin jos hotellilta tilattiin. Varmaan päiväretkelle saisi hyvän diilin. Jos olisin viipynyt päivän pidempään, olisin muutaman tunnin kierroksen varmaan ottanut.

  2. Avatar
    Heli at 14:38

    Kiitos rehellisestä postauksesta! Kovasti tekisi mieli tutustua noihinkin seutuihin, mutta näemmä voi vielä odottaa vaikka 10-20 vuotta.

    • Avatar
      Annika Author at 23:32

      Minusta taas tuntuu, että nyt on viimeiset hetket esimerkiksi juuri Podgoricalle. Belgrad on jo muuttunut ihan valtavasti siitä, kun kävin. Kohta koko Itä-Eurooppa on samaa geneeristä ja monikansallista kuin kaikki muu. Minulle näiden maiden arvo on juuri autenttisuudessa. Toki täällä on ongelmansa ja asioita, joiden kanssa minun on vaikea elää. Mutta jos on yhtään näistä huudeista kiinnostunut, en odottaisi.

    • Avatar
      Daniel at 13:46

      Mahtaako Belgradista tulla tuoretta postausta?

    • Avatar
      Annika Author at 11:35

      Ei tällä kertaa. En päätynyt Belgradiin. Se oli viime hetkeen asti vaihtoehtona, että lentäisin sieltä kotiin, mutta päädyin Italiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.