Type and press Enter.

Pientä hemmottelua – hotelliöitä Sisiliassa

Vaikka olin vuokrannut asunnon kahdeksi viikoksi, samaksi ajaksi, jonka vietin saarella, menin kahdeksi yöksi hotelliin. Ensimmäinen kerta oli varsinaista lähimatkailua: Grand Hotel Villa Politi oli ehkä viiden kilometrin päässä asunnoltani, Syracusassa, mantereen puolella. Koska oli lämmin, voisi sanoa jopa että kuuma, minun kertakaikkiaan vain teki mieli uimaan (=lue räpiköimään viileään uima-altaaseen). Yhtenä aamuna vain varasin huoneen, pakkasin kassin, kävelin keskustaan saadakseni taksin, koska en tiennyt, miten tilaisin sen, ja ajelin hotelliin. Tuollaisina hetkinä tiedän ja tunnen, että töissä raatamisella on tarkoitus: voin sortua pieneen ylimääräiseen vailla huonoa omaatuntoa.

hotellit
Grand Hotel Villa Politissa on vanhan ajan charmia, vähän kulunutta mutta viihtyisää.

kesä 13 897

kesä 13 894

Hotellissa oli mukavaa vanhanaikaista charmia, kukaan ei soittanut Speak softly lovea haitarilla eikä millään muullakaan vekottimella ikkunani alla vielä kahdelta, oli hiljaista ja rauhallista. 69 euroa oli minusta varsin kohtuullinen hinta, kun vielä uima-allaskin oli juuri niin virkistävä kuin olin toivonut.

Sinänsä oli hassua, että jos olisin halunnut valikoiman ravintoloita tai baareja, olisi pitänyt kävellä pitkähkösti tai ajaa taksilla – ja päätyä Ortygiaan, kotikulmille juuri sinne, mistä olin lähtenyt hetkeksi pois. Hotellin sijainti ei ollut mitenkään häävi: vaikutti lähinnä lähiöltä, asuinalueelta kerrostaloineen ja parkkipaikkoineen. Joitain historiallisia nähtävyyksiä kai oli lähellä, mutta korkeakulttuurin sijaan halusin vain löhöillä.

kesä 13 925
Kerrostalojen takana pilkistää Santuario della Madonna Delle Lacrime. Hotellilla tapaamani englantilaisrouvan kanssa sanoimme sitä tiipiiksi.
kesä 13 926
Ortygian ihanan historiallisen atmosfäärin jälkeen moderni Syracusa tuntuu aika karulta.
kesä 13 924
Melkoisia verkkoviritelmiä rapistuvissa taloissa

kesä 13 922

kesä 13 930
Hotellille kuuluva rantapaikka

Toinen hotelliyöni oli ihan viimeinen koko matkalla. Asunto olisi pitänyt luovuttaa aamulla, lento olisi vasta iltapäivällä, minulla liian paljon matkatavaraa, ja lämpötilat sen kun kohosivat. Päädyin Sheratoniin Cataniaan (kahden hengen huone yhdelle ja aamupala 89 euroa). Olisin lähempänä lentokenttää, voisin lähteä suoraan taksilla hotellilta ilman maleksimista 30 kiloa kamaa mukana. Saisin kokonaisen uima-allaspäivän ja vielä vähän toista, kun lähtisin kämpältä aikaisin aamulla. No, en lähtenyt, vaan ravasin koko yön kierreportaita ja söin Imodiumeja kuin popcorneja. Mutta ei siitä sen enempää. Myöhään iltapäivällä kuitenkin olin hotellilla. Linnoittauduin aurinkotuoliin, kunnes aurinko hävisi rakennuksen taakse, ja välillä räpiköin kellukemuksujen kanssa altaassa. Iltakävely paljasti miljöön aivan erilaiseksi kuin edellisen. Rantarivi oli lähinnä hotellien uimalaitoksia tai kaikille avoimia maksullisia rantaklubeja, rantaa seurailevan tien toinen puoli komeita taloja ja lukittuja sähköportteja.

kesä 13 1470

kesä 13 1485

kesä 13 1487

kesä 13 1483
Vanhan ajan tunnelmaa

Hakutulokset kohteelle hotellit

Täytyy molemmista hotelleista sanoa, että palvelu oli aivan eri luokkaa kuin Italiassa missään ennen. Aamupalatkin olivat muuta kuin kahvi ja croissant. Molemmista olisi saanut kuohuviiniäkin, ensimmäisessä mansikoidenkin kera, jos olisi sattunut aamutuimaan maistumaan. Aivan mielettömän hyvää palvelua sain myös siitä hotellista (Mediterraneo), joka toimi asunnonvuokrauksen välikätenä. Pyysin mm. sähköpostilla, että tilaisivat minulle taksin, koska en niin hyvin puhu italiaa, että olisin halunnut puhelimitse moista yrittää. Kun en voinutkaan lähteä sovittuun aikaan, peruivat myös tilaukseni.

Cataniaan olisi pitänyt kyllä tehdä päiväretki tai pari. Kuumassa suuri kaupunki ei oikein vain houkutellut hikistä kulkijaa. Minulla oli muistikuva kauniista kaupungista, mutta tajusin, kuinka häviävän pienen osan olin siitä viime kerralla nähnyt. Pelkästään jo rautatieaseman kulmat, joista bussi aina ajeli ohi, olivat mielettömän kauniita. Mihin tämäkin liittyi? Ei varmaan mihinkään, kunhan nyt tuli mieleen.

Eilisiltana palasin kotiin. 50 minuutin vaihtoaika kutistui Cataniassa jo puolella tunnilla. Aloin jo varautua hotelliyöhön Düsseldorfissa, koska Air Berlinin halpislennot eivät aja kalliiseen tuubiin vaan matkustajat ajelutetaan bussilla. Kuudelle lennolla olleelle suomalaiselle oli oma kuljetus. Poistuimme koneesta ensimmäisinä. Meidät haluttiinkin saada pois vaivana olemasta. Pikkubussimies ei vain tiennyt, mihin veisi meidät. Ajeli pakullaan ympäri kenttää ja soitteli. Löytyi ovi ja ohje, mihin mennä. Kyseinen portti oli non-Schengen-alueella, passintarkastuksen ja lukkojen takana. Oikea porttikin selvisi tauluilta. B36 ja B75 eivät ihan sama eivätkä ihan vierekkäin, joten juoksuksihan siinä piti laittaa. Hikisenä viimeisenä koneeseen tuleminen ei ole mukavaa. Kaikki tuijottavat, että ai noidenko takia mekin olemme myöhässä. Ei siinä voi alkaa kailottaa, että en minä pubista tänne juokse vaan ajelinpa tuossa muutaman rundin toiselta koneelta tänne.

Kaikki vaivat unohtuivat, kun ensin oli kentällä vastassa mies ja kotona vielä koira. Olin odotettu palaaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Avatar

    Jos Syrakusaan menisin, niin tuo tiipiikirkko olisi yksi ensimmäisistä kuvauskohteistani niin sisältä kuin ulkoa. Upea, moderni rakennus!

    Santuario della Madonna delle Lacrime eli kait siis Kyynelten Neitsyt Marian pyhäkkö. Alakerran 9 metriä korkea krypta vihittiin 1968.

    Ylätemppelin rakentaminen alkoi 1989, ja paavi Johannes Paavali II:n vihki sen 1994. Lattiasta huipulle on matkaa reilut 94 metriä, josta n. 20 metriä vie koriste 3 metrisine Neitsyt Marian patsaineen. Kirkon sisälle mahtuu seisomaan 11.000 ihmistä tai istumaan 6.000.

    1. Avatar

      Taidettiin viimeksi käydä tuolla. On se ainakin erikoinen, jollei muuta.