Mitä tapahtuu, kun tyttö on yksin muutaman tunnin Manhattanilla? Visa huutaa punaisella ja kädet venyvät 20 senttiä ostokskassien painosta? Korot kopisevat kaupasta toiseen ja välillä tyttö kulauttaa lasillisen kuohuvaa? TV-sarjoissa ehkä.
Matkakaveri halusi mennä kierrokselle YK:hon. Opastettu kierros on ilmainen, mutta aika on varattava netistä etukäteen. Ainakin nyt aikoja oli jäljellä eikä varata tarvinnut kuin aamulla ennen kaupungille lähtöä, mutta en tiedä vilkkaammista turistiajoista. Minusta kierros kuulosti liian sivistävältä. Lähdimme siis eri teille Grand Central Stationilta. Syöksyinkö shoppailemaan? Olen tylsimys. En.
Jäin hengailemaan asemalle. Sen lippuhalli on niin kaunis. Siellä ei ole samanlaista kiireen tuntua kuin asemilla yleensä. Viime kerralla asuimme Grand Hyattissa aseman yläpuolella, ja muistan aivan järjettömät ruuhkat metrotasolla, mutta lippuhalliin asti hektisyys ei heijastunut.
En ollut ollut New Yorkissa ennen lainkaan yksin. Midtownin kiireisyys, pilvenpiirtäjien korkeus ja oma pienuus eivät tuntuneetkaan niin hyvältä kuin olin ajatellut. Missäpä muualla olisi rauhallista kuin kirjastossa? New York Public Library on ihan ytimessä 5th Avenuella. Se on rakennuksena upea. Sinkkuelämänsä nähneet muistanevat sen häistä, joissa Carrie ja Mr. Big eivät sitten saaneetkaan toisiaan. Mutta siellä kauniin rakennuksen uumenissa vain sellaista mietin, että missä kaikki kirjat ovat. En nähnyt kirjoja edes lukusalissa istuvien edessä. Heilläkin oli edessä vain läppärit. Laukut tarkistetaan ovella mennen tullen, mutta mitä sieltä voisi yrittää salakuljettaa ulos? Jos kuljet Manhattanin ytimessä ja tarvitset nettiyhteyttä, kannattaa poiketa kirjastossa.
Ihan hyvä verkko on myös naapurissa Lord & Taylor-tavaratalossa. Kovin vähälle jäi luottokorttini ulkoiluttaminen täälläkin. Kaiholla muistelin sitä kertaa, jolloin dollari oli halpa ja valikoimat täydellisiä makuuni ja jolloin villiinnyin Lord & Taylorin alessa. Tällä kertaa haluanko aivan varmasti? -kysymykseen oli helppo kerta toisensa jälkeen vastata, että en sittenkään. Mutta olihan siellä kaikkea kaunista.
Tyttöjen omaan aikaan kuului ajatuksissani tyylikäs baari ja eksoottinen drinkki. Päädyin Marriot Countryardin 16. kerrokseen Monarch-baariin Macy’sin kulmalle. Se lupasi kaupungin parasta näköalaa Empire State Buildingille. Uskoisin paikan olevan parhaimmillaan kesällä, jolloin terassin muoviseinät ehkä avataan, mutta nyt auki oli vain sisäbaari ja näkymä uskomattoman likaisen ikkunan läpi 6th Avenuelle. Muodikas drinkkikin vaihtui viinilasiin (pihi iski).
En ollutkaan maailmannainen ja kuin kotonani yksin New Yorkin kaduilla. Syytän sadetta, joka taas alkoi ja lässäytti tunnelman. En myönnä olevani pieni tyttö eksyksissä suuressa maailmassa.
6 comments
Haha ma oon miettinyt yksin Nykissa kaymista, kun matkakaveri ei ole niin intona kaupunkilomailuun ja joskus tulee edullisia lentoja taalta. Mut oon just miettinyt, etta mitenhan siella itsekseen viihtyisi kun en ole himoshoppaaja ja kanadan dollari on tosi heikko eli kaikki on tosi kallista. Luulin, etta keskittyisin vain syomiseen 😀
Olet niin tottunut isoihin kaupunkeihin Kanadassa, että ehkä et olisi niin orpo täällä. Toisaalta minusta Downtownissa, jossa olemme tällä kertaa pyörineet enemmän, voisi olla helpompaa yksin. Oma mielialakin varmaan vaikuttaa. Olen ollut aika väsynyt. Sellaisessa fiiliksessä suuri ehkä on liian suurta. Syöminen on kyllä parasta ja kaikki kahvilat – mutta voi veljet niihin menee rahaa. Kirjoitan seuraavaksi vähän budjetista.
Kirjasto on upea! Ja kerran eksyimme ihan oikeaan kirjoja sisältävään korkeaan saliin (muistelen, että se oli myös aika hieno ilmestys), mutta nyt kun viimeksi yritimme pikaisesti löytää sitä, emme mekään nähneet yhtään kirjaa missään 🙂 Aika sokkeloinen paikka! Käydään siellä vessassa, jos on matkan varrella, heh. Mä itse tykkään tosi paljon niistä hetkistä, kun seikkailen kaupungissa ihan yksin. Tosin eipä sitä aikaa ole kuin muutama tunti per reissu, että päätetään tehdä kumpikin jotain ihan yksinään. Siinä on oma viehätyksensä ja hauska kertoa toiselle myöhemmin, että mitä näki tai mihin yllättävään törmäsi.
Oi, olet nähnyt kirjoja! Siellä alkoi opastettu kierros, kun olin lähdössä pois. Ehkä sille osallistumalla olisi nähnyt kirjoja?
Mä saisin varmaan mainiosti aikani kulumaan yksin New Yorkissakin :). Ainakin pari tuntia menisi jo pelkissä kirjakaupoissa ja toinen pari tuntia haahuillen kaupungilla. Yksin syöminen on vähän tylsää eli siinä vaiheessa kaipaisin varmasti jo kaveria. Ja hei, tuolla kirjastossa minäkin kävin viimeksi 🙂
En tiedä, mikä pieni tyttö suuressa maailmassa -hetki mulle tuli. Ehkä Midrown oli syynä. Downtownissa uskoisin olon olevan erilainen.