Pesaro – hyväntuulinen rantakaupunki italialaisille

Pesaro – hyväntuulinen rantakaupunki italialaisille

Niin monta kertaa kun olen Italiassa ollut, olen hämmästyttävän harvoin ollut rantalomalla tai ylipäätään meren äärellä. Sisiliassa olen katsellut merta pienen asuntoni ikkunasta, Venetsiassa ajellut fillarilla Lidossa merta kuunnellen, joskus ahtautunut tavattoman pienelle rannalle Piano di Sorrentossa tai katsellut myrskyisiä talvisia rantoja Barissa ja sen ympäristössä. Ai niin, ja se kuukausi Ligurian rannikolla, mutta silloinkin taisin mennä rannalle vain kerran. Mutta minulle Italia on useimmiten jotain muuta, vaikka maalla on rantaviivaa hurjasti. Koskaan en ole kokenut vetoa Rimini-Riccione-akselille, itärannikon perinteisiin rantapaikkoihin. Niinpä kun Anconasta lähdin, pysähdyin Pesaroon, noiden eteläpuolelle. 

Minulla ei ollut mitään käsitystä, millainen kaupunki Pesaro olisi. Tein matkaa kohti Milanon lentokenttää. Halusin lyhyitä junamatkoja, kohtuuhintaisia hotelleja. Googlen kuvahaku toimi matkaoppaanani. Kivalta näyttää, totesin ja varasin kaksi yötä hotellista rantakadun varrelta. Ja oikeastaan Pesaro oli aika helmi. Anconan ikävien kokemusten jälkeen aurinkoinen, elämänmyönteinen ja vilkas Pesaro oli niin kiva, että jäin vielä kolmanneksikin yöksi.

Missä Pesaron viehätys siis piilee?

Pesaro on ehdottomasti kesäkaupunki. Sen sydän on pieni kävelykeskusta ja pitkä rantabulevardi. Pääkatu voi olla jopa ruuhkainen, mutta ei tarvitse mennä kuin korttelin verran sivuun, kun ihmispaljous on jo kadonnut. Pienellä keskusaukiolla oli joka ilta jotain tapahtumaa, ja sen suosituin terassibaari aina täynnä. Baarin viereiseen jäätelöpaikkaan oli aina pitkä jono. En minä erottanut mausta, että olisi ollut jotenkin erityinen, mutta jotain se on tehnyt oikein, koska brändinä oli niin suosittu. Esimerkiksi sillä suositulla terassilla henkilökunta ei puhunut englantia. Siitä ja totta kai ympärilläni kuulemastani puheesta päättelin, että kansainväliset turistit eivät vielä ole Pesaroa löytäneet. Yksi merkki oli myös se, että piraattituotteita myyvät kaupustelijat ovat pysyneet poissa. Pesaro on kohtuuhintainen myös ollakseen selvästi lomakaupunki. Kävin rannan ravintoloissa ja jossain keskustan pikkupaikoissa. Kaikkialla ruoka oli hyvää, palvelu vaihtelevaa ja hinnat italialaisittain ihan kohtuulliset. 

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Ranta on yksityinen. Siinä on pari pientä kaistaletta, joille voi leiriytyä omineen. Muuten ranta on vieri vieressä rantaklubeja, vai miksi niitä sanoisi. Niissä on siis pukuhuoneet, luultavasti suihkut ja rantatuolien ja -varjojen vuokrausta. Vaikka tuoleja oli riveissä kuin kammoamassani Budvassa, oli rannalla elokuun alun vilkkaimpana loma-aikanakin varsin väljää ja rauhallista. Ranta oikeastaan sai minut hirmu hyvälle tuulelle. Lähdin aamukävelylle. Vesirajassa oli jo leikkiviä lapsia, lasten kanssa touhuavia isejä ja isovanhempia, kävelylle lähteneitä speedopappoja (Missään muualla en ole nähnyt muuten sellaista määrää speedotyyppisiä uimahousuja käyttäviä miehiä kuin Italiassa. Eivät ole uimasortsit vielä rantautuneet Italian rannoille.) ja rantaveden penkeillä juoruavia rouvia. Rantabaarista saattoi lainata kirjoja. Tällaisesta sydämeni suorastaan tekee voltin. 

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Joka ilta oli jotain ohjelmaa. Rannalla saattoi olla konsertti tai tanssit, keskustassa ulkoilmaoopperaa tai käsityöläismarkkinoiden tapaista ja katuruokakojuja. Tunnelma oli kaikkialla jotenkin välitön.  Tähän leppoisaan tunnelmaan oli helppo ihastua. Siksi jäin pidemmäksi aikaa kuin ajattelin. Toinen syy jäädä oli Urbino, Unescon maailmanperintökohdekaupunki 40 kilometrin / tunnin bussimatkan päässä. Sitä ei Pesaron-kävijän kannata jättää näkemättä. 

Pesaro

Pesaro

Pesaro

Next Post:
Previous Post:
There are 6 comments for this article
  1. Avatar
    Susanna at 21:20

    Hieno kohde, minä tykkäsin niistä Adrianmeren kohteista mutta en pitänyt siitä että rannat maksaa

    • Avatar
      Annika Author at 21:55

      Kyllä tuolla oli rannalla kohtia, joissa sai olla omalla pyyhkeellä tai vaikka aurinkotuolilla, jos sellaisen mukanaan toi, eikä tarvinnut maksaa. En tiedä, onko missään niin, että rantatuoleja saisi ilmaiseksi, jolleivät ole hotellin omia.

  2. Avatar
    Susanna at 20:51

    Tarkoitin sillä sitä kun olin Cattolicassa siellä oli ihan myyntikioskit rannalla, josta sai erilaisia palvelulippuja +rannalla oleviin porealtaisiin oli myös maksut ne eivät sisältyneet. Siellä näkyi aika paljonkin altaita ja porealtaita jotka olisivat maksaneet erikseen ihan muutamasta minuutista kova hinta. Sisiliassa on se käytäntö että rantatuolimaksut taitaa mennä rantavahdeille, mikä on mielestäni ihan ok systeemi. Mutta Riminin alueilla rannat ovat hotellien omistajien pitämiä eli maksut menee ilmeisesti heille

    • Avatar
      Annika Author at 21:57

      Minusta on ihan oikein, että maksut menevät sille, joka paikkaa ylläpitää. En tykkäisi, jos ei olisi mitään paikkaa, mihin mennä maksamatta, jos en olisi valmis maksamaan, mutta harvassahan sellaiset paikat ovat.

  3. Avatar
    Piyya at 21:02

    Italia ❤️
    Tuntuu, etten ole vielä löytänyt sitä kaupunkia josta en pidä Italiassa. Anconan juttuasi en olekaan vielä lukenut, enkä kyllä itse käynytkään. Italia ja vielä meri äärellä niin kyllä mun sydän vaan lyö vähän tiiviimmin.

    • Avatar
      Annika Author at 21:55

      Anconassakaan ei luultavasti ole mitään vikaa, mutta minulle vain kävi kauhean huono tuuri. Sen sijaan Pesaro oli hurmaava. Siinä ei ollut oikeastaan mitään erityistä, mutta se oli silti todella kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.