Type and press Enter.

Pariisi – seitinohut, sateinen lauantai

“Pariisi on maailman romanttisin kaupunki!” kuulee sanottavan. Samaa kuulee kyllä Venetsiastakin, ainakin aina silloin, kun olen menossa kaupunkiin yksin. Minulle romantiikka on enemmän mielentila kuin sijainti, ja en ollut romanttisissa tiloissa, kun tajusin tietyn määrän lentomaileja olevan vanhenemassa, jos en pikaisesti keksi niille jotain käyttöä. Viikonloppumatka mihin tahansa on hyvä idea, ja vähimmillä pisteillä pääsi Pariisiin.

Olin kaupungissa vasta myöhään illalla, hotellilla vasta lähellä puolta yötä. Tällä kertaa olin tehnyt valinnan ei niinkään toiveiden vaan hinnan perusteella. Ei hotelli paha ole, ihan sympaattinen oikeastaan, mutta vähän syrjässä. Vieressä on paljon ravintoloita, mutta ei Pariisissakaan, vaikka ranskalaiset myöhään syövätkin, mennä dinnerille puolilta öin. Jouduin KFC:iin, jonka tilausautomaatilla totesin asiakaspalvelun vähyyden saavuttaneen uuden tason. ”Oletko varma, ettet halua ranskalaisia? Saat ilmaiseksi”, kyseli kaveri tiskillä. Ei olisi kannattanut. Kamalimpia ikinä. Ei pelastanut pussimajoneesi. Koko tilanne oli verrattain koominen: sotkuinen pikaruokala,  nätisti pukeutunut minä ja oikein meikannutkin, olinhan tullut kuitenkin PARIISIIN, keskellä yötä roskaruokaa, joka oli pahaa, ja siinä vielä pohdin, miten pääsen takaisin hotelliin, jonka ovi menee puolilta öin lukkoon, enkä nähnyt yöportsarin viittoilemassa suunnassa ovikelloa. Ei tässä tilanteessa ainakaan romantiikkaa ollut.

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Sääennusteet lupasivat sadetta. Olivat oikeassa. Pitkälle päivää satoi koko ajan. Tauotta. Vain sateen määrä vaihteli.

Minulla ei ollut – yllätys – mitään suunnitelmia. Olen ollut Pariisissa pari kertaa, joten riemukaaret ja eiffelit, monalisat ja muutamat kirkot on jo nähty. Oikeastaan ajattelin lähinnä keskittyä sampanjan juomiseen. Kysyin hotellilla naapurustoja, jotka olisivat kauniita. En kaivannut kuin käyskentelyä ympäriinsä. Sateessa. Oikeasti taukoamaton sade alkoi ottaa päähän. Sitä useammin piti sujahtaa johonkin katsomaan kuplia lasissa. Ei huonoa tekemistä ole sekään.

Kuljeskelin Boulevard Saint-Germainin. Katselin kalliiden merkkiliikkeiden ikkunoita, merkillisiä sisustusliikkeitä, taidegallerioita menemättä sisälle. Osa gallerioista oli oikeastaan aika kiehtoviakin, mutta en ollut sillä tuulella. Olisivat vaatineet juttukaveria, jonka kanssa vertailla ajatuksia. Jatkoin matkaa Latinalaiskortteliin. Ympäristö muuttui heti eläväisemmäksi, värikkäämmäksi – ja turistisemmaksi. Alkoi olla lettukiskaa ja muuta pikaruokaa, pubeja fine diningin sijaan (tai rinnalla), loppumaton rivi sisäänheittäjiä. Leipomon oven käydessä nenään tuli ihana leivän tuoksu.

Kuljeskelin päämäärättä ympäri viidettä kaupunginosaa. Hetkeksi sade lakkasi. Aikaa kului juuri sen verran, että lounasaika alkoi olla ohi. Miksi en ikinä opi, että joissain maissa ravintolat sulkevat lounaan jälkeen? Onhan Pariisissakin toki koko päivän avoinna olevia, ja pieneen ranskalaista ruokaa mainostavaan asetuinkin. Ei ruoka mitään ranskalaisen keittiön huipputasoa ollut, mutta ajoi asiansa. Kun tilasin toista lasia viiniä, isäntä jätti pöytään pullonpohjan ”for free”. Ei se ihan pelkkä pohja ehkä ollut – ja mitä muuta riittävä määrä roséviiniä aiheuttaa kuin hyviä ideoita. Galeries Lafayetteen pitää päästä ostoksille.

Lähdin kävelemään. Matkaa oli vajaat neljä kilometriä. Reitti kulki pitkin Seinen rantaa, sillan yli, rakkauslukkoja, teatterityyliin ja ääniefekteillä varustettuja suuteloivia pareja (tietenkin sessio pitää samalla myös kuvata), Louvren sisäpihan poikki, iltavalaistun oopperan sivuitse.

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Joulu oli jo vallannut tavaratalon. Musiikki raikasi, koristeet kimalsivat. Jotenkin näin lomalla kestän sen paljon paremmin kuin kotiässän suklaakonvehtihyllymetrit. Ei muuten pitäisi koskaan mennä shoppailemaan rosépäissään. Syntyy tarpeita. Onnistuneen tarpeentäytön kunniaksi olisin vielä mennyt tavaratalon katolla jääkuutiobaariin, josta olin lukenut ihanan jutun Lottakaroliina-blogista, mutta jono oli liian pitkä. Näkymät katolta olivat kyllä ihan komeat ilman kuohuvaakin.

Kun istuin päivän päätteeksi Avenue de l’Opéran varrella infrapunalamppujen lämmittämälle terassille, kännykän aktiivisuusmittari näytti 16,5 käveltyä kilometriä. Kyllä Pariisi ainakin aktiivisena pitää!

Olin aamulla jotenkin aika skeptinen. Satoi. Oli ankeaa. Väsyttikin. Mutta mitä pidemmälle päivä kului, sitä enemmän nautin. En tehnyt oikein mitään, mutta silti päivä täyttyi kaikesta, mistä tuli hyvä mieli. Ei Pariisi vieläkään minun suosikkini ole, mutta pakko sille on lämmetä. Vaikka aamulla ensimmäisessä kahvilassa en saanut kymmeneen minuuttiin mitään palvelua. Lähdin menemään. Ja päädyin aivan ihanaan kahvilaan, joka oli Da Vinci hotellin aamiainen samalla. Siitä ihanasta aamuhetkestä alkoi taas yksi ihana päivä. Kiitos, Pariisi.

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Pariisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

20 comments

  1. Olen suuresti “rakastanut” Pariisia, ja käynyt siellä aika monta kertaa eri merkeissä, kielikursseilla, lomalla ynnä muuta. Sitten vaan jotenkin lakkasi inspiroimasta. Nyt en ole käynyt moneen vuoteen. Pieni haikeus kyllä heräsi kuvia katsellessa – ehkä taas jonain päivänä tulee tunne, että täytyy päästä Pariisiin. Siellä kyllä todella kertyy niitä kävelykilometrejä ihania seutuja kolutessa😁

    1. Jännä, miten johonkin itselle rakkaaseen kohteeseenkin voi kyllästyä. Pelkäsin Venetsian ja minun suhteelleni käyneen samoin, mutta onneksi se oli väärä hälytys. 🙂

  2. Mäkin tykkään tällaisesta vähän päämäärättömästä vaeltelusta kauniissa kaupungissa. Usein ne hauskimmat ja erikoisimmat muistot syntyvät sattumalta, ja kaukana nähtävyysluetteloiden kohteista. Tosi kivoja kuvia myös – tavallisia kaupunkinäkymiä sateen kastelemilla kaduilla. Niin realistisia ja tunnelmallisia fotoja, että voisin kuvitella itsenikin tuonne sateen hiljentämille jalkakäytäville. Ei aina tarvitse valokuvissa auringon paistaa ja ihmisten hymyillä!

    1. Olen Pariisista tunnetuimmat nähtävyydet nähnyt. Ei ollut yhtään nähtävyysolo. Tietenkin museoissa olisin ollut suojassa sateelta ja juonut vähän vähemmän viiniä 😀 Mutta tämä oli hyvä viikonloppu!

  3. Parasta on just päämäärätön haahuilu, ilman velvollisuuksia, pakollisia nähtävyyksiä ja tietysti hyvän viinin kanssa. 😀 Tämä postaus sai kyllä kaipaamaan Pariisiin, vaikka näissä kuvissa siellä harmaata onkin. Ihana, ihana Pariisi. <3

    1. Minulla on vielä jotain tavoittamatta, koska en pysty sanomaan ihana, ihana Pariisi. Mutta jos nyt olisi ollut lämmintä ja aurinkoista, olisin luultavasti jo lähellä. Ainakin haahuiluun se oli passeli. Jospa neljäs kerta saisi minut rakastumaan.

  4. Itsellä vähän samat fiilikset, olen lämmennyt Pariisille, muttei se ole kaupunki, josta näkisin unta. Kaikesta huolimatta siellä on kyllä kiva käydä. Minulle ei ole koskaan sattunut epäonnistunutta mässyä siellä tai olen idiootti makuelämysten suhteen. Latinalaiskortteleista tykkään ja jostain Vogeesiaukiosta. Aina sieltä löytää jotain, missä ei ole ennen ollut.

    1. Juuri luin toisen postauksen kommenteista arabialaiskortteleista. Ainakin tämä alue kuulostaa vieraalta ja seuraavan matkan kohteelta epäilemättä. En voi sanoa erityisesti herkutelleeni tällä matkalla. En ehkä raaskinut mennä oikeisiin ravintoloihin. Mutta vaikka satoi, olen todella iloinen, että. menin.

  5. Miten ihana ja erilainen tarina Pariisista! Päämäärätön ympäriinsä vaeltelu on parasta ❤️

    1. Koska olen maailman huonoin tekemään suunnitelmia, aika usein ajaudun vain haahuilemaan. 😊

  6. Pariisi ja haahuilu ne yhteen sopii…ihan parasta! Harmi, ettei sää suosinut.

    1. Ensi kerraksi pitää vain päättää uudet alueet haahuiluun. Minulle käy muuten helposti niin, että jumitun samoille paikoille, kuten nyt taas Montmartrelle.

  7. Minunkin on ollut vaikea yhdistää romanttisia mielikuvia Pariisiin. Minulle romantiikka on niin paljon muuta kuin ihmismassojen kansoittamia suuria nähtävyyksiä, jotka sinänsä ovat kyllä käymisen arvoisia, ainakin kerran. Kyllä Eiffel, Louvre, Versailles, Orsay, Riemukaari, Luxembourgin puisto ym. kuuluvat hienoihin kohteisiin, jotka myös parhaimmillaan antavat paljon. Paras matkani sinne on ollut kymmenen päivän kodinvaihtomatka, jossa asuimme paikallisessa kodissa ja kiertelimme kaikenlaisia paikkoja, joita ei läheskään kaikkia turistioppaissa ole erityisesti listattu. Ja vähän syrjemmällä on rauhallisempia puistojakin. Bois de Boulogne, Buttes-Chaumant, Vincennes ym eivät ole täynnä. Niissä oli tilaa kulkea jopa viime keväänä Pariisin maratonin viikonloppuna ja seurata juoksijoiden menoa.

    1. Tuollainen kodinvaihto voisi olla kiva jossakin suurkaupungissa, vaikka juuri Pariisissa. Aika usein minustakin tuntuu, että nautin itse enemmän, jos vain haahuilen, kuin että kierrän samoja nähtävyyksiä kaikkien tuhansien kanssa. Toisaalta kuten sanoit, usein ne ovat kyllä antoisiakin. On vain mukauduttava tungokseen, mikä ei ole vahvuuteni ollenkaan.

  8. Pariisi on yksi mun lempparikaupungeista, joten tuli iso ikävä sinne, kun näitä kuvia katsoi. Versailles on näkemättä, mutta muuten kaikki top-nähtävyydet on hanskassa. Ensi kerralla voisi keskittyä haahuiluun, joka kuulostaa hyvältä. Mä olen joskus pikku hiprakassa tehnyt ostoksia Stockalla ja kummasti löytyi kaikenlaista. Not so good idea 🙂

    1. Voidaan lanseerata uusi käsite: seitinohut shoppailija. Yhtään ostostani en ole katunut, vaikka minun ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa mitään.

  9. Höh, tuollainen jatkuva vesisade on kyllä ärsyttävää. Silti kuvissa Pariisi näyttää hienolta säällä kuin säällä. Tai ehkä minulla on vain Pariisin kohdalla sokea piste. Suosikkikaupunki on aina suosikkikaupunki.

    1. Omat rakkaansa näkee kirkkaiden auringonpaistelasien läpi, vaikka kuinka muiden mielestä olisi harmaata ja ankeaa. Normaalia. 🙂

  10. Olipa kivaa luettavaa. Pariisi sopii seitinohuisiin ja yleiseen hengailuun kuin punainen nenä pellelle <3 Ihana paikka ja kutkuttava sateellakin:)

    1. Yritän alkaa hyväksyä, että ehkä minä sittenkin olen alkanut pitää Pariisista. Sateellakin.