Pari vinkkiä kuumailmapalloiluun Kappadokiassa

Suurin osa Kappadokiaan matkustavista haluaa lentää kuumailmapallolla. Valtaosa viipyy alueella vain pari päivää, lentää yhtenä aamuna pallolla ja vierailee ehkä jossakin historiallisessa kohteessa ja vähän luonnossa. Silloin, kun Turkin turismi on voinut paremmin, pallot täyttyvät viikkoja etukäteen. Nyt ei ole niin. Oman paikan voi joltain lukuisista yhtiöistä saada varattua vielä edellisenäkin iltana. Kaikki tarjoavat peruslentona samaa pakettia: kuljetukset hotellilta ja takaisin, jonkinlainen aamupala (valikoima vaihtelee), tunnin pallolento, kuohuviiniä turvallisen laskeutumisen jälkeen ja diplomi lennosta. Ainakin niillä firmoilla, joiden tarjontaan olen tutustunut, on mahdollisuus myös deluxe-lentoon, joka eroaa edellisistä vain kestoltaan (1,5 t), ja yksityislentoihin.

Kolmen lennon kokemuksella listasin muutaman hyvä tietää -vinkin. (Ilman näitäkin pärjäät kyllä ihan loistavasti.) Omat kokemukseni ovat Royal Balloonsin ja Kapadokya Balloonsin lennoilta.

Kuumailmapallolennon varaaminen

Hinnat ovat peruslennolla reilua sataa euroa yhtiöstä ja varaustavasta riippuen. Hintaan vaikuttaa myös se, kuinka suurilla koreilla firma lentää. Annan vahvan suositukseni pienemmille, 12 – 16 matkustajan koreille. Jotkin firmat mainostavat olevansa exclusiivisia ja erityisempiä kuin muut, koska heillä on pienemmät korit ja siten henkilökohtaisempi suhde asiakkaaseen. Kun vertailee tarjontaa, voi huomata samankokoisia koreja olevan muillakin (mutta vähän edullisempaan hintaan). On myös firmoja, jotka lennättävät kerralla bussilastillisen verran porukkaa. En tiedä, paljonko halvempia liput ovat, mutta parin kympin takia en itse valitsisi. Vähän sama kuin gondoliajelut Venetsiassa: on mahdollista saada 80 eurolla oma gondoli mutta myös osallistua ryhmäajelulle vieraiden ihmisten kanssa vähän halvemmalla. Kumman ottaisit?

Varata voi yhtiöiden nettisivujen kautta, toimistoista eri puolilla Göremeä (niitä on kaikkialla, ja varmasti myös muissa kaupungeissa) tai pyytää omaa hotellia hoitamaan varauksen. Niillä on diilejä eri pallofirmojen kanssa, kuten kaikkialla hotelleilla on omat suosituksensa taksiyhtiöistä, ravintoloista jne.

Näin pallopäivä etenee

Palloilupäivänä herätään järjettömän aikaisin. Harva herää lomalla esimerkiksi ennen neljää, mutta kesällä palloilevalle se on välttämätöntä. Syksyllä riitti puoli viisi. Ehkä talvella voi nukkua vähän pidempään. Kappadokiassa siis voi kuumailmapalloilla ympäri vuoden. Lennot kuitenkin ovat aina aamun sarastaessa. Noustaan ennen auringonnousua ja katsotaan päivän nousemista ilmassa.

Majapaikasta haetaan noin tunti, puolitoista ennen varsinaisen lennon nousua riippuen hotellin sijainnista ja kokemukseni mukaan myös vuodenajasta. Toimistolla ilmoittautuessa kerrotaan jollain tavalla ryhmä, johon kuuluu. Se voi olla esimerkiksi numero tai pilotin nimi.

Aamupala voi vaihdella kahvista, mehusta ja pienestä purtavasta täyteen aamupalaan. Jos haluaa syödä kananmunat ja leikkeleet siinä neljän aikaan aamulla ja arvostaa tällaista palvelua, suosittelen ehdottomasti Royal Balloonsia. Jos taas sinulle riittää kuppi kahvia tai teetä, mehu, turkkilainen croisantti, leivonnaiset, hedelmät, pöytiin katetut keksivalikoimat ja ajattelit syödä tukevammin vasta hotellilla lennon jälkeen, säästät kymppejä ja voit lentää Kapadokya Balloonsilla. Aamiainen oli nimittäin minusta ainoa varsinainen ero lentämieni yhtiöiden välillä.

Kun on aika lähteä, pyydetään menemään pikkubusseihin oman ryhmän mukaan. Eri firmat nousevat eri paikoista, mutta ajomatkat ovat silti lyhyitä, sellaista kymmenen minuutin luokkaa.

Kesällä pallon luo mennään aikaisemmin. Pääsin molemmilla kerroilla seuraamaan lähtöä siitä asti, kun palloa vasta oltiin täyttämässä. Ensin se täytetään ilmalla, sitten kaasun (ja miesvoiman) avulla nostetaan pystyyn. Nyt syksyllä näytti, että pallot olivat melkein jo ilmassa, kun pikkubussit kaartoivat paikalle.

Sitten vain koriin, taivaalle, uskomattomaan hiljaisuuteen ja rauhaan (jos kanssamatkustajat sen mahdollistavat), ihmettelemään Kappadokian lumoavaa maisemaa siitä näkökulmasta, josta linnut sitä voivat aina tarkkailla.

Tuuliolot määräävät, mihin pallo lentää. Ne myös vaikuttavat siihen, millainen laskeutuminen on. Olen kokenut kahdesti sen, miten pallo hiljalleen leijuu suoraan trailerille eikä sen pohjakosketusta oikeastaan edes huomaa. Olen kokenut myös sen, miten tuuli tarttuu palloon eikä laskeutumispaikkaa pysty kokenutkaan pilotti määrittelemään. Silloin laskeudutaan vähän pomppuisammin maahan.

Pallopäivä päättyy 3-4 tuntia alkamisen jälkeen ensin skumppatarjoiluun laskeutumispaikalla, diplomien jakoon, lukuisiin selfieihin yksin, ryhmissä ja pilotin kanssa, tyytyväisiin hymyihin ja paluukuljetukseen hotellille.

Pallot ja korit

Olin ennen ensimmäistä kertaa jotenkin kuvitellut, että kori on yhtenäinen ja että sinne on avattava ja suljettava portti, josta nätisti noustaan sisälle. Väärin. Kori on jaettu lokeroihin, joissa lentämissäni palloissa on ollut 3-4 matkustajaa. Lokeroita on neljä, ja keskellä viides. Siinä on pilotti. Porttia ei ole. Koppaan kiivetään. Ensimmäisellä kerralla oli nousua varten keittiöjakkaraa muistuttavat portaat, mutta silloinkin pois noustiin ihan itse kiipeämällä. Korin reunassa on reikiä, kuin askelmia. Siitä sitten jokainen omalla tyylillään. Kaikenikäiset ja -kuntoiset näyttivät koriin pääsevän, kuka itse, kuka autettuna. Viimeisellä kerralla itse roikuin reunalla aika avuttomana kipeän hartian ja käsivarren vuoksi, mutta jotenkin taas kyytiin kampesin.

Korin reuna on minua (lyhyttä) suunnilleen kainaloihin asti, joten kovin pieniä lapsia ei mukaan kannata ottaa, jotta jotain näkisivät. Reuna kuitenkin on niin korkea, että mitään putoamisen tunnetta ei oikein voi itselleen kehittää. Koppa ei tuulessakaan mitenkään vaapu eikä heilu.

Miten varustautua?

Koska koriin kiivetään, olisi hyvä, jos kengät pysyisivät jalassa, eli flipflopit on vähän huono vaihtoehto. Korkokenkien kanssa sama juttu. Menevät esteettisyyssyistäkin vähän hukkaan, kun eivät selfieissäkään korin pohjalta näy. Kovin lyhyitä hameitakin välttäisin, jollei erityisesti halua pyllyn vilkkuvan siinä kiivetessä. Myös pitkässä hameessa voi olla sama haaste. Siis suositukseni on ihan vaan housut. Kappadokiassa ylipäätään liikutaan tosi rennoissa vaatteissa. Ulkoilukamat toimivat kaikenlaiseen oleiluun, ja samoin palloiluun.

Ainakin kesällä ja syksyllä päivä- ja yölämpötilat poikkeavat Kappadokiassa aika paljon toisistaan. Niinpä vaikka päivällä kuinka olisi kuuma, ennen auringonnousua on sen verran kalseaa, että hellekamoissa ei pärjää. Jos syksyllä tarkenee paitasillaan auringossa, on aamuhetkenä helposti sellaiset kolme astetta. Sukkahousut, sukat, housut, trikoomekko, neuletakki, fleece, takki ja haskat oli viimeisin varusteeni, enkä voi väittää, että mitenkään liikaa olisi ollut päällä. Pilotilla oli pipokin. Ylhäällä ei ole sen kylmempi kuin maassa, mutta kopassa seistään tunti paikallaan. Ei mahdu pitämään taukojumppaa. Jos oma paikka on lähinnä pilottia, voi kaasun liekki vähän lämmittää, mutta sekin on vain hetkellistä.

Kokemuksesta jätin viimeisellä kerralla kaiken ylimääräisen ottamatta mukaan. Esimerkiksi reput ja muut laukut aiheuttavat vain ahtautta. Eivät ne korin lokerot mitään tilaihmeitä ole. Neljä mahtuu ihan hyvin, mutta kaikenlainen kama alkaa jo aiheuttaa turhaa epämukavuutta.

Vaikka olisi maksanut lennon etukäteen, sen päätyttyä voi tarvita vähän rahaa: jotkin firmat ottavat kuvia ja myyvät niitä lopuksi, jokin saattaa myydä muuta tavaraa, jota ehkä tekee mielesi, ja tarjoulupöydällä on tippiboksi, johon on ehkä kiva pudottaa pikkuseteli.

Varsinaisia lentokokemuksiani voit lukea näistä linkeistä:

Kuumailmapallolla Kappadokian yllä

Paluu Kappadokian taivaalle. Kuumailmapalloilu on minun addiktioni

Kuvat ovat ensimmäiseltä lennoltani Kapadokya Balloonsin kanssa. Muiden lentojen kuvia postauksissa edellä.