Kirjoitin vähän aikaa sitten siitä, että matkustin Portoon bisnesluokassa (anteeksi ehkä junttimainen kirjoitusasu, mutta minun silmissäni business nyt vain kuulostaa vielä typerämmältä). Postaus sai paljon kommentteja. Aika moni oli sitä mieltä, että 80 euroa oli matkustusluokan korotuksesta paljon ja että he eivät missään nimessä maksaisi moisesta turhuudesta. Jäin miettimään, mistä itse olen valmis maksamaan ja toisaalta mikä on liikaa.
Turistiluokan lentojen hinta oli 430 euroa, kun olin matkaa varaamassa. Minusta se on ihan poskettoman paljon Euroopan sisäisistä lennoista. Samalla rahalla kun pääsee joskus tarjoushintaan Aasiaan. Mutta entä jos tarjoushintoja ei ole? Samaan aikaan ne Aasian-lennot olisivat olleet pitkälti yli tonnin. Silti yli 400 on Euroopan sisäisistä tosi paljon. Mutta entä 510 euroa, jos voi lentää bisneksessä, saada kivaa palvelua koko lennon, istua mukavasti ilman, että polvet ovat lyhyelläkin tyypillä kiinni edessä istuvan penkissä, olla ilman vieruskaverin kyynärpääkosketusta, saada viettää viiden tunnin odotus Saksassa loungessa (ja ehkä vähän humaltua rieslingistä)? Jo pelkästään siitä, että joku ei tunge omalle alueelleni, eli töki kyynärpäillä kylkeeni, olen niin valmis maksamaan 20 euroa lentoa kohden. Olen juuri niitä omaa tilaa kaipaavia suomalaisia, joille Very Finnish Problems naureskelee Facebookissa. Toisaalta ilman aterioita lennoilla olisin joutunut syömään välilaskulla, ja seuraavalla kerralla samalla kentällä huomasin, että pelkästään limuun ja sämpylään sai menemään reilun kympin, viinilasilliseen saman verran.
Kyllä, tein mielestäni hyvän ratkaisun.
Mistä muusta olen valmis maksamaan?
Majoitus on yksi niistä. Yritän toki löytää hinta-laatusuhteeltaan mahdollisimman hyviä vaihtoehtoja. Mutta jos viidenkympin paikassa huone on ihan siisti mutta näyttää ankealta, maksan mieluummin jonkin kympin enemmän saadakseni huoneen, joka näyttää siltä, että oikeasti voisin kokea sen viihtyisäksi. Kun etsin majoitusta Douron laaksosta, painiskelin juuri tämän ongelman kanssa: kuinka paljon olen valmis maksamaan huoneesta yhdelle? Yli satanen on paljon. Siinä meni raja, vaikka paikat olivat kuinka ihania. 50 eurolla olisi saanut kivan näköalan, mutta kovin ankealta näyttävän kopin. 75 euron paikka oli helmi kuvissa ja oikeastaan vielä parempi todellisuudessa. Terassilla istuessani mietin, kuinka väärässä paikassa olisin voinut säästää.
Varsinkin Aasiassa bussilla ja junalla matkustaminen on halpaa. Sama matka voi olla bussilla muutaman euron tai kympin, lentäen mitä vain muutamasta kympistä sataseen tai pariin. Olen aika usein halunnut olla oman elämäni reppureissaaja, istua tuntikausia bussissa – mutta varmaan yhtä usein todennut, että kärsimys ei jalosta. Jossain menee raja, milloin ei vain enää kantti kestä. Esimerkiksi Sri Lankassa yritimme kovasti matkustaa julkisilla, mutta kun takana oli ensimmäinen ehkä kuuden tunnin matka ilmastoimattomalla vanhalla koulubussilla hikiset kankut tiiviisti kiinni naapurin samanmoisissa, käytäväpaikalla istuva vain puoliksi penkillä, oli ilmiselvää, että seuraava etappi taittuu privaattikuljetuksella. Säästäminen ja seikkailuhenki loppuivat aika pian. Rahaa toki meni huomattavasti enemmän, mutta mukavuus lisääntyi myös eksponentiaalisesti.
Koska kotona on verrattain hankala päästä kentälle julkisilla, on pakko maksaa taksista. Jos taas olen kohteessa valoisaan aikaan, yritän välttää sitä – hinnasta riippuen toki. Esimerkiksi Bangkokissa huonosti nukutun yölennon jälkeen on liian helppo vajota taksin takapenkille, mutta kalliihkojen hintojen Euroopassa yritän vältää sitä.
Minun säästönpaikkani on usein ruoka. Toiset ovat valmiita laittamaan lentolippujen verran illalliseen, mikä on minulle vierasta. Rakastan hyvää ruokaa, mutta en niin paljon, että se saisi satasia maksaa. Tässä on yksi syy, miksi pitkillä reissuilla suosin Aasiaa: ruoan (ja muunkin olemisen toki) edullisuus. Vaikkapa Bangkokissa maksan kyllä kympin Banyan Treen katolla drinksusta mutta en 40 euroa pääruoasta. Nyt viimeksi Gozolla tuli mentyä Tripadvisorin TOP10-paikkoihin, jotka selvästi olivat peruskuppilaa kalliimpia, mutta paljon vaikkapa Suomen hintoja halvempia. Ravintolat olivat ihania, ruoka taivaallista, mutta tiedän, että ei tästä tapaa tule. Kun joillekuille 80 euroa on liikaa korotuksesta bisnekseen, minulle se on liikaa yhden hengen ateriasta.
Häpeällisen usein säästän aktiviteeteista. Segwaylla tai skootterilla ajaminen ei koskaan ole liian kallista, mutta esimerkiksi opaspalvelut muka ovat. Mutta joka kerta, kun minulla on opas ollut, olen ymmärtänyt, että maksaminen kannattaa kyllä. Niinpä aion tulevalla Dublinin-matkalla osallistua ainakin katutaidekävelylle, koska uskon siihen menevien kymppien antavan minulle paljon. Myönnän olevani aika laiska selvittämään eri kohteiden historiaa tai tarinoita niiden taustalla. Siksi asiantunteva opas on yleensä hintansa arvoinen – mutta miksi silti tuntuu, kuin palveluihin satsaaminen olisi jotenkin turhaa? Yritän tässä muuttaa tapani ja alkaa käyttää esimerkiksi Airbnb:n kautta palveluja, joita yksityishenkilöt järjestävät.
Pari ajatusta kulutustottumuksista
Omia kulutustottumuksia on hyvä välillä pohtia. Koska intohimoni on nähdä maailmaa, tingin aika paljosta muusta. Pahimpana tekokynsi ja -ripsibuumina viilasin ja lakkasin edelleen itse ja löysin edullisen ja huippuhyvän mascaran. Moni, joka sanoo, ettei ole rahaa matkustaa, käy kuitenkin kuuden viikon välein kampaajalla ja levittää haaransa karvanpoistoon ehkä vielä useammin.
Kahvilat ja ulkona syöminen eivät kerralla ehkä niele paljon, mutta pienistä puroista kertyy melkoinen virta. Ei vaikkapa satasen Oslon-lentojen hinnalla tarvitse kovin paljon latteja tai lounassalaatteja ostella. Mutta laittaako kerralla kympin tai 15 euroa vai satasen, tuntuu satanen ehkä suurelta.
Vaatteet vasta rahareikä ovatkin. Ostin maaliskuussa kaksi takkia ja kahdet kengät. Niiden hinnalla olisin lentänyt Finskin suorilla Singaporeen tai asunut monin paikoin Kaukoidässä viiden tähden hotellissa viikon. Onneksi ei taas vähään aikaan tarvitse ostella. Edelliset takit, joita nämä tulivat korvaamaan, olivat viisi ja seitsemän vuotta vanhat, vastaavista kengistä olin joutunut luopumaan, koska niihin oli kulunut reikiä. Ostan mieluummin 300 euron takin viideksi vuodeksi kuin virttyviä ja ryhdittömiä halpiksia joka vuosi.
Herättikö tajunnanvirtani sinussa ajatuksia kulutustottumuksista, asioiden kalleudesta tai halpuudesta? Mihin sinä olet valmis panostamaan, mistä pihistämään? Tokihan on aina niitä, joiden ei tarvitse rahaa ajatella ollenkaan, mutta kuitenkin suurimmalle osalle elämä on valintoja. Minä olen valinnut maankiertämisen. Mukavasti.
51 comments
Meitä on moneen junaan – mitä tulee rahan käyttöön, ja itse olen kiitollinen että on mahdollista matkustaa. Halpaa se ei välttämättä ole, mutta tekemättä oikeat valinnat niin ei myöskään kallista välttämättä ole. Minulla on blogissani kuvauksessa kerrottu oma filosofiani ”matkailusta” ja ehkäpä rahasta siinä sivussa.
Kiteytys:
– Arjen hankinnoissa – ”köyhällä ei ole varaa halpaa”. Ostin kalliin Patagonian fleecen vuonna 1998 – 20 vuotta sitten – ja se ole edelleenkin käytössä. Noh – matkakuvissa on sitten aina sama takki päällä.
– Etsin halvat lennot kohteeseen – vaikka välilaskuilla. Näin säästää ja paljon – joskus on tietysti maksettava enemmän että pääsee vaikkapa Uzbekistaniin, tai Nepaliin – mutta majoitus ja ruoka ovat halpoja kohteessa.
– Yövyn perhemajoituksissa tai 3* hotellissa — en kaipaa luksusta (vielä!) ympärille, koska hotelli/majapaikka on nukkumista varten. Muuten käytän aikani kohteessa
– Ruoka – Perusruokaa, ei fine-diningia.. Nälässä ei tarvitse elää.
– Kun ostan uuden tavaran – heitän kaksi huonokuntoista pois. Näin sitä ”romua” ei pitäisi kertyä nurkkiin.
Nykyään matkustaminen taitaa kuitenkin olla halvempaa suhteessa ihmsten tuloihin kuin koskaan ennen. Kaikki netin hakupalvelut ovat mahdollistaneet vertailun kotisohvalla. Minä suosin lennoissa suoria, jos vain budjetti sallii. Mutta on kohteita, joihin se ei tietenkään ole edes mahdollista. Jos vaikka Bangkokin-lennoissa on 200 euron ero suoran ja välilaskullisen välillä, maksan sen kalliimman.
Herätti hyvinkin, nimittäin sellaisia että olisin voinut kirjoittaa itse ihan samanlaisen tekstin!
Pyrin säästämään arjen valinnoissa sen verran että matkalla ei tarvitse mukavuudesta pihistellä, vaikka luksukseen harvemmin tulee ”tuhlattua” matkallakaan. Mulla on myös se paha tapa, että en juurikaan osaa arvostaa hyvää ruokaa. Jos sillä nälkä lähtee niin se on hyvää, joten samalla tavalla tulee matkalla sitten minullakin säästettyä ruokailuissa, voi sitten majoituksessa ja matkustusmuodoissa hiukan panostaa omaan mukavuuteen.
Jännä ajatus tuo, että hyvän ruoan kriteeri on se, että siitä lähtee nälkä. Se ja ravitsevuus toki ovat ruoan perustehtävä ja kaikki muu on pelkkää hifistelyä. Minä tykkään ruoasta, mutta siinä kuten kaikessa muussakin, vaikka kuinka mieli tekisi, mietin hinnan kohtuullisuutta. Jos valita pitää, laitan extraeurot majoitukseen ennen kuin satojen eurojen dinnereihin. Maltalla pitkästä aikaa panostettiin ruokaan, ja kyllähän vähän ennemmän maksamalla sai ihan elämyksiä.
Kyllä tämä ajatuksia herättää, tai ainakin halun kommentoida. 😊 Pääsääntöisesti minä käytän rahaa kahteen asiaan, flamencoon ja matkustamiseen. Muuta kuluttamista ainakin pyrin miettimään, vaatteita on välillä ostettava ja kivakin ostaa ja välillä kiva käydä aviomiehen tai kavereiden kanssa ulkona. Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikkea kuluttamista ajattelen näiden kahden tärkeimmän kautta. Ja ulkonahan voi käydä syömässä siellä matkalla, halvemmalla kuin kotona.
Matkallakaan emme tuhlaa ylenpalttisesti, mutta etsimme nykyisin miellyttävän oloisen majoituksen hyvältä sijainnilta mieluummin kuin säästämme hieman rahaa. Lähtökohtaisesti lennämme halvalla, mutta suosimme suoria lentoja ja maksamme mielellämme vaikka 100e enemmän. Upgradeja emme yleensä osta, mutta keväälle suunnitellulle ja syksylle siirtyneelle New Yorkin matkalle kyllä ja tällä kertaa olemme valmiita maksamaan jopa satasia. Yleensä maksaisin mielelläni muutaman kympin lisää jotta etenkin aviomiehelläni olisi mukavampaa lennolla ja tällöin toki myös minulla.
Matkoilla syömme ulkona, nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta ja käymme nähtävyyksissä ja esityksissä, mutta emme ehdoin tahdoin tuhlaa. Matkafilosofiamme on kuitenkin se, että jos ei ole varaa olla matkalla, täytyy jäädä kotiin. Pihistämme sitten matkan jälkeen taas kotona kaikesta ylimääräisestä ennemmin kuin jätämme jotain kivaa kokematta matkalla. New Yorkin huippukallis helikopterikierros sen sijaan jäänee tälläkin kertaa väliin…
Kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta kuin oma ajatteluni. Ehdoin tahdoin tuhlaaminen ei oikein sovi periaatteisiin, mutta tulevalle kesälle päätin, että jos jokin superihana majoitus löytyy, menen, vaikka se olisi aavistuksen liian kalliskin. Niin tein viime kesänäkin, ja oli sen arvoista. Nykyään nuo vähän liian kalliit ovat jotenkin erikoisia, eivät vain luksusketjupaikkoja, jotka kuitenkin aika persoonattomia, vaikka ihania ovatkin.
Lentäisin takuulla aina bisnesluokassa, jos rahat riittäisivät. Lyhyellä matkalla en osaa sitä kaivata, mutta jos kyse kympeistä, toki sen valinnan teen. Mannertenvälisillä en todellakaan nauti economysta, mutta koska haluan matkustaa edelleen paljon, on tehtävä valinta määrän, ei laadun puolesta. Majoituksessa en ole valmis kovin paljon tinkimään. Yhden tähden kolot ovat ehdoton nounou.
Tämä on kiinnostava!
Tässä vähän tajunnanvirtaa, eli missä pihistän matkustamisen kanssa: no ainakin lentojen hinnoissa. Kun voin itse säätää vapaita, niin yritän yleensä löytää edullisen lennon, joka olisi muutenkin hyvä, eli ei mitään 25 tuntia ja 4 välilaskua. Bisnesluokassa en ole koskaan ollut. Joskus on tehnyt mieli, varsinkin pitkillä lennoilla.
En myöskään yleensä mene mihinkään loistohotelliin, laadukas 3-4 tähteä on jees.
Panostan taas muuhun kuljetukseen, eli ennemmin auto ja kuski kuin huonot julkiset (kuten esim Sri Lankassa). Jos bussi on hyvä ja ilmastoitu voin istua siinä sellaiset nelisen tuntia. Opaskin on ihan hyvä monessa paikassa ja saahan sellaista käyttämällä työllistettyä paikallisia.
Ravintoloita ja ruokaa rakastan, joten niihin panostan. Tämä tarkoittaa sitä, että katson usein ruokapaikkoja etukäteen. Ei kuitenkaan michelinpaikkoja, vaan länsieuroppalaisella hintatasolla edullisempia paikkoja ja halvemmassa maassa myös ns hienompia ravintoloita.
Arjessa kulutan varsin vähän, kun shoppailu ei kiinnosta. Toisaalta en hirveästi katso hintoja jos löydän esim sopivan vaatteen. Laatu on tärkeämpää, mutta pääasiassa ostan tarpeeseen.
Mulla ei ole autoa, kesämökkiä eikä edes lapsia joten rahaa matkustamiseen jää. Ja juu, olen kohdannut heitä jotka ihmettelee meidän matkustamista. Joidenkin mielestä taitaa olla ’väärin’ laittaa siihen rahaa, vaikka kuluttavat sitä itse kaikenlaiseen minusta turhaan.
Minulla suuri rahareikä arjessa on auto, mutta se on välttämätön. tiedän, kuinka paljon sen hinnalla voisi matkustaa… Tämä ei kuitenkaan ole minulle realistinen valinta. Monet muut asiat ovat, ja niitä tuossa edellä avasinkin.
Neljä tuntia on minullakin suunnilleen se raja, jonka bussissa kerralla istun. Viime kesänä ratkaisin pitkän matkan ongelman yöpymällä kolme yötä puolimatkassa Laosissa, ja se oli hyvä idea kaikin puolin. Halusin nähdä muutakin kuin vientianen ja Luang Prabangin enkä siksi lentää. Sri Lankan bussit olivat niin kammottava kokemus, että yhteen jäin. Auto ja kuski -yhdistelmällä tuli sitten ainakin tuettua paikallisia yrittäjiä, jollei muuta.
Toinen henkilökohtaista reviiriä kaipaava nolo suomalainen täällä ilmoittautuu! Jos parillakympillä pääsee bisnekseen, se on ehdottomasti sen arvoista. AINA. Oma tila, rauha ja väljyys on arvokasta ja hintansa arvoista. Jo Euroopan lennoillakin on ihanaa nousta kohteessa koneesta tyytyväisenä, hyvän aterian (ja sen rieslingin) jälkeen. Ei tarvitse nälkäkiukussa yrittää etsiä jotain sämpylänkänttyä ylihinnoitelluilta lentokentiltä. Lomilla lentäminen on myös aina pois itse loman vietosta, siksi myös lentämisestä pitäisi nauttia. Tuo periaate sulkee ulos vaihtoehdoistani myös välilaskulliset lennot.
Ja matkalla pitää majoituksen olla vähän paremmin kuin mitä kotona odottaa. Eihän sinne kärsimään ja kitumaan ole menty! Minulla onnettomalla on lomaa vain viisi viikkoa vuodessa, joten vielä toistaiseksi ne vähäiset lomapäivät ovat olleet se rajallisempi resurssi.
Ihania majoituksia juttusi kuvituksessa! Etenkin tuossa Färsaarten paikassa on jotain todella tunnelmallista.
Vähän nyt mietin, minkälaisen erakkovaikutelman annan itsesestäni. Toki minulle on ihan ok istua jonkun vieressä lentokoneessa tai bussissa, mutta jos valita saa, istun toki mieluummin ilmavasti. Jos se ratkaistavissa muutamalla kympillä ja päälle saan ruokaa, palvelua ja rieslingiä, kyllä minustakin on panostuksen arvoista. Puit hyvin sanoiksi sen, että ei haittaisi, jos loma alkaisi jo kotiovelta, ei vasta kohteessa. Siksi suora lento on minunkin tavoitteeni. Joskus vain on todettava, että rahat eivät riitä. 🙂
Minustakaan kärsimys ei jalosta. Siksi lämpimässä on oltava esimerkiksi ilmastointi. Muutaman kerran olen öitä valvonut, kun en ole huomannut vähän eksoottisemmassa majapaikassa tarkistaa etukäteen. Kelluva bungalowi muuttuu aika kurjaksi, kun toista yötä valvoo kuumissaan.
Olen aika samoilla linjoilla rahankäytön suhteen. Tosin en ole koskaan lentänyt bisneksessä. Kerran oli hyvin lähellä, kun tekemäni tarjous yllättäen hyväksyttiinkin. Päädyin kuitenkin säästämään rahat muuhun. En siis kaipaa ihan yhtä paljon omaa tilaa. Economy comfort tai vastaava käy minulle pitkillä lennoilla. Euroopan sisällä jaksan istua ahtaamminkin. Mutta ymmärrän hyvin, että joku voi kaivata omaa tilaa enemmän. Tuo 80 euroa oli varmasti hyvä sijoitus.
Hotellihuoneen sisustuksesta en ole kiinnostunut ja ikkunastakin saa näkyä tai olla näkymättä mitä tahansa. Sijainti, siisteys ja hyvä äänieristys ovat minulle tärkeimpiä kriteereitä. Aika paljon saa näilläkin kriteereillä majoituksesta maksaa. Kahden hengen huoneen keskihinta lienee meillä nykyisin siellä 150 euron liepeillä.
Ruokaan panostan selvästi enemmän kuin sinä. Ruoka on minulle yksi tärkeimpiä juttuja matkoilla. Toki Aasiassa tykkään syödä katuruokaa ja mielelläni nautin mainiosta hinta-laatusuhteesta. Toisaalta sitten voin tuhlata tolkuttomasti fine diningiin, jos budjetti sen sallii. Valitsen ruokapaikat huolella, jos suinkin mahdollista.
Arjessa elellään sitten edullisesti, jotta rahaa jäisi matkusteluun. Ulkona syömistä tulee harrastettua kotona tosi harvoin, baareissa en notku, tupakkaa en polta, eikä alkoholiakaan juuri kulu. Rumemman sukupuolen edustajana kauneudenhoito on edullista, mitä nyt 1-2 kertaa vuodessa käyn parturissa lyhentämässä vuosikasvun pois latvoista. Ja minulle kelpaa 100 euron takki sen viisi vuotta. 🙂
Kirjoitin vähän vähän väärin. ei kyse niinkään ole omasta tilasta vaan yleisestä mukavuudesta. Euroopan sisäisillä lennoilla bisnes tosin on lähinnä tilaa leveyssuunnassa ja parempaa palvelua, ei muuta. Kaukolennoilla makuuasentoon menevä istuin on ihan jotain muuta. Mutta sen saamiseksikin on sitten maksettava aika paljon enemmän. Esimerkiksi Aeroflotin economy comfort toimii hyvin ja hinnaltaan kohtuullinen. Finnairilla olen ymmärtänyt extrarahalla olevan saatavilla paljon vähemmän. Penkit ihan samat kuin aconomyssa.
Tolkuttomasti rahaa ruokaan kuulostaa minulle vieraalta. Mutta minusta on hienoa, että ihmisillä on intohimoja ja he toteuttavat niitä. Toiset ostavat hienoja autoje, jotkut kelloja ja kuka mitäkin.
Arvelen kyllä ymmärtäväni mitä tarkoitat tuolla omalla tilalla. Samalla tajusin myös, että on toki ihan eri asia matkustaa yksin kuin puolison kanssa. Yksin matkustaessa lentokoneessa vieressä istuu aina vieras ihminen. Silloin varmasti tuntuu ihan kivalta matkustaa vähän väljemmin pakattuna. Minä matkustan oikeastaan vain puolisoni kanssa, jolloin lähekkäin istuminen on pelkkää plussaa. 🙂
Minulla ei ole kokemusta kuin Finnairin economy comfortista. Penkit varmasti ovat samat, mutta jalkatilaa on vähän enemmän. Määrä ei ole suuri, mutta ainakin minulle lennolla nukkumisen kannalta ero on merkitsevä. Muilla lentoyhtiöillä voi toki olla parempia ratkaisuja, mutta kenties hintakin on kalliimpi. Ainakin BA:n vastaava oli neljä kertaa kalliimpi. Tässä taisi olla jo jotain tarjoilujakin mukana. Minä en oikein noihin lentokone-eväisiin luota, joten en niihin halua sijoittaa.
Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja sitä tulee itsekkin mietittyä aika ajoin! Arjessa tulee itse säästettyä isoin lovi juurikin arjen valinnoilla; mietitty ruoka ja ruokakauppa käynnit ja aina eväät töissä, ei tule syötyä eikä juotua ulkona juuri ollenkaan. Hävettää myöntää mutta omat keittiösakset ovat korvanneet kampaajan jo monta vuotta 😀 meikit löytyvät marketista ja kynnetkin tulee lakattua itse. Shoppailtua tulee todella harvoin muutenkin mutta jos sitä tulee tehtyä tulee yleensä käytettyä hyvin hyödyksi saatuja lahjakortteja ja alennuksia/tarjouksia. Välillä tulee varattua kirpparipöytä ja voitoilla voi sitten ostaa uusia vaatteita kiertoon menneiden tilalle – jos raaskii, monesti senkin rahan haluaa laittaa matkakassaan!
Matkojen suhteen yritetään pihistellä eniten löytämällä mahdollisimman edulliset lennot ja mahdollisimman hyvä hinta-laatusuhteen omaava hotelli mahdollisimman hyvällä sijainilla. Siinä saattaa matkakohteet muuttua moneen kertaan 😀 joskus on että ei saa aikaiseksi varata matkaa minnekkään ja joskus taas tulee oikein innostuttua. Välillä taas hyvät mahdollisuudet menee ohi liian miettimisen takia ja sitten ketuttaa, esim. toukokuinen pitkä viikonloppu Krakovaan olisin saanut muutama kuukausi sitten vain 120€ /nenä (sisältäen siis lennot ja hotellin) ja erehdyin kysymään mieheltä ja jäädä miettimään huomiseen 😀 (never again!)
Matkoilla ei tule yleensä hirveesti ostettua mitään tuliaisia/matkamuistoja. Suurin osa rahoista menee ruokailuun ja ehkä kulkemiseen ja pääsylippuihin. Hotellit yritetään aina valita mahdollisimman hyvällä sijainnilla mistä pääsee hyvin kävelemällä. Eli voidaan maksaa vähän enemmän hotellista missä parempi sijainti. Mutta emme yleensä varaa luksushotelleja eikä hostelleja/dormeja vaan perus 3-4 tähden paikkoja. Suositaan myös yleensä julkista liikennettä taksin sijaan. Jos vain mahdollista niin valitsemme sellaisen hotellin mihin kuuluu aamiainen, koska ollaan huomattu että kun syö kunnon aamiaisen niin sillä pärjää pitkälle päivään ja silloin päivässä pärjää yleensä yhdellä ravintola käynnillä. Vähän paikasta riippuen mutta pääsääntöisesti valitaan niitä edullisimpia paikkoja, jotka saaneet hyvät arvostelut.
Minäkin haluan hotellin sijainnin olevan hyvä. Varsinkin jos kohteessa ei olla kovin pitkään, on kiva olla ihan ytimessä eikä käyttää aikaa vaikkapa julkisissa istumiseen. Hotelliaamiaiset ovat usein luokattoman kalliita. Minusta laadukkaat aamiaiset ovat superihania, mutta en osaa aamuisin syödä niin paljoa, että kannattaisi 25 euroa maksaa. Yhä useammin varsinkin laatuhotellit hinnoittelevat aamiaisen erikseen. Huone voi olla satasen ja kahden hengen aamiaiset 50 euroa.
Ennen shoppailin matkoilla aika paljon. Ostin kaikki vaatteeni maailmalta. Mutta sittemmin ylipäätään vaatteiden ostaminen on vähentynyt ihan minimiin. Välillä naurattaa, kun blogin kuvissa muijalla on neljättä vuotta sama mekko. Onpa onneksi tullut ostettua laatua.
Ajatuksia herättävä teksti, kiitos tästä! Arvostan itsekin laatumatkailua ja olen kanssasi monista seikoista samoilla linjoilla. Mielestäni 80 euron upgreidaus bisnekseen on suorastaan löytö. Olen itse lentänyt bisneksessä tasan yhden kerran, kun kohdalleni sattui onnekas ilmainen upgreidaus lennolla Helsingistä Hong Kongiin. Sen jälkeen olen tietysti aina halunnut lentää bisneksessä erityisesti pidemmillä lennoila, mutta lippujen hinnat ovat niin järkyttäviä… täältä Australiasta käsin kun saa maksaa ihan economy-lennoista yleensä yli tuhat dollaria. Varasin juuri lennot Suomeen heinäkuulle ja päätin panostaa ensimmäistä kertaa Economy Comfort -luokkaan noin 200 euron lisähintaan – jää nähtäväksi onko sen arvoista. Se on toki vielä kaukana bisneksestä, mutta jokainen lisäsentti jalkatilaa ja matkustusmukavuutta on tervetullutta.
Euroopan sisäisillä Lufthansa hinnoittelee bisneksen järkevästi. sille pienelle välirahalle todella vieläpä saa vastinetta. Kaukolennoissa hintaerot ovat kyllä suuria – mutta on ero matkustusmukavuudessakin huomattava. Voi kunpa lottovoitto osuisi kohdalle…
Tein usein työreissuja Brysseliin siinä vaiheessa, kun Finskin lippupolitiikka oli vähän toinen, ja lyhyellä reissulla oli ”pakko” lentää bisneksessä. Lippupolitiikan muututtua bisneksessä on tullut vähemmän lenneltyä, joku satunnainen upgreidaus ylibuukkauksen takia Pariisin lennolla ja todella hyvällä tsägällä Tokion lennolla. Ei sillä Euroopan lennoilla ole minulle hirveän isoa merkitystä, kaukolennoilla kyllä kelpaisi, mutta en millään raaski maksaa niin paljoa – mieluummin käytän ne rahat muuhun, vaikka hotelliin. Selviän kyllä ihan mukavasti turistissakin. Tuossa Porton setissä oli kyllä ihan perusteltua siksikin, että ärsyttää varmaan vähemmän maksaa se extra 80 €, että pääsen lentämään mukavammin, kuin maksaa vähän liian kalliista turistiluokan lipuista😁
Näillä ikävuosilla en kyllä majoitu hostelliin enkä mihinkään ihan murjuun. Tai no, joskus olen ottanut 2 hengen huoneen hostellista, kun se näytti tosi kivalta ja olikin (hostelli Boutike, Sevilla). Yleensä tutkin aika tarkkaan Bookingin arviot, ne painavat paljon hotellin valinnassa. En ole tehnyt yhtä pitkäkestoisia matkoja kuin sinä, mutta 4 viikonkin aikana on pakko kiinnittää huomiota kokonaiskustannuksiin. Niinpä yleensä valisen ainakin jonkun säästöhotellin, yleensä matkan alkupuolella – kivempi siirtyä siitä kohti parempaa kuin päinvastoin. Nyt viime matkalla Vietnamussa paras hotelli oli viimeisellä matkan osiolla, ja oli kiva päättää matka pienoiseen luxukseen. Ainakin osaan matkan aikaisista hotelleista siis satsaan. Halongilla kannatti ehdottomasti satsata parvekkeelliseen hyttiin ja Aphroditeen😃 Oikeastaan en haluaisi maksaa siitä, että hotellilla on hulppeat puitteet (mitä minä niistä aulatiloista hyödyn?), vaan lähinnä boutique-hotellin tyyppisistä, joissa satsattu viihtyvyyteen, kivaan huoneeseen, uima-altaaseen, hyvään aamupalaan.
Ruuan suhteen olen kanssasi samoilla linjoilla. En laita mitään älyttömiä summia menemään ravintolaan, itse asiassa usein syödään varsin edullisesti. No, etenkin viime matkalla Vietnamissa se oli toki helppoa. Kalliissa paikassa tekisin saman ratkaisun kuin te Färsaarilla. Minusta vaan on turhaa laittaa liikaa rahaa ruokaan, vaikka hyvästä ruuasta pidänkin.
Varsinkin Kaukoidässä saa joskus tosi helmiäkin pikkuhotelleja aika edullisesti. Niillä on hyvä tasata budjettia ja sitten taas valita jotain mä haluuuuun! -paikkoja. Minä en ole tainnut koskaan asua hostellissa. Yksi ehkä lopuöta oli, vaikka sen nimi oli hotelli ja kaikila oli omat huoneet. Siellä siis oli jonkin verran yhteisöllisyyttä ja kaikki kokoontuivat ainakin yhtenä iltana syömään, juomaan, laulamaan ja tanssimaan yhdessä. Mutta se oli tasokas ja tosi kiva paikka. Puit hyvin sanoiksi ajatukseni noista Porton lennoista: mieluummin bisneksen vähän lisää kuin liian kalliit economyt. Juuri näin!
Jäi asia vielä sen verran mieleen, että täytyy lisätä, että mäkään en juuri käytä erilaisia opastuspalveluja tai osta retkiä. Varmaan joku tosiaan voisi joskus olla ihan kivakin. Sen sijaan satsaan kyllä matkanteon helppouteen. Alunperin Vietnamin matkaa suunnitellessa kaavailin junankäyttöä, mutta se vaihtui erinäisiin lentoihin ja privaattikuskiin välillä Hue – Hoi An.
Olen yrittänyt opetella julkisten käyttöä, mutta toistaiseksi vähän huonolla menestyksllä. Tulevana kesänä lupaan taas. On se kuitenkin ekologisempaa ja toki myös halvempaa. Privaattikuljetukset tuntuvat yksin matkustaessa jotenkin tuhlaukselta, mutta olen kai niihinkin sortunut.
Todella mielenkiintoinen katsaus ja antoi todella pohtimisen aihetta! Kun siirryin vanhempien kanssa matkaavasta teinistä omakustanteisesti matkaavaksi nuoreksi aikuiseksi, oli kontrasti aika huima. Alkuun oli tärkeintä löytää halvimmat lennot, vaikka se olisikin tarkoittanut yli vuorokauden matkustusaikaa, ruuasta ja majapaikasta piti pihistää joka kohdassa, mutta nykyisin on sekin hiukan tasoittunut. Saatan maksaa satasen enemmän lennoista, jotka vievät minut perille yhdellä vaihdolla tai pistää muutaman kympin enemmän, että saisin asua viihtyisässä hotellissa, mutta samalla syön mielelläni Aasiassa katuruokaa ja välttelen taksien käyttöä. Pihistelystä en ole kuitenkaan täysin luopunut. Jos tulee hyvä tarjous lennoista, tartun siihen, vaikka matka-aika olisikin pitkä. Ja muuten kalliissa kohteissa tulee helposti valittua vaatimaton majapaikka, kuten tulevalla Tansanian safarilla ihan telttamajoitus. Joskus vielä tavoitteena on päästä tuollaiseen safarimajoitukseen, josta löytyy uima-allas! 😍
Ymmärrän niin tuon. Matkustin itsekin jonkin verran lapsena vanhempien kanssa. Meillä ei ollut rahaa luksukseen, usein juuri ja juuri edes kolmen tähden paikkoihin. Opiskeluaikana sama juttu. Siitä on sen verran jo aikaa, että toki netti oli, mutta ei lentohakusivustoja tai hotelscomeja. Olin jo ollut aikani työelämässä, kun vielä jos halusi reittilennot, mentiin matkatoimistoon. 🙂 Nyt kun matkoja voi vertailla kotisohvalta käsin, on mahdollista tehdä superhalpoja löytöjä – jos sattuu saamaan lomaa. Hyvän hinta-laatusuhteen löytäminen on aina riemun paikka!
Hieman samoilla linjoilla. Business-luokassa en ole koskaan lentänyt, mutta on myönnettävä, että edellisen Yhdysvaltojen reissun jälkeen se on käynyt kyllä mielessä. Pitkät lennot ovat vanhemmiten tuskallisia, joten kaikki ekstra tulisi tarpeeseen. Aika hintavia vaan ovat nuo paremman luokan lennot Pohjois-Amerikkaan. Suorat lennot valitsen aina, kun se vain on mahdollista. Kentillä odottelu on tympeää.
Hotelleihin olen valmis satsaamaan. Minulle ei ole ihan sama, minkälaisissa olosuhteissa pääni tyynyyn painan. Olen kerran tehnyt matkan Berliiniin ainoastaan majoittuakseni kuuluun Adlon-hotelliin. Se on maltillisen hintainen verrattuna samantasoisiin hotelleihin muualla Euroopan pääkaupungeissa. Neljän päivän matka oli kyllä hintansa arvoinen.
Olen hyvän ruoan ystävä, mutta en ole valmis maksamaan esim. sataa euroa illallisesta.
Reissuilla en yleensä ostele tavaraa kuin tarpeeseen. Yhdysvaltojen outlet- myymälöistä saatan kyllä sitten ostaa kerralla enemmänkin vaatteita. En pidä shoppailusta ylipäätään, joten säästäminen ostoksissa tulee minulta ikään kuin luonnostaan.
Normaalissa arjessa kuluni ovat vaatimattomat. Minusta on mukavaa, että käytettävissä on riittävästi rahaa laadukkaaseen matkaan, sitten kun haluan jonnekin lähteä. Reissaaminen on itselläni kyllä iän myötä vähentynyt. Lisäksi olen vaativampi kohteiden, majoituksen, ja vaivattomuuden suhteen. Nuorempana kaikki kävi, ja murjuissakin tuli asuttua, kunhan vaan pääsi reissuun. Mutta niin pitääkin. Nyt on sitten varaa olla vähän nirsompi.
Tykkään niin tuosta asenteesta: matkustin Berliiniin vain yöpyäkseni tietyssä hotellissa. Ihan mahtavaa! Katsoin ihan satunnaisia päiviä toukokuulle. Kahden yön yöpyminen lähes 700 euroa. tuon hintaluokan paikkoihin en mene. Jos matkustaisin pari-kolme kertaa vuodessa, se olisi mahdollista, mutta pyrin pysymään liikkeessä niin paljon, että kaikkia mielitekoja ei todella pysty täyttämään. Olen tehnyt valinnan, että määrä korvaa laadun, mutta tietyissä rajoissa.
Tämä on vähän näitä ”väärin matkustettu” -aiheita. Minäkin olisin noin pienen hintaeron kohdalla ottanut bisnesluokan, aivan ilman muuta, mutta olisin jättänyt asian mainitsematta, ettei tarvitsisi kuunnella kavereiden päivittelyjä. Varsinkin lounge vaihtokentällä on arvokas asia, jos vaihto on pitkä eikä tasokorttia ole. Toisaalta voi kyllä olla, että olisin vaihtanut matkakohdetta kokonaan, kun lippu oli noin kallis. Vielä 15 vuotta sitten 400 € oli perushinta Euroopan menopaluusta sunnuntaisäännöllä. Nykyisin tuosta on tippunut koko lailla puolet pois (ja sitten jotkut kehtaavat ihmetellä, miksi laukusta tai ruuasta pitää maksaa erikseen!).
Majoituskulut ovat myös ikuisuuskysymys. Moni on sitä mieltä, että eihän siellä hotellihuoneessa kuin käännytä nukkumassa, joten sama se, millainen se on. Minä en ajattele niin. Vuorokaudesta kuluu hyvinkin puolet siellä huoneessa, ja silloin on kyllä ihan kiva, että se huone on vähintäänkin siedettävä ellei jopa mukava. Aasian suuntaan kun menee, niin aikaeron vuoksi ainakin minulle käy niin, että siellä huoneessa ollaan monta aamuyön tuntiakin hereillä odottelemassa, että pääsee aamiaiselle.
Olen mä yhden tähden murjuissakin asunut, ja asun vastedeskin. Ei esimerkiksi Detroitissa voi asua missään muualla kuin 8 Milen varrella motellissa! Mutta yleensä löydän kyllä itseni vähintään kolmen tähden hotellista, ja Singaporessa Inter-Continental on ehdoton suosikkini, maksoi mitä maksoi. Sitten on niinkin, että mitä kehitysmaalaisempi kohde, sitä tasokkaampi pitää hotellin olla. Että on edes joku paikka, jossa voi olla rauhassa ja mukavissa oloissa, jos koko ympäröivä maailma on pelkkää aaltopeltihökkeliä, kuumuutta, pölyä, pakokaasuja ja perässä seuraavia takiaisia, joilta ei saa hetkenkään rauhaa. Vaikka se kuinka olisi ”epäaitoa”.
Yritän pitää aina mielessä sen, että minun valintani ovat minun valintojani, ja joku muu saattaa – ja saa – tehdä ihan eri valinnat. Silti molemmilla voi olla yhtä antoisa matka. Hankalaa on vain silloin, jos lähtee reissuun jonkun toisen kanssa, ja käsitykset siitä, mistä haluaa ja kannattaa maksaa, eroavat turhan paljon.
Aika moni tosiaan sanoo käyvänsä hotellihuoneessa vain nukkumassa ja suihkussa. Varsinkin yksin ollessani olen hotellilla kyllä enemmän. Aika usein iltaisinkin, kun ei iltaelämää aina jaksa, ja joskus ei ole ihan turvallistakaan tyttönä yksin kaupungilla kuleksia. siksi valitsen paikkoja, joissa viihdyn, ettei tarvitse väkisin pysytellä poissa. 😀 En myös ajattele, että majoituksen pitäisi olla jotenkin aitoa. Hotellithan on tarkoitettu nimenomaan vieraille. Ehkä pitäisi joskus kokeilla homestay-paikkoja. Mutta toisaalta arvostan omaa rauhaa.
Matkoja on erilaisia, jos olen yksinäni liikkeellä niin pidän säästölinjaa. Varsinkin aviomiehen kanssa matkatessa on tärkeätä ettei ole turhia odotuksia tai jonoja, joten odottelut lentokentillä ovat myrkkyä, aina ei vain onnistu saamaan välilaskuttommia lentoja.
Priorisoin hotelleja ruoan kustannuksella, ruoka ei vain kiinnosta niin paljon, että googlettaisin parhaita ravintoloita matkakohteessa.
Koska matkoja kuitenkin on useampia vuodessa on arkielämässä pakko elää tuhlailematta. Rahat menevät lähinnä koiriin ja mökkiin.
Minulla menee juuri toisin päin: välilaskuilla kärvistelykin on ihan jees, jos on seuraa, pitkät kuumat bussimatkat selättää seurassa, hotelli voi olla vähän vaatimattomampikin, kun on jonkun muun kanssa. Kyse ei ole siitä, että arvottaisin oman seurani arvokkaimmaksi ja maksaisin omastani enemmän, ei suinkaan, mutta yksin ollessa kaiken epämukavuuden sietokyky on minulla matalampi.
Hieman asian sivusta, mutta yksi asia, mikä säästää ihan oikeasti rahaa on se, kun täällä Singaporessa aina on lämmin. Muutamat kengät tai jopa flipflopit (no joo, kengät pitää kuitenkin olla ja lenkkarit myös) ja kesävaatteet riittää, minulla lähinnä mekkoja. Lontoossa saatoin helposti käyttää takkeihin ja kenkiin vuodessa useamman satasen, kun kestävää oli niin hankala löytää. Toisaalta esimerkiksi olut maksaa täällä monessa paikassa vaikka 9 euroa. Ostamme silti silloin kun siltä tuntuu miettimättä sitä sen enempää ja olemmekin naureskelleet sille, kun pitemmällä matkalla jätimme joskus jonkun rantaravintolan Vietnamissa väliin kun olut maksoi muutamia senttejä enemmän. Hinnoille tulee hieman sokeaksi molempiin suuntiin tosi helposti.
Asutko siis Singaporessa? Matkustamisen hintaan kun ei noin oikein kai vaikuta se, miten kohteessa pukeutuu? Tässä postauksessa nimenomaan pohdin matkustamiseen liittyviä valintoja. Lämpimissä maissa tulee helposti pesulakuluja, ainakin jos pidempään on reisusssa, mutta onneksi pesettäminen myös on hurjan edullista.
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani juttu, ihan täsmälleen samoja ajatuksia. Tosin jonkun verran ylimääräistä olen kyllä valmis laittamaan ruokaankin jos se on samalla ainutlaatuinen elämys, vaikka mennä syömään kerran reissun aikana Michelin-ravintolaan tai sijoittaa Lontoossa vähän hienompaan iltapäiväteehen. Mutta muuten sitten perusruokailut niin että hinta ja laatu kohtaa, mutta pääsee myös kokeilemaan erilaisia paikkoja ja paikallisia erikoisuuksia. Mä aina myös provosoidun niistä mielipiteistä, että vaan mahdollisimman halvalla matkustava matkustaa oikein ja kaikki muut on kulutuspropagandan uhreja eikä onnistu saamaan ”oikeita” ”paikallisia” kokemuksia. Huoh.
Joo, kyllä minäkin olen löytänyt itseni kalliilta iltapäiväteeltä vieläpä useamman kerran. Pitää opetella ilmaisemaan itseäni selvemmin, kun tämä oli toinen – ja vieläpä erilainen – väärinkäsitys tekstistäni. 🙂 Muta tuo on niin totta, että vain asumalla maalattialla ja syömällä halvinta katusafkaa voisi olla oikea matkailija. Kyllä minä olen ihan mielelläni laadukkaasti elelevä turisti. Aistin ja koen omalla tavallani. Niinhän ihmiset kotonakin elävät, eri tavoilla, käyttämällä rahaa erilaisiin asioihin, palveluihin jne. Ei silloinkaan sanota, että nuukailija eläisi aidommin suomalaisuutta. 😀
Tämä on ikuisuusaihe, joka puhututtaa! 🙂 Ja hyvä niin, sillä makuja ja niihin sovitettuja matkustustyylejä ja -palveluja löytyy kyllä jokaiselle. Itse pääsääntöisesti venytän penniä majoituksessa, lennoissa, ostoksissa, ehkä ruuassakin – riippuen kohteesta. En koskaan kuitenkaan niin, että tulee olo, että jää jostakin paitsi. Olen vähän sellainen, että saatan tarkkaan katsoa hyväkatteisen Airbnb-asunnon kohteesta venyttäen penniä, mutta sitten kuitenkin hetken mielijohteesta mennä vaikka sinne samppanjalle. Samaan aikaan etsin aina edullisia lentoja, mutta tuossa sinun keississäsi lentojen hinnan ollessa muutenkin noin korkea, aivan varmasti olisin korottanut tuolla summalla itseni businekseen! 🙂 Luksus-matkailijaa minusta ei mitenkään saa näillä pihistelymenoilla, mutta satunnaisesti olen avoin kalliillekin. Yleensä pyrin valitsemaan edullista, mutta en todellakaan silloin, jos mieleni tekee hirveästi jotakin paljonmaksavaa. 😀
Missään nimessä tarkoitukseni ei ollutkaan sanoa, että oma tapani olisi jotenkin oikeampi kuin muut. Pohdiskelin valintoja. Koko ajatus lähti minun saamastani kritiikistä ja halusin myös osoittaa, että enemmän maksamisesta usein on myös iloa, se ei ole vain rahan tuhlaamista.
Mielestäni ei kellään pitäisi olla hirveästi varaa arvostella toisten rahanköyttö tottumuksia. Jokaisella meillä on eri kohteet joihin sitä laittaa 🙂 ja aina löytyy asioita joihin ei voi tajuta miksi joku laittaa rahansa 🙂 Mä rakastan hemmottelua ja useasti huomaan ajattelevani asioita once in a lifetime ajatuksella. Kyllä mäkin korottaisin matkustusluokkaa jos se hetki ois oikea ja hinta sopiva 🙂
Kyllä minä jossain kritisoin, esimerkiksi silloin, kun sanotaan, että ei ole rahaa siihen ja siihen, mutta omat valinnat ovat muuten hyvin tuhlailevia. Eli järkeistämällä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin.
Hyvä artikkeli!
Henkilökohtaisesti säästän hankinnoista kotimaassa. Reissussa ollessa saatan hypätä taksiin vaikka bussikin menisi vierestä, milloin jet lagin tai vain mukavuuden vuoksi. Ihania ovat ne maat jossa ei tarvitse menua katsellessa ensimmäisenä vilkuilla hintoja, vaan voi oikeasti tilata juuri sitä ruokaa kuin haluaa! Mutta meitä on monenlaisia matkustajia eikä kukaan varsinaisesti ole väärässä, oli lomanviettotavat ja eurojensa kulutus sitten millaista tahansa.
Ihania ovat tosiaan maat, jossa voi syödä hintoja ajattelematta ja myös ajaa taksilla ihan huoletta, jos siltä tuntuu. Toisaalta myös niitä pelveluja käyttämällä jätämme rahaa ihan tavallisille paikallisille.
Olen kyllä tosi samoilla linjoilla sun kanssasi. Tuo bisneksen korotus oli ihan huippuhalpa ja olisin valinnut itse ihan samoin. Toisaalta en ehkä olisi raaskinut ostaa noin kalliita Euroopan lentoja. Myöskään kalliiseen ruokaan en välitä panostaa. Syön kyllä mielelläni hyvin ja terveellisesti, mutta kohtuuhintaisesti. Majoituksissa panosta mieluummin vähän parempaan ja liikun mielelläni joko vuokra-autolla tai privaattikuljetuksella ellei julkiset sitten toimi tosi hyvin ja kätevästi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa vaatia matkoilta mukavuutta. Kun on vähän lomaa, niin en tosiaan halua lähteä kitkuttamaan missään pikkujutuissa, jos ei ole pakko.
Uskon, että moni vannoutunut pihistelijä alkaa avata kukkaronnyörejä, kun ikää alkaa tulla lisää… Sain tarjouksen upgradesta matkalla Prahasta Helsinkiin, mutta en minä yhdestä alle kahden tunnin pikapyrähdyksestä sitten taas ollut valmis maksamaan 70 euroa. Siinä taas tuntui, että maksaisin oikeastaan vain yhdestä lentokoneillallisesta, en muusta.
Samoilla linjoilla täälläkin. Kun ikää on tullut, tulee panostettua enemmän hyvään hotelliin ja vaikka niihin bisnesluokan lentolippuihin. Hyvästä ruoasta pidän, mutta en ole valmis maksamaan satasia yhdestä ateriasta vain sen vuoksi, että joku maailmankuulu Michelin-kokki on sen valmistanut. Hyvää ruokaa löytyy myös kohtuuhintaan. Julkisia suosin matkoilla, jos reitit vaan osuu kohdilleen. Ellei, niin sitten turvaudun taksiin. Shoppailut ovat vuosien varrella vähentyneet ja sitten kun jotain tarvitsen, ostan laadukasta ja satsaan siihen enemmän. Tavaraa en nurkkiin halua, liiallinen materia vain ahdistaa.
Minä ostelin ennen reissussa aika paljon. Siis lähinnä vaatteita. Nyt huomaan kulkevani oikeastaan kaiken aikaa samoissa vermeissä. Ehkä jotain siitä keskeltä olisi paras vaihtoehto. 🙂 Hyvän ruoan määritelmä on niin suhteellinen, mutta minustakin tuntuu, että kallein ei kuitenkaan välttämättä ole omaan suhin parasta, kuten ei kallein hotellikaan välttämättä ollenkaan minusta miellyttävin. Olen viikon päästä menossa Osloon. Se vähän pelottaa, että saako siellä ruokaa muuhun kuin Michelin-hintaan.
Mä olen edelleen sitä mieltä, että se sun 80 euron satsaus bisnesluokassa (huom! rakastamani kirjoitusasu!) oli sen arvoista. Hinnat olivat muutenkin jo kalliit, ja tuollainen lisäys varmistaa matkamukavuuden – bingo. Ja se pieni luksus mitä siihen kuuluu, on kyllä tuon arvoista, rahallisestikin. Musta tulee päivä päivältä mukavuudenhaluisempi, ja olen valmis panostamaan majoitukseen. Koska en ole enää opiskelija, se ei tarkoita että jostian muusta pitäisi sitten kiristellä. Tykkäsin tästä artikkelista, on kiva lukea matkailuun ja rahaan liittyviä juttuja.
Minulle rahasta puhuminen ei oikeastaan ole helppoa, mutta jotenkin tuli tarve kirjoittaa tämä. Ehkä se oli oikeastaan parasta itselleni pohdiskella vähän, mikä on minulle tärkeää, mitä arvostan.
Herätti paljon ajatuksia ja ehkä jos sallit, jossain vaiheessa kirjoittaisin samantyylisen postauksen (linkin kera tähän postaukseen). Yksin kun matkustan, tingin kalliimmissa maissa usein majoituksesta, ja yövyn mukavassa hostellissa ja syön hyvin, mutta niissä edullisimmissa paikoissa. Käytän enemmän rahaa elämyksiin, opastettuihin retkiin, nähtävyyksiin. Kohteissa en juurikaan shoppaile muutamia matkamuistoja lukuunottamatta.
Maltalla asuessa ulkona syöminen vie yllättävän paljon rahaa, sillä se on huomattavasti Suomea halvempaa. Silti se vie rahaa, joten olenkin nyt yrittänyt karsia sitä hieman. Vaatteita en juurikaan osta, mutta kampaajalla käyn ja meikkivarastoa täydennän tarvittaessa.
Enhän minä oikein estääkään voi, jos joku inspiroituu ja kirjoittaa samantyyppisiä asioita itsestään. 🙂
Maltalla syöminen oli yllättävän kallista. Toisaalta siellä ruoka oli niin hyvää ja kuuden päivän matkalla ei lopulta määräänsä enempää saa syötyä, joten valittiin paikat muilla kriteereillä kuin hinta. On juuri noin kuin sanoit, että edullisissa paikoissa rahaa käyttää paljon hövelimmin myös palveluihin. Mutta selvähän se, jos samalla rahalla saa paljon enemmän.
Ollaan hyvin samoilla linjoilla näköjään! Olisin ehdottomasti maksanut 20 euroa businessluokasta. Yleensä me ei ihan halvimmissa luukuissa majoituta, nyt varsinkaan, kun siellä tulee töiden merkeissä aikaa vietettyä. Luksusta ei tarvitse olla, mutta viihtyä täytyy. Kokemuksista satsataan niihin, mitkä oikeasti kiinnostaa. Ruokaan kyllä kotona Australiassa ollaan laitettu paljonkin rahaa, mutta siinä ei täällä Aasiassa tunnu olevan samalla tavalla järkeä. Esimerkiksi Bangkokissa halpa katuruoka on usein piessyt kalliimman aterian.
Olen muutaman kerran miettinyt, että lähtisin Aasiaan reppureissumeiningillä. En nyt suorastaan penniä venyttämään mutta kuitenkin elämään hostelleissa, syömään katuruokaa ja elämään vähän toisella tavalla kuin yleensä. Mutta sitten tulen järkiini. Ei vain tunnu omalta jutulta. Sitä paitsi herkkävatsaisena yritän olla tarkka siitä, missä syön. Eihän taudeilta voi aina välttyä, mutta teen parhaani.
Se on kumma miten moni on meillekin sanonut , että heillä ei olisi koskaan varaa matkustaa näin paljon kuin me. Vaikkakin suurin osa näistä ihmisistä tienaa enemmän tai yhtä vähän kuin me. Se on juurikin omista kulutustottumuksista kiinni kuinka paljon voi rahaa säästää muuhun.
Tällä hetkellä me ollaan noin yhdeksän kuukauden mittaisella matkalla ja täytyy sanoa, että jatkossa lyhyemmillä tavallisilla lomamatkoilla me valitaan se helpompi tie. Kymmenen tunnin bussi/junamatkat ovat tavallaan kyllä kokemuksia, mutta silloin kun ei ole muutamasta kympista kiinni niin pieni panostus kannattaa kyllä. 🙂
Juu ei kymmenen tunnin bussimatkoja minulle. Huoh. En vain halua. Mutta tietenkin, jos reissussa on melkein vuoden, jokakertaiset bussin vaihdot lennoksi syövät matkakassaan aikamoisen loven. Toisaalta matkaa voi taittaa lyhyempiä pätkiä kerralla, pysähtyä välillä ja zoomailla välillä niitä kulmia.
Kävin tänään kaupassa, ja edessäni asioi nainen, joka osti vain yhden askin tupakkaa. En yhtään tiennyt, paljonko aski maksaa. 7,40 euroa! Aski päivässä, 365 vuodessa ja se on 2701 euroa. Hmm. Sillä pääsee jo aika kauas! Elämä todellakin on valintoja.