Paras pakohuonepeli: Viikinkien aarre

Paras pakohuonepeli: Viikinkien aarre

Kohta alkaa pahin loskakausi ainakin pääkaupunkiseudulla, ja koska ulkona ei tee mieli hengailla lätäköissä, on paras tietää, mitä voi tehdä sisätiloissa. Oma vinkkini on Room Escape Running Rabbit ja erityisesti sen peli Viikinkien aarre. Olen käynyt samassa paikassa nyt kolmesti ja vaikka olen tykännyt kaikista peleistä, oli Viikinkien aarre ehdottomasti paras. 

Room Escape Running Rabbit on toiminut Herttoniemessä jo joitain vuosia. Sitä pidetään intohimosta pakohuoneisiin, sen pelit tehdään suomalaisena käsityönä, joten samanlaisia ei ole muualla. Menin itse viime kerralla vanhasta tottumuksesta vanhaan osoitteeseen, mutta uudet tilat olivat ihan kulman takana – ja paljon kivemmat kuin edelliset. Sama fantasiamaailma kultakoristeltuine tuoleineen ja peileineen oli säilytetty, mutta tiloissa olisi viihtynyt pelin jälkeenkin pelailemassa vaikka flipperiä. Ah, se niin toi mieleen lapsuuden!

Room Escape Running Rabbit

Room Escape Running Rabbit

Room Escape Running Rabbit

Room Escape Running Rabbit

Pakohuonepeli on aina tiimityötä. Voi olla, että joitain pelejä voisi selvittää yksinkin, mutta Viikinkien aarteessa se ei olisi mitenkään onnistunut. Oli pakko tehdä porukassa. On kutkuttava ajatus, että olisi deittaillut jotakuta vähän aikaa ja veisi uuden kumppanin pakohuoneeseen. Siinä kyllä punnittaisiin, sujuuko yhteistyö. Olin itse ystäväni ja hänen uudehkon miesystävänsä kanssa, ja ainakin pelin perusteella näiden kahden kannattaa jatkaa kimpassa. 🙂 

Viikinkien aarteessa yritetään ratkaista, mikä on viikinkien aarre ja mihin on aikamatkustaja joutunut. Myönnän, että minulle ei millään kerralla varsinainen tarina ole auennut. Ehkä en osaa eläytyä siihen tarpeeksi. Olen huoneessa päästäkseni sieltä ulos, testaamassa, hoksaanko asioita. Toisaalta pakohuone on herättänyt myös mielenkiintoisia havaintoja itsestäni: Kykenenkö toimimaan porukassa niin, että minusta on hyötyä? Millaisen roolin otan porukassa? Miten reagoin, kun ideoihini ei suhtauduta toivomallani tavalla? Lähdenkö vastavuoroisesti toteuttamaan toisten ideoita, vaikka ne eivät minusta tuntuisi oikeilta? Vaikka pakohuonepeli on leikkiä, se on ihan parasta ryhmätyöskentelyä ja väittäisin sen myös lisäävän jollain tapaa itsetuntemusta kaupan päälle. 

Miksi Viikinkien aarre sitten oli paras? Mitä voisin kertoa paljastamatta liikaa itse pelistä? Ainakin se oli yllättävä. Ensivaikutelma oli todella outo, mutta kun peli varsinaisesti käynnistyi, se tarjosi ylläreitä. Se kertaalleen jopa säikäytti ihan kunnolla koko porukan. Jos vähän vielä paljastan, voisin sanoa, että konttaamattakaan ei pärjää. Tässä pelissä oli myös aivan erilaisia pulmia ratkaistavana kuin aikaisemmissa. Monesti yllätyin, että ahaa, tällainenkin on keksitty. Kuvissa olevat esineet saattaavat liittyä itse peliin tai olla liittymättä. Sitä en suinkaan sinulle paljasta.

Room Escape Running Rabbit

Room Escape Running Rabbit

Room Escape Running Rabbit

Room Escape Running Rabbit

Miten meille sitten kävi? Kyllä pääsimme ulos tälläkin kertaa, ja kuten ennekin, olemme aina koko rahalla, eli viimeiseen minuuttiin asti. Viimeinen tehtävä oli koitua kohtaloksemme, koska vaikka tiesimme, mitä tehdä, kapine ei toiminut ihan, kuten piti, tai mikä todennäköisintä, vika oli käyttäjissä, kuten yleensä. Kyllä me jouduimme nöyrtymään ja kysymään vinkkejäkin. Kai maailmassa on sellaisiakin neroja, jotka pääsevät Running Rabbitin peleistä ulos ilman. Minä ne ole sellaisia tavannut. 

Jos et vielä ole kokeillut pakohuonetta tai edes tiedä, mikä se on, kannattaa lukea tästä. Room Escape Running Rabbitin omat nettisivut löydät tästä. Sitten ei muuta kuin pakenemaan – jos pystyt.

Yhteistyössä Room Escape Running Rabbitin kanssa

 

Next Post:
Previous Post:
There are 10 comments for this article
  1. Sari | Sarikoo.fi at 09:32

    Pakohuoneet on ihan mahtavaa ajanvietettä! Ja sanoin samaa Tomille, että tuollaiseen pitäisi viedä uusi kumppani. Tallinnassa kertoivat, että yritykset ovat käyttäneet rekrytoinnissa apuna, jotta näkevät miten ihmiset toimivat yhdessä. Olis kyllä aika erilainen työhaastattelu päästä ratkomaan mysteereitä tuntemattomien kanssa.

    • Annika Author at 09:54

      Totta, varmaan toimisi myös työhaastatteluna. Minä en ole pelannut muualla kuin Running Rabbitissa. Olen kuullut sanottavan, että jossain huoneet on tehty aika halvalla ja helpolla, että ei oikeastaan ole kuin numerolukkoja auottavaksi. Olen jäänyt noihin huoneisiin koukkuun, koska ovat oikeasti joka kerta olleet aika erilaisia ja hyvin kekseliäitä.

  2. Stacy Siivonen at 09:57

    Olen viettänyt tuossa paikassa paljon aikaa ja pidän ilmapiiristä ja tunnen henkilökunnan. Itse pakopeleihin en ota kantaa, koska uskoisinpa ahdistuvani ajatuksesta, että kello käy ja että joudun suorittamaan muiden ihmisten katsellessa. Tiedän, että pakopeli tuo esille uusia piirteitä persoonasta ja että pelaajia on ollut moneen lähtöön. Huoneet ovat hienosti sisustettuja, kuten jo kuvistakin ilmenee.

    • Annika Author at 12:47

      Olisin toki halunnut ottaa huoneesta enemmän kuvia, mutta tietenkään ei ole mitään järkeä näyttää pelaajille huoneita etukäteen. Olisi ollut kiva näyttää, kuinka hienoja ne oikeasti ovat. Mutta mitä tulee huoneeseen sulkemiseen, oudoltahan se alkuun tuntui. Peliin tempautuu mukaan kuitenkin niin voimalla, että kyllä siinä unohtaa jonkun isovelimäisesti touhua seuraavan. 🙂

  3. Anni | Rajatapaukset at 11:01

    Pakohuoneet on ihan huippuja! Olen käynyt muutaman kerran Suomessa ja useamman ulkomailla ja aina on ollut hauskaa huolimatta siitä onko päästy ajoissa ulos vai ei. Laadussa on kyllä tosiaan eroja, parhaimmissa on aina tullut vastaan jotain oivaltavia uusia juttuja. Suomessa pakohuoneet tuppaavat valitettavasti olemaan aika tyyriitä, varsinkin jos tykkää mennä kaksin, siksipä usein käynkin ulkomailla. Erikoisin pakoseikkailu jossa olen ollut järjestettiin Hämeen Linnassa, se oli aivan mahtavaa! Siellä juostiin ympäri koko linnan aluetta arvoituksia selvittäen, päämääränä saada lahjottua linnan portilla oleva vartija ja näin päästä pakoon! 😀

    • Annika Author at 15:55

      Oi, tuo pakeneminen linnasta on varmaan ollut hieno! Minua harmitti, kun taannoin järjestetty junapakopeli oli keskellä viikkoa. Ei sellaiseen osallistumista oikein katsottaisi töissä hyvällä. 🙂

  4. Ne Tammelat at 19:45

    Pakohuonepelit ovat todella hauskoja! Ollaan kokeiltu todella montaa huonetta Helsingissä ja jokainen on ollut hauska sekä yllättävä omalla tavallaan. Osassa tarinat ovat tuntuneet teennäisillä verrattuna huoneen sisältöön, mutta toisaalta tehtävien ratkominen on joka kerta vienyt mukanaan. Running Rabbit on vielä testaamatta, mutta ehkä seuraavaksi sinne!

    • Annika Author at 20:54

      Running Rabbitissa tarinat ja huoneet ovat kyllä samaa paria. Minulle vain tarina ei niin merkitse. En oikein saa niistä kiinni. Mutta se ei ollenkaan tarkoita, ettenkö nauttisi. Yritän ratkaista ulos pääsyä, en tarinaa. Voin kyllä vilpittömästi tuota paikkaa suositella.

  5. VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA at 16:48

    Pitääpäs laittaa paikka korvan taakse! Juuri pari päivää sitten puhuttiin kavereiden kanssa, että voisi taas varata jonkun pakohuoneen. Me käytiin viimeksi Annankadulla (tai jossain siinä lähettyvillä, en muista enää paikkaa) pakohuonepelissä ja se on kyllä ihan super hauskaa puuhaa! Tää viikinkiteema näytti myös oikein kivalle. On muuten myös hyvin kilpailukykyiset hinnat keskustan paikkoihin verrattuna!

    • Annika Author at 17:57

      Pakohuoneet ovat kyllä aika hintavia, mutta kyllä sen ymmärtää ainakin tuolla, kun oikeasti on omin pikku kätösin rakennettu. Olisin niin mielelläni kertonut, miksi niin paljon tykkäsin juuri tästä huoneesta, mutta kun en oikein voi mitään paljastaa. Mutta voi että tuo oli kiva. Nyt keväällä kuulemma on aukeamassa uusi huone. Siitä en tiedä vielä enempää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.