Samalla kun käytiin lähtölaskentaa uuteen vuoteen, laskettiin laivalla aikaa Panaman kanavaan. Tiesin mieheni olevan siitä kiinnostunut, mutta vielä risteilyn alkaessa pidin itse sitä yhdentekevänä. Kanavakuume kuitenkin nousi, ja kyllä vain olin laittamassa herätystä kello kuuteen, että varmasti mikään osa kanavasta ei jää näkemättä. Kun henkilökunnan kansi laivan etuosasta avattiin, en sentään ollut ensimmäisenä jonossa, mutta hyvät eturivin paikat kuitenkin saimme. Kanavakuume oli tarttunut minuunkin.
Kanavapilotin kanssa laivaan tuli myös opas, joka selosti kaikki tapahtumat. Kaikkea en voi sanoa ymmärtäneeni, mutta krokotiilin löysin uiskentelemasta hänen puheidensa perusteella. Paljon kauempana olivat Kenian krokotiilit viime kesänä.
Taaskaan en saanut kuvamäärää rajattua alle 20:n, mutta toisaalta enemmän kuvat osaavat kanavasta kertoa kuin minä. Kaiken tekniikan (kuten monen muunkin asian) edessä olen niin hölmö, että ihan lukijan vastuulla on jatkaa lukemista tästä eteenpäin. Kerron juttuni ihan vain kokemuksina. Teknisiä tietoja saa epäilemättä netistä, jos tahtoo. Luin lomani ratoksi Ääliö ulkomailla –kirjan, ja kai sen innottamana uskallan nyt tehdä älyttömiäkin havaintoja.
Ensimmäinen ihmetykseni kohde olivat hinaajien ja isojen laivojen välissä soutavat miehet. Epäilemättä köysien soutaminen oli tavattoman tärkeä tehtävä, mutta ai kamala, että pelkäsin tyyppien puolesta! Ei risteilyalus tai rahtilaiva tietenkään mitään äkkiliikkeitä tee, ja kaveritkin kai tehneet hommaa ennenkin, mutta silti.
Koko kanavahomma kaikkineen kuulosti melko erikoiselta. Kahdella ensimmäisellä sululla noustaan, viimeisellä laskeudutaan. Oli kyllä varsin vekkulin näköistä, kun suuret rahtilaivat nousivat edessä kuin tyhjästä.
Oli kyllä jännää, kun ensimmäiset portit alkoivat aueta ja oli aikamme ajaa ensimmäiseen altaaseen. Ensimmäisellä, Mirafloresin sululla, nousuja tuli kolme. Ensin siis portista sisään, altaaseen vettä ja laiva korkeuksiin, seuraava portti auki ja sama homma, ja vielä kolmas. Suluilla laiva ei kulje omillaan, vaan sitä vedetään sähkövetureilla. Alkuun olimme aikalailla samalla tasolla vetureiden kanssa. Oli helppo vilkutella kuskeille. Mutta kun laiva alkoi kohota, kumman nopeasti näkökulma vetureihin oli ihan toinen.
Pedro Miguelin sululla alkoi tuntua, että tämä on jo nähty, mutta kuin vangittuna silti katselin toimintaa yläkannelta. Eturivin paikat laivan keulasta luovutimme suosiolla Mirafloresin jälkeen. Ei oikein voinut syömäänkään mennä, koska ikinä ei tiennyt, mitä seuraavan mutkan takana on. Kanava ei siis ole mitenkään suora. Mutta pian selvisi, että sulkujen välillä maisema pysyy aikalailla samanlaisena. Luonto on rehevää. Kuinka paljon erilaisia vihreän sävyjä onkaan!
Viimeisellä, Gatunin sululla, olin jo vähän luovuttanut ja makailin kuudennen kerroksen sivukannella varjossa, mutta vieläkin kanava vei mukanaan ja vähän väliä kimposin kaiteelle katsomaan, mitä tapahtuu.
Celebrity Centuryn Panavan kanavan läpi ajaminen maksoi 330 000 dollaria. Puhutaan melkoisista rahoista. 75 prosenttia tuloista menee kanavalle, loput Panaman valtiolle. Kolmannet, rinnakkaiset sulut ovat rakenteilla. Kuulemma 2015 olisivat jo käytössä. Yhdet portit jo näimme seisomassa kanavan varrella. Satavuotias kanava on käymässä sulkujen kohdalta liian pieneksi. Tätä vanhaa kippoa suuremmat risteilijätkään eivät kanavaan nykyisellään mahdu.
Kyllä, olin innostunut. Kaikenlaisesta sitä voikin.
Merellä, ehkä Kuuban rannikolla 3.1.2014
3 comments
Kommentoit noita pieniä veneitä ja köysien käsittelijöitä – en tiedä liittyivätkö kuvaamasi henkilöt juuri tähän, mutta eräs ystäväpariskuntamme on (vuosia sitten) mennyt Panaman kanavasta purjeveneellä ja kertoivat, että heidän kahden lisäkseen Panaman kanavaa varten piti pakollisesti palkata veneeseen luotsi ja 4 köysien käsittelijää. Ja että huviveneet sulutettiin sitten 2-3 veneen lauttoina. Huviveneiden läpikulku kesti tuolloin pari päivää ja noille linehandlereille piti maksaa tietysti palkkaa ja ne oli majoitettava veneeseen ja ruokittava. Yhden yön vene oli sitten Gatunin tekojärvellä.
Panaman kanavasta emme ole menneet läpi, emmekä muistaakseni yleensäkään mistään kanavasta isolla laivalla, mutta purjeveneellä olemme sen sijaan käyneet Ruotsin järvillä ja kieltämättä ensimmäisen kerran tuo suluttaminen on kokemus! Ja pienellä veneellä ja köysien varassa oikeasti hiukan jännittävää – miten vene käyttäytyy kun vesi nousee/laskee, riittääkö köysien pituudet ja pysyvätkö ne kiinni kuten on ajatus … Joitakin (suttuisia, digikuvat ovat kehittyneet aika paljon kesästä 2002)
[…] Panaman kanava – yllättävän innostava! […]