Paljon iloa pienestä nyssäkästä

Paljon iloa pienestä nyssäkästä

Taisin täälläkin mainita, että meillä oli mukana matkassa epämääräisen näköinen Akateemisen kirjakaupan kassista tehty ympäriinsä teipattu nyssäkkä. Facebookissa jonkin verran arvailtiinkin, mitä paketissa oli. Vastaus on jalkapalloja. Viime kesänä kenialaisessa koulussa työskennellyt tuttuni toivoi, että toisimme vierailulle mukanamme jalkapallon, kunnollisen nahkaisen. Veimme niitä pari. Hyvä ystäväni, joka maahantuo Ghanasta eettisesti tuotettuja afrikkalaisia tuotteita, oli saanut salolaiset jalkapallojuniorit innostumaan lahjoittamaan omia käytettyjä pallojaan Ghanaan vietäväksi, kun Afrimoodin naiset lähtivät edellissyksynä tapaamaan yhteistyökumppaneitaan. Viisi palloa oli jäänyt matkasta, ja nyt ne lähtivät meidän mukanamme Ugandaan.

futis

Nyssäkkä kotona, Almost @ home -loungen penkillä Helsinki-Vantaalla ja Turkish Airlinesin loungessa Istanbulissa

Pakkasimme nyssäkän ruumaan laitettavaksi, mutta se oli liian kevyt: matkatavarasysteemi ei tunnista alle 2,5-kiloisia tavaroita. Helsingissä nyssäkkä pärjäsi turvatarkastuksessa hyvin, mutta välilaskulla Istanbulissa se läpivalaistiin kahteen kertaan. Se kuitenkin sai jatkaa matkaa kanssani.

Olin aika innoissani nyssäkästä tai siis siitä, kuinka paljon ajattelin meidän voivan ilahduttaa ugandalaisia lapsia. Oppaamme Enock sanoi jalkapallon olevan Ugandassa tärkeä suunnilleen kaikille miehille ja sitä seurattavan hyvin laajasti. Eri kansainvälisten liigojen otteluja näytettiinkin seurattavan tiiviisti televisiosta.

Kun toisena päivänä pysähdyimme kaupunkiin vaihtamaan rahaa, alkoivat setelit poltella taskussa ja ostimme vielä pari palloa lisää. Tiesimme, ettei matkalta juuri mitään tule hankittua, joten rahaa ei kovin paljon saa kulumaan. Pari kympin palloa tuli siis täyttäneeksi ostelutarpeet tällä reissulla.

Ensimmäinen pallo löysi uuteen kotiin Bwindissä, kun olimme palanneet gorillaretkeltä. Siinä, missä Enock meitä odotti, näkyi olevan koulu. Ajattelin viedä pallon sinne. Kuitenkin palloa pumpatessamme huomasin maassa makaavan pienen pojan, joka herkeämättä tuijotti palloa. Tiesin, kenen kuuluu se saada. Enock muisti huikata perään, että palloa pitää jakaa muidenkin kanssa, kun poika riensi palloineen ja ystävineen pelaamaan. Voi sitä riemua!

futis1

Seuraava pallo päätyi kouluun. Pysähdyimme tien varteen voidaksemme soittaa muutaman puhelun rauhassa. Huomaamatta tilannetta olimme yhtäkkiä vähintään sadan lapsen saartamana. Turistit eivät ilmeisesti ole Ugandassa kovin yleinen näky. Mikäpä siinä, nämäkin pojat saivat pallonsa. Enock kysyi, kuka on head boy ja kutsui tämän luoksemme. En tiedä, mitä head boy varsinaisesti tarkoittaa, mutta ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta johtajahahmosta. Enpä ehtinyt kameraa saada esille, kun pallo oli jo kaukana.

futis2

Vastaavalla pysähdyksellä osuimme yksikseen seisovan pikkumiehen kohdalle. Hän sai joukossa olleen vähän pienemmän pallon. Tyyppi taisi olla sen verran pieni, ettei omaehtoisesti osannut vielä peliin ryhtyä, mutta vietyään pallon äidilleen alkoi leikkikin.

futis3

PAP91122

Parin pallon jälkeen mies oli jo oivaltanut tekniikan: pumppaaminen ei ole ponnistelua, jos tekniikka on kohdallaan. En tiedä, mitä kuuluu tehdä, koska minun pumppaamishommissani tuli vain hiki, mutta palloille ei tapahtunut juuri mitään.

Kouluihin päätyivät vielä kolme seuraavaa palloa. Maantien varressa näkyi uusi koulurakennus, jonka pihalla kirmaili poikia. Pysäytimme auton, ja Enock pyysi taas head boyn paikalle. Pian oli pojalla pallo ja poika takaisin tovereidensa luona pallo käsissään. Jostain syystä hän ei heti laskenut palloa peliin. Pienempiä poikia tämä harmitti, ja yksi hyökkäsikin takaapäin ja löi pallon käsistä maahan. Ja johan alkoi kunnon peli. Isot pojat saivat pallon helposti taas haltuunsa, mutta kun puheesta ja suunnittelusta ei alkanut tulla loppua, tuli taas jostain pienempi kaveri ja nappasi pallon siihen tarkoitukseen, johon se olikin: peliin. Taas tiesimme, että pallosta tulisi olemaan paljon iloa. Tällä koululla tapasimme ensimmäisen aikuisen. Joku opettajista tuli juttelemaan kanssamme. Oli kiva huomata, että hänkin ilahtui, ei ollenkaan kokenut, että ulkomaalaiset tässä yrittävät jaella almuja.

futis4

PAP12011

Kaksi palloa päätyi suureen kouluun, jonka pihalla näytettiin potkiskeltavan monessa porukassa jotain, mikä vain etäisesti muistutti palloa. Poikia tulvi auton luo melkoisia määriä, ja pallojen liikkeitä oli mahdotonta seurata. Oletettavasti ne päätyivät heti käyttöön.

futis5

Ai miten kävi seitsemännelle? Viimeinen lomapäivämme oli lauantai, eikä koulujen pihoilla ollut lapsia. Siellä, missä pelattiin, näytti kaikilla olevan kunnon pallot. Viimeinen päätyi nelilapsiseen perheeseen, jonka isällä oli matkamme jälkeen pari kuukautta vapaata, koska Ugandassa on matkailun suhteen low season. (En kyllä käsitä miksi, koska säät olivat erinomaiset!) Toivottavasti Enockilla ja hänen lapsillaan on hyviä yhteisiä jalkapallohetkiä.

Next Post:
Previous Post:
There are 10 comments for this article
  1. Avatar
    //aNNiKa at 10:50

    Ihanaa! Kuinka hienoa voida tehdä joku ihminen noin onnelliseksi noinkin yksinkertaisella asialla. 🙂

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 15:32

      Vähintään yhtä iloisia olimme me lahjoittajat!

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 15:34

      Näin uskoisin. Jalkapalloa näytettiin pelaavan kaikenlaisilla välineillä. Osalla oletettavasti jonkinlaisia lumppumyttyjä. On nahkapallo sentään oikea peliväline, vaikka olisi käytettykin.

  2. Avatar
    Kea at 16:27

    Nii-in. Näin se menee. Jossain lapset ovat onnellisia niin yksinkertaisestakin asiasta kuin pallo, ja toisaalla lapset ovat masentuneita vaikka virikkeitä olisi vaikka millä mitalla. Se on niin totta, että “what’s simple is true”.

    Ihania lapsia Ugandassa!

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 17:41

      Joissain asioissa meillä olisi kehitysmaista paljon opittavaa, vaikkapa tyytyväisyyteen liittyvää. Kuinka paljon ihminen oikeasti tarvitsee? Näitä ajattelee aina, kun näkee ihmisiä toisenlaisissa oloissa, ja kun palaa kotiin omaan yltäkylläisyyteen, moni ajatus unohtuu.

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 15:06

      Kiva kuulla! 🙂

  3. Avatar
    Toni Jackman at 23:22

    Mahtavaa!!
    Futaajana tein itse saman kun vierailin Gambiassa.. Vietiin kaikkee kamaa paikalliseen kouluun, ja itse toin kaiken muun kaman kanssa futiksia ja pumppuja. Oli mahtavaa nähdä niiden poikien ilmeet kun rehtori esitteli meidän tuliaiset lapsille. Keep up the good work Annika!!

    • Avatar
      Annika / travellover maailmalla at 10:06

      Pienillä asioilla voi saada aikaan paljon iloa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.