Huanglongxi on suosittu päiväretkikaupunki nimenomaan kiinalaisille itselleen. Eipä meitä länskäreitä juuri näkynyt täälläkään. Tunnin bussikyyti olisi ollut ihan miellyttävä, jollei kuski olisi ollut nuori ja aggressiivinen, soittanut torvea taukoamatta.
Matkaoppaan mukaan kaupungissa on puolisen tusinaa Ging dynastian aikaisia katuja, mutta kun yritin selvittää ajoitusta, se ei oikein onnistunut, sillä dynastian kausi on tavattoman pitkä. En siis tiedä, onko Huanglongxissa jotain oikeasti vanhaa. Kovin aidolta se ei tuntunut, vaan ennemminkin elokuvan lavasteeksi rakennetulta, mutta ilmeisesti mielikuvani sittenkin on väärä. Jotain hyvin viehättävää kaupungissa kuitenkin oli.
Tällainen perinteisen kiinalaisen näköinen alue on varsin pieni, eikä sen kiertelemiseen ja ympäriinsä kulkemiseen lopulta kauan mene. Ravintoloita ja kahviloita on kymmeniä, joten terassielämään kaupunki on mitä mainioin. Muutaman paikan ulkopuolella pesuvadissa kasana pönkivät kilpikonnat tai pienissä häkeissä olevat puput kuitenkin veivät meidän perheeltä ruokahalun. Niillä ei välttämättä tai todennäköisestikään ollut mitään tekemistä ravintolan tai syömisen kanssa, mutta pelkästään eläinten näkeminen noin oli liikaa.
