Enpä olekaan yli viikkoon viettänyt koko päivää kotikylillä. Koska naapuritalon koira jostain syystä ei aloittanut räksytystään tänä aamuna ja sain nukkua rauhassa, oli mukavan levollinen olo jäädä kulmille, istuksia rannassa lukemassa, kämpillä lukemassa, kävellä vähän kaupungilla, huomata, että ainakin osassa kauppoja alkaa huomenna alennusmyynnit, selvittää kunnolla pysäköintiasia, ettei vuokra-autoa taas hinailla pois (mies tulee tänään, ja auto jää minulle koko ensi viikoksi), miettiä, mihin kaikkialle kuljettelen sunnuntaina saapuvaa äitiäni ja odotella, että mies autoineen tulisi.
Tämä on ensimmäinen näkymä, kun tulee ulos rautatieasemalta Rapalloon.
Asema-aukio. Keltanen rakennus vasemmalla on asema. Sitä kohti kävellessä miettii, kuinka paljon junat tällä kertaa mahtavat olla myöhässä…
Rapallossakin on paljon kirkkoja.
Tämän hotellin edessä on kyltti, joka kertoo Hemingwayn yöpyneen siinä Italian-matkallaan ja sen jälkeen kirjoittaneen novellinsa Kissa sateessa, jossa amerikkalaispariskunta viettää lomaa italialaisessa kaupungissa, on kova sade ja mies mäntti (juonitiivistelmä omani). Amerikkalaisten hotellin edessä on sotamuistomerkki, ja niin on hotelli Rivierankin edessä. Muistomerkki ei ole mitenkään erityinen, mutta yhteensattumat Hemingwayn kanssa minusta hauskat.
Yhden talon päässä Riviera-hotellista on kaksi tällaista varsin huonoon kuntoon päästettyä rakennusta. Lienevät ensisiä hotelleja. Hyvällä paikalla ja tässä kunnossa! En voi ymmärtää! Kuinka upeita asuntoja näihin saisikaan, jollei hotellitoiminta ollut kannattavaa.
Il Castello on Rapallon tunnetuin nähtävyys. Sen kohdalta alkaa myös Lungomare, pitkä rantabulevardi.
Rapallossa on ihan hyvät ostosmahdollisuudetkin tällaisista edullisemmista kovin fiineihin, kaikille jotain.
