Overland truck -matka – miten valmistautua ja mitä maksaa?

Overland truck -matka oli kokeneellekin matkailijalle sen verran erilainen kokemus kuin mikään aikaisempi, että siihen valmistautuminenkin otti enemmän aikaa ja vaivaa kuin perusreissuun lähteminen. Oma matkamme suuntautui kesäkuussa eteläiseen Afrikkaan, joten nämä kaikki kokemukset täytyy peilata sekä paikkaan että ajankohtaan. Vastaavia matkojahan järjestetään muissakin maanosissa ja kaikkina vuodenaikoina ainakin Afrikassa.

Kaikki lähti siis siitä, että minulla oli pitkäaikainen unelma, ja kun täytin pyöreitä, päätin toteuttaa sen. Kysyin kumppaniltani, lähteekö mukaan vai lähdenkö yksin. Menemättä jättäminen ei ollut vaihtoehto. Hän kysyi muistaakseni yhden tarkentavan kysymyksen tyyliin ”siis minne ollaan menossa”, ja parin virkkeen vastaukseni jälkeen totesi olevansa mukana.

Aloitimme suunnittelun loppuvuodesta 2023. Etsimme netistä eri matkanjärjestäjiä ja vertailemme niitä. Meillä oli muutamia kriteerejä: pienehköt ryhmät, ei profiloidu nuorisomatkoiksi sekä ok-tasoinen majoitus (lähinnä ettei pelkkää telttailua). Näillä ehdoilla firmoista ehkä tunnetuin, G Adventures, jäi heti pois laskuista (isot ryhmät telttailevia nuoria). Nopeasti valikoitui kaksi firmaa, joista päätimme nettisivujen informatiivisuuden ja luotettavan vaikutelman perusteella lähestyä ensin toista muutamalla lisäkysymyksellä. Ajattelimme saavamme niillä vielä vahvistusta fiilikselle. Ensimmäinen yritys oli Acacia Adventures. Päädyimme siihen myös sillä perusteella, että Instagramista näimme matkoilla mukana olleiden kuvia ja kertomuksia. Pääsimme välillä siis hetkeksi muiden reissaajien matkaan, ja kaikki näytti hyvältä. Kysymyksiin saamamme vastaukset olivat luottamusta herättävät, joten jätimme muut firmat sikseen ja teimme varauksen.

Matkan hinta oli 3950 euroa henkilöltä. Siitä maksoimme vain 200 euron varausmaksun kortilla varaushetkellä. Loppumaksun aika tuli vasta 56 vuorokautta ennen matkaa. Vain yksi oli varannut ennen meitä. Toteuttavat matkat kuudella. Tammikuussa tuli tieto, että varauksia on riittävästi, ja jossain vaiheessa keväällä huomasimme matkan olevan täynnä. Vahvistuksen jälkeen oli siis vasta turvallista ostaa lennot. KLM:llä Amsterdamin kautta Kapkaupunkiin ne maksoivat 990 euroa henkilöltä. Myöhemmin keväällä aloimme miettiä Amsterdam–Kapkaupunki-välin pituutta ja ankeutta ja maksoimme 150 euroa / henkilö / suunta lisää economy extra -paikoista. Alkoi tulla vähän ei tunnu missään tässä konkurssissa -fiilis, mutta olivat paikat selvästi hintansa verran mukavammat. Muuten siinä vaiheessa, kun loppumaksun aika tuli, seitsemän tyyppiä on todennut, että ei olekaan aikaa, rahaa, kiinnostusta tai jotain muuta, koska loppuun varatulla reissulla meitä oli lopulta vain yhdeksän.

Koska rekkamatkamme ei ollut kierros vaan yhdensuuntainen, oli varatessa päätettävä, kumpaan suuntaan sen ajamme. En enää muista perustettamme lähteä Victorian putouksilta ja päätyä Kapkaupunkiin (eikä toisin päin). Jompaankumpaan suuntaan on siis lennettävä. Parempi yhteys oli Victoria Falls Towniin kuin Livingstoneen, josta matka varsinaisesti alkoi, joten lensimme Johannesburgin kautta Zimbabween, olimme siellä pari yötä ja otimme taksin lähtöruutuun. Yhdensuuntainen lento maksoi 212 euroa henkilöltä, yksi yö lentokenttähotellissa Kapkaupungissa satasen (kahdelta) ja kaksi yötä Victoria Falls Townissa 250 euroa (kahdelta siis tämäkin). Tulimme Livingstoneen lähtöpisteeseen varsinaista matkaa edeltävänä päivänä. Silloin oli jo tapaaminen porukan, oppaan ja kuskin kanssa. Tästä yöpymisestä tuli vielä 150 euroa lisää.

Valmistautumiskuluihin lasken myös käynnin matkailulääkärillä (196 euroa yhteisvastaanotto molemmille) selvittämässä rokotustarpeet ja saamassa tarvittavat reseptit myös malarian estolääkitykseen. Malarialääkkeisiin meni lisäksi melkein saman verran kuin lääkäriin.

Elämä Zimbabwessa oli kalliimpaa kuin osasin odottaa. Tarkkaa budjettia emme tehneet, mutta villi arvaus syömiseen, takseihin ja pääsymaksuihin Victorian putouksille meni kahdelta ehkä satanen päivässä. Zimbabwen viisumit hankittiin rajalta hintaan 30 dollaria.

Livingstonessa halusimme safarille heti tulopäivänä. Sen sai kätevästi organisoitua suoraan hotellilta. Hankimme paikat kimpparetkelle, mutta lopulta olimme kahden. 60 euroa henkeä kohden oli minusta edullinen varsinkin tällaisesta privaattimenosta. Rekkaryhmän tapaamisessa piti viimeistään päättää, ottaako lisämaksullisen adventure passiin hintaan 390 euroa. Kaikki sen ottivat. Lopulta suurin osa kaikkein siisteimmistä jutuista kuului siihen, esimerkiksi retki Okawangon deltaan.

Overland truck -matkat ovat täysihoidollisia, mutta omat juomat, välipalat yms. jokainen hankkii matkan varrella itse. Me kävimme paljon tavallisissa ruokakaupoissa, eli aika vähällä rahalla pärjäsi. Ohjelman mukaisesti muutamana päivänä syötiin omakustanteisesti. Kovin ylimalkaisesti sanoisin, että meillä meni keskimäärin ehkä 50 euroa päivässä yhteensä syötävään, juotavaan ja joihinkin välttämättömyystavaroihin, esimerkiksi toppatakkiin ja paksuun peittoon minulle.

Kesken matkan tuli vielä suurehko kuluerä, johon olin antanut itselleni luvan: Koska tiesin, että majoitus on vaatimatonta, olin varautunut, että jonain yönä, jos vahvasti siltä tuntuu, olen valmis maksamaan yöpymisestä jossain muualla. Kahden telttayön jälkeen Namibiassa hiekkamyrskyn aikaan olin valmis lunastamaan optioni: ei telttaa vaan jotain muuta. Siksi muuksi ei ollut tarjolla kuin luksusta 250 eurolla yö. Sillä sai ihanan majoituksen ja barbeque-illallisen tähtien alla. Hyvin käytetty raha, sanoisin.

Joistain matkanaikaisista kuluista on tietenkin helppo säästää: On ihan itsestä kiinni, kuinka paljon syö ja juo ja minkä hintaista. Kenenkään ei tarvitse ostaa tavaroita, jos mukana on kaikki tarvittava. Majoitus on jokaiselle tarjolla, eli ylimääräiseen ei ole mikään välttämättömyys rahaa laittaa. Adventure passista sen sijaan en tinkisi. Sillä sai niin paljon. Paikalle voi myös mennä vasta, kun rekkaretki alkaa. Ennakkotapaaminen kuitenkin oli jo päivää ennen lähtöä, eli melkeinpä yksi lisäyö on pakollinen.

Jäimme Etelä-Afrikkaan vielä vajaaksi pariksi vuorokaudeksi rekkaretken päätteeksi. Halusin nähdä pingviinit, mies Hyväntoivonniemien. Majoituksineen, takseineen, ruokineen, pääsymaksuineen ja tuktuk-retkineen tälle osuudelle tuli hintaa vielä nelisen sataa euroa.

Valmistautumisessa yksi olennainen osa oli pakkaaminen. 3,5 viikon tavaroiden piti mahtua rinkkaan. Oma haasteensa oli siinä, että lämpötilavaihtelu oli suurta: päivien jopa helteestä öiden ja aamujen jopa pakkaseen. Niinpä vaatteita oli oltava bikineistä lämpökerrastoon. Matkan varrella oli muutama tilaisuus pesettää vaatteita. Vahva suositus on pesettää kaikki aina silloin, kun mahdollisuus on. Jotain pientä pesin myös käsin. Pakkauslistani on nyt naiselle, mutta epäilemättä siitä saa mies sovellettua itselleen. Vaikka itse sanonkin, listani on lähes täydellinen. Käytin kaksia sukkahousuja lukuun ottamatta kaikkea. Mitään en jättäisi pois. Lisäksi ottaisin ainoastaan tuulta pitävän pipon ja vielä lämpimämmän takin.

Minun pakkauslistani:

• mekot: retkeilymekko (hengittävä, helposti kuivuva), hellemekko, kaupunkimekko, vähän parempi mekko
• housut: farkut, joogahousut, ulkoiluhousut, 2 x sortsit
• paidat: 3 x t-paita, 2 x pitkähihainen sporttipaita, lyhythihainen sporttipaita
• muut yläosat: 2 x neuletakki (lyhyt ja pitkä)
• takit: kevytuntuvatakki, goretex-takki
• alusvaatteet: alusvaatteita ja sukkia noin viikon tarpeisiin, pyjama (housut ja 2 x paita)
• lämmintä: kerrasto (minulla oli ohut, ensi kerralla ottaisin paksumman), haskat, villasukat, parit sukkikset
• hellehommia: bikinit ja saronki
• kengät: flipflopit, tennarit, kunnon ulkoilukengät
• kosmetiikka ja lääkkeet tarpeen mukaan (aurinkovoide, hyttysmyrkky, kosteuspyyhkeitä, käsidesiä…)
• muuta tavaraa, jolle tarve: kiikarit (safarit eivät ole eläintarha, jossa eläimet lasin takana melkein kosketusetäisyydellä), taskulamppu, adapteri (meille riitti Etelä-Afrikan malli), viihdykettä pitkille bussimatkoille (kirjoja, tv-sarjoja, leffoja, pelejä, kuulokkeet, muistikirja tms.), kamera, päiväreppu, juomapullo (muoviroskan minimoimiseksi), lukko oman lokeron oveen (Oli muuten vaikea löytää tarpeeksi ohutta. Prismassa oli.)

Raha-asioissa sain mielestäni harhaanjohtavaa tietoa, kun kyselin ennen matkaa Facen matkailuryhmissä. Meidän reitillemme osui viisi maata, joissa kaikissa on käytössä eri valuutta. Adventure pass ja muut mahdolliset retket matkan varrella pitää maksaa käteisellä (mieluiten dollareilla). Dollari oli käytössä oleva rahayksikkö myös Zimbabwessa. Dollarit kelpasivat myös rajataksille (Zimbabwe–Sambia), mutta siitä eteenpäin piti olla paikallista valuuttaa. Sitä nostaisin automaateista ja kaiken mahdollisen maksaisin kortilla. Kaupoissa ja ravintoloissa käy kortti laajasti. Oikeastaan vain markkinoilla tarvitsee käteistä. Meillä oli mukana paljon käteistä, jonka vaihtaminen oli hankalampaa kuin automaateista Visalla nostaminen, eli vähempikin riittäisi.

Tällaisia tietoja minä olisin kaivannut ennen lähtöä. Jos kaipaat muuta vielä, kysy ihmeessä! Matkan vaiheista on jo muutama juttu ja lisää tulossa. Pääset niihin käsiksi tästä linkistä. Ja jos laskit yhteen euroja ja mietit, oliko matka kaikkien eurojen arvoinen, ei ole kuin yksi vastaus: oli, ja tekisin mielelläni vastaavan uudelleen.