Oravi aktiiviselle nautiskelijalle

Pressimatka: Visit Savonlinna, Luonto-Saimaa–hanke ja SaimaaHoliday Oravi

Savonlinna uhkaa tehdä minusta kotimaanmatkailijan! Kun viime kesänä kaikki suunnitelmat maailman valloituksesta menivät pilalle, ystäväni houkutteli minut viikoksi Saimaan rannoille. Jotenkin sitten löysin itseni ajamasta sähköfillarilla metsästä, saunomasta lähes yöttömässä yössä, syömästä muikkuja, norppia bongaamasta, enkä edes mutissut, että eihän tämä mitään ole, eihän kotimaanmatkailu minua innosta – päinvastoin! Olin löytämässä jotain ihan uutta valloitettavaa. Kun etelän talvi näytti uhkaavan mustalta ja marraskuu taas kerran päättymättömältä, ystävä kysyi, tulisinko käymään. Saattaisin saada ainakin pitkän viikonlopun talvea.

Talvi ehti eteläänkin, ja lunta taisi olla jopa enemmän kuin idässä. Ajelin lumisten puiden reunustamaa, jopa kauniiksi muuttunutta maantietä, ja ensimmäinen kohde oli Oravi, pikkuruinen noin sadan asukkaan kylä, joka on muuten valittu Euroopan lumoavat kylät -hankkeeseen toisena Suomen kahdesta mukaan päässeestä. (Se toinen on Mathildedal.) Entinen ruukkikylä on aikanaan ollut suurempi, mutta ruukin lopetettua jäljelle jäi matkailijoiden kannalta jotain paljon olennaisempaa: Linnansaaren kansallispuisto, yksi Suomen vanhimmista kansallispuistoista.

Oravi on tunnettu erityisesti retkiluistelusta, ja yksi suosituimmista reiteistä, 18 kilometrin matka Oravista Järvisydämeen on saatu kuntoon viikolla 7. Erinomainen vähän lyhyemmän ystävälle on Oravista Linnansaareen (noin 5 kilsaa suuntaansa). Mutta onhan niitä muitakin välineitä, joilla kulkea: omat jalat tai vaikka reki. Nykyaikana hevosen virkaa hoitaa moottorikelkka, karvahatun kypärä ja lammastaljan pilkkihaalari, että ihan ei voi vanhaan ruukkiaikaan palata, mutta jännä kokemus se oli.

Kesällä Linnansaaren kiertää kahden kilometrin luontopolku. Kiertäähän se siellä talvellakin, eihän polku sinänsä häviä, mutta näkymättömissä se on. Ei hätää! Lumikengillä pärjää metsässä mainiosti ja voi vaikka seurata hirven jälkiä pelkäämättä hankeen uppoamista. Linnansaari on kansallispuiston saarista suurin. Siellä on ollut ympärivuotista asutusta vielä 1950-luvulle asti, kun saaren ainoassa torpassa vielä asuttiin. Ei ole tarvinnut pahemmin naapureihin törmäillä. Yksin ei ehkä ole saanut asustella, koska rantavesissä saattaa elellä norppia. Siksi ei lumikengillä parane lähteä jäälle rannan tuntumaan eikä retkiluistimilla tulla liian lähelle rantaa. Luistelukaudella viikonloppuisin sekä hiihtolomaviikoilla saaressa on lettukahvila, jonka aukioloaikoja voi seurata täältä. Saaressa on myös tulentekopaikka, jossa ruoka voi olla mitä tahansa käristetystä kyrsästä gurmeehen – kokista riippuen.

Muistan, että meillä oli sininen potkukelkka, kun olin pieni. Muistan myös valokuvan, jossa ehkä 10-vuotias veljeni kyyditsee kuusi vuotta nuorempaa minua sillä samaisella kelkalla. Potkukelkkailu on sittemmin kokenut uuden tulemisen, ja tuotekehittely on näissäkin edennyt sporttisiin jääkiitureihin ja normaalia pienempiin ja matalampiin pilkkikelkkoihin, joissa penkki on tarkoitettu kalahommiin. Vähän harmittaa, että jäärata ei ollut vielä valmis, kun olin Oravissa. En lupaa, että ihan 18 kilsaa olisin potkinut Järvisydämeen kaakaolle ja toista mokomaa takaisin, mutta ainahan voin jälkeenpäin fiilistellä, millaiset uroteot jäivät tekemättä.

SaimaaHoliday Oravi on aktiivisen lomailijan keidas. Sieltä saa vuokrattua kaikki tarvittavat välineet suksista retkiluistimiin ja potkukelkkoihin. Sieltä järjestetään moottorikelkkasafareita, jääkelluntaa, erilaisia kalastusretkiä (mitä sanoisit esimerkiksi madepilkistä?), rekikyytejä. Kyläkauppa on lihoistaan tunnettu kautta Itä-Suomen, ja asiakkaita tulee erityisesti riistan perässä hyvinkin kaukaa. Täällä on ylipäätään sellainen henki, että kaikki järjestyy. Ihana yrittäjäpariskunta elää ja hengittää luontoa, liikkumista ja hyvinvointia. Lumikenkäilyn päälle päästiin saunajoogaan, ja ystävä löysi itsensä myös avannosta.

Majoitusta SaimaaHoliday Oravi tarjoaa monenlaiseen makuun: suuria huviloita, perustasoisia hotellihuoneita, luksus house boat ja Aurora Hut, joka nyt talvella nököttää jäällä sen verran kaukana rannasta, että tuntuu, kuin olisi keskellä ei mitään. Tuo pikkuruinen lasiseinäinen tönö oli majapaikkamme Oravissa. Aurora Hutin viehätys on nimenomaan siinä, missä se on, ei niinkään siinä, mikä se on. Kun ikkunan takana on vain silmänkantamattomiin Saimaata, kaupunkilaistyttö on kaukana omalta alueeltaan. Joku osuvasti sanoi sitä lähinnä glampingiksi (luksustelttailu), jolloin vertailukohtana on lähinnä teltta, ei mikään kiinteä. Pienessä tönössä on kuitenkin kompostoiva veski, aurinkopaneeleilla tuotettava käyttösähkö, ja ilman perustuksia ja viemäröintejä se on jollain mittareilla myös varsin ekologinen.

Lisätietoja kaikista palveluista ja majoituksista saat täältä.

Tunnelmiaan Oravista on kirjoittanut myös ystäväni Heidi Maailman äärellä -blogiin.