Pressimatka: Hungarian Tourism Agency
Paljastan sinulle salaisuuden: Budapest on kulinaristin kohde. Tätä eivät kaikki vielä tiedä. Siellä on kuusi Michelin-tähden ravintolaa, joista yhdellä tähtiä on kaksi. Se on Onyx ihan kaupungin ytimessä. Onyx on avattu vuonna 2007. Se sai ensimmäisen tähtensä vuonna 2011. Viisi vuotta myöhemmin keittiömestariksi tuli Ádám Mészáros, ja kaksi vuotta myöhemmin kevättalvella 2018 juhlittiin samana viikonloppuna Mészárosin 30. syntymäpäivää ja Onyxin toista tähteä, ensimmäistä Unkarissa ja koko itäisessä Euroopassa.
Unkarissa leipä on tärkeä osa ruokakulttuuria, ja myös sinne on rantautunut artesaanileipomoiden jonkinlainen buumi. Onyxilla on sama omistaja kuin naapurissa sijaitsevalla Gerbeaud Cafélla, ja näillä kahdella on oma leipomo. Alkuun tuodusta leipälajitelmasta jokainen ehkä löytää mieleisensä; vaihtoehtoja oli kymmenen. Levitteet olivat omenahillo-kukonmaksa sekä voi-hapankerma-vasikan sydän.
Jos oli leipävalikoima vaikuttava, sitä oli myös alkuruokaa ennen tarjoiltu keittiön tervehdys. Lautasella oli muun muassa sipulicennelonia kalkkunalla ja sipulirenkaalla sekä tonnikalatartaria vasikkapyreellä.
Jos tähän astiset annokset olivat yllättäneet vaihtoehtojen määrällä ja kauneudella, alkuruoka pääsi yllättämään ainesosillaan: enpä ollut ennen syönyt vesipuhvelia. Sen maku oli omassa kehittymättömässä suussani hyvin lähellä nautaa. Usein välttelen raa’an lihan syömistä, mutta tämän kohdalla en oikeastaan maun perusteella olisi saanut sanottua olevan kypsentämätöntä. Edellinen syömäni tartar jämähti kitalakeen ja pysyi rasvaisen tuntuisena möykkynä siinä. Tämä suli suuhun.
Viinit esitellään Unkarissa fine dining -paikoissa perusteellisesti. Yhtä lukuunottamatta kaikki olivat tällä illallisella unkarilaisia, ja sillä yhdelläkin on unkarilainen tekijä. Hänen maansa vain sattuvat olevaan Slovakian puolella rajaa. Henkilökunta on myös hyvin asiantuntevaa, mitä tulee ruokaan ja juomaan, ei vain tarjoile niitä pöytään. Palvelun huomaamattomuus ja vähäeleisyys oli kiva huomata. Esimerkiksi naistenhuonekäynnin aikana pöydälle viikkaamani lautasliina oli nätisti rullattu paikalleni.
Alkuruokien jälkeen olimme olleet ravintolassa 1,5 tuntia. Oli välipalan aika ennen keittoa. Ankanmaksa tarjoiltiin kauniissa rasiassa ja viini posliinilusikasta. Olin jo ehtinyt oppia, että makea tokaijiviini on täydellinen yhdistelmä ankanmaksalle. Ne tarjoillaan aina yhdessä.
Yksi unkarilaisen keittiön yleisimmistä ruoista on kalakeitto, ja Onyxin versio siitä sampea ja pastaa voimakkaassa liemessä. Kalakeiton kanssa olisin olettanut tarjottavan valkoviiniä, mutta ruoan voimakas maku selitti punaisen valinnan. Toinen keittoon liittyvä erikoisuus oli, että katettiin kaikki aterimet: sitä saattoi syödä joko lusikalla tai haarukalla ja veitsellä.
Unkarilaisessa keittiössä käytetään usein hyvin perusaineksia, mutta ei aina ihan perinteisellä tavalla. Kun ruokalistassa lukee mangalica possua, perunoita ja kurkkua, ei mielikuvitus riitä siihen, millaisessa muodossa ruoka lautasella on. Mangalica on muuten sikarotu. Äkkiseltään katsottuna tuo kiharakarvainen otus näyttää ihan lampaalta.
Jälkiruokaa ennen tarjoillaan taas jotain ruokalistan ulkopuolelta. Tällä kertaa se on “pre dessert”: suklaata, raejuustoa, teepohjaista kastiketta. Varsinainen jälkiruoka on suklaata, kirsikkaa ja shisoa, joka googlailemalla paljastui veripeipiksi (käsi ylös, jos olit ennen kuullut moisesta). Ja kun uskoo ruokafiestan olevan ohi, on jälkijälkiruoaksi pieniä leivoksia.
Onyx on ehdottomasti elämys. Olen kerran aiemmin ollut yhden tähden paikassa Helsingissä, joten vertailukohtaa tähtipaikkoihin ei ole enempää. Sekä ruoan että palvelun suhteen todellakin mentiin seuraavalle tasolle. Lisäksi kotimaisen illallisen jälkeen minulle jäi nälkä. Sitä en saata pitää hyvän ravintolakokemuksen merkkinä.
Elämyksellä on aina hintansa. Nimeomaan nyt en voi puhua vain ruoasta vaan kokonaisvaltaisesta elämyksestä: kaunis ympäristö, palvelu, ruoka, siihen täydellisesti sopiva juoma, hyvältä tuoksuva naistenhuone. Siksipä ehkä yllätyt Onyxin hinnoista. Ne ovat omalla rahalla maksavallekin verrattain kohtuulliset. Tällaisen neljän ruokalajin illallisen hinta on 30 900 HUF (92 e) ja wine paring 17 900 HUF (53 e). Vastaavasti kuuden ruokalajin ja viinin setti on 34 900 / 20 900 HUF. (Kaikkiin hintoihin lisätään 15% service fee.) Onyx tarjoaa myös usean ruokalajin lounasta vähän edullisempaan hintaan. Menut, hinnat ja varaustiedot löytyvät Onyxin älyttömän tyylikkäiltä nettisivuilta.
20 comments
Rakastan ruokaa ja on ihanaa hemmotella välillä itseään (ja miestään) paremmissa ravintoloissa. Nuo Budapestin hinnat on todella kohtuulliset verrattuna vaikka Suomeen.
Nimeomaan nämä hinnat ovat sellaiset, että ihan normipalkansaajalla on lomalla mahdollista hemmotteluun. Ja voi pojat, mikä kokemus tuo oli!
Budapestissä käyneenä nyt harmittelen, etten käynyt fine dining-kokemusta sieltä hakemassa.
Hinta-laatu – suhde näyttäisi olevan enemmän kuin vähän kohdallaan ja, jos palaan takaisin, pistän Onyxin muistilistalleni.
Upeita annoksia, raaka-aineita ja ihana ruokaelämys välittyy kirjoituksestasi. Kiitos siitä!
Fine diningista tulee helposti olo, että se on kauhean kallista, että se syö ehkä liikaa omasta reissubudjetista. Siksi en itse tule usein edes katsoneeksi hintoja etukäteen, että voisinko kokeilla jotain tällaista. Onyx todella on hintansa arvoinen. Pöytä kannattaa varata etukäteen. Paikka oli täynnä jopa tiistai-iltana.
Halvan hintatason maissa kannattaakin käydä Michelin- ja finedining-paikoissa. Ihan mieletöntä, minkälaisia taideteoksia ruoka-annoksista voidaan loihtia ja ne maut tietenkin. Pienten lasten kanssa tuollaiset pitkät ruokailut vaan ovat vähän hankalia, varsinkin kun nirsot lapset eivät tuollaisia suostuisi edes maistamaan. 😀
No hukkaan kyllä menisi syöttää lapselle ankanmaksaa. Mutta joo, ruoasta voidaan saada kävittämättmön hyvää ja vielä kaunista. Eihän syömisen aina tarvitse olla tällaista, mutta toisaalta on tällaisen kokeminen myös ihan hurjan ihanaa.
Oi kuinka herkullisen näköistä! Tokajin tarjoilu posliinilusikasta on ihanan innovatiivista, mutta kumminkin järkeenkäypää 😀 Unkarilaiset viinit ovat kyllä mahtavia. Täytyy ehdottomasti tallentaa tämä artikkeli mahdollisia Budapestin matkoja varten, koska myös miljöö näyttää kutsuvalta. Miten tuo leipälautanenkin voi näyttää noin hyvältä. Hyviä kuvia!
Lusikasta sanottiin, että voi vetäistä koko annoksen kerralla tai naukkailla ruoan kanssa. Koska viini on niin mainio pari ankanmaksalle, tuli säännösteltyä eikä vedettyä suomalaiskansallisesti Pohjanmaan kautta. Et muuten ole ainoa, joka ihmetteli leipiä. Eipä ole ennen kannettu eteen tuommoista variaatiota!
Oi jukrat, itsellänikin on Budapestistä varsin hyvät illanistujaismuistot paikallisista ravintoloista. Niillä ei tosin ollut tähtiä, yhdellä muistaakseni suositus, mutta viinit ja ruuat esiteltiin silti perusteellisesti ja matkalla hotellille ei tarvinnut harmitella kohtuutonta laskua. Mieletön kaupunki ja ehdottomasti heidän viinit osasivat yllättää!
Suomalainen edelleen ajattelee helposti, että lomalla pitäisi olla halvempaa kuin kotona. Siihen Unkari on kyllä mainio, eikä laadusta todella tartte tinkiä.
Olipa mielenkiintoinen ja monipuolinen kokemus. Ja vaikka kuulosti kohtuuhintaiselta, meikäläisen matkabudjetin ylittää tuokin, harmi. Mutta jos joskus pitäisi satsata hemmotteluun ja kokea jotain, niin siihen tuo on varmaan oiva vinkki.
Onhan se suuri määrä rahaa tuokin. Mutta kuten sanoit, kohtuuhintaista ehdottomasti siihen nähden, mitä rahalle sai vastineeksi. En minäkään joka reissulla tällaisiin olisi valmis menemään, mutta hemmotteluun täydellinen.
Onpas herkullisen näköisiä annoksia ja ihana sisustus ravintolassa. Pitää pistää paikka korvan taakse odottamaan seuraavaa Budapestin matkaa..
Tämä ravintola oli tosiaan nautinto kaikille aisteille.
Ei todellakaan mikään päätähuimaava hinta, omalla lompakollakin saisi vatsan täyteen. Ja miten upean näköisiä ruokia, pelkästään jo visuaalinen elämys.
Annokset olivat todella kauniita. Kuin ruoka olisi taidetta.
Onyx tosiaan tarjosi varsin ylellisen ruokailukokemuksen ja menun, joka ei ole tarpeettoman jäykistelevä, mutta piti silti kiinni eurooppalaisen old-schoolin klassisesta fine diningista.
En pitänyt jäykistelevänä ollenkaan. Mun Michelin-kokemukset on vähissä, mutta se ainoa edellinen sisälsi merkillisiä annoksia, vaikkapa gorgonzolajäätelöä en muista minkä kanssa ja olut jotakin. Ja vielä nälkä kun lähti kotiin. Tuolla ei mikään ollut omituista ja ruokaa riitti. 🙂
Ai että, tällaiset paikat ovat kyllä ennen kaikkea juuri elämyksiä! Huikeaa ruokaa ja kaikki yksityiskohdat kohdillaan. Viime aikoina olen pariin otteeseen matkustanut jo ennestään tuttuihin kohteisiin, mutta ottanutkin kaupungin haltuun nähtävyyksien sijaan ruokanäkökulmasta. Budapest on minulle jo monen käyntikerran jälkeen läpensä tuttu, mutta ruokamatkalle voisin kaupunkiin vielä hyvinkin lähteä – ja Onyx olisi kyllä ehdottomasti silloin listallani.
Odotahan, kun tulee mun toinen ruokapostaus. Siinä on lisää ravintolavinkkejä. Niillä saat kulumaan koko viikonlopun syöden. 🙂