On kaksi tapaa kokea Djerba

Djerban nimi kummitteli aina, kun etsin Skyscannerista lentoja kaikkialle-haulla. Kun kilkkasin auki Tunisian, tuli aina kaksi hintaa: toinen Tunisiin (lentokentän nimi on Karthago) ja toinen Djerbaan. Kun Tunisin-lennot ovat olleet siinä 400 euron tuntumassa, on Djerban lennoilla aina ollut hintaa tonnin enemmän. Aloin tulla uteliaaksi, mikä on Djerba. Googlailin ja löysin saaren Tunisian rannikolta, reilut 500 kilometriä Tunisista etelään. Katsoin kuvia ja aloin vakuuttua, että ehkä haluaisin sinne.

Mutta hinta. Lähes 1500 eurolla pitäisi päästä jo ihan hirveän paljon kauemmas kuin Välimeren rannikolle ja mieluusti kaksi kertaa. Ratkaisu löytyi: Tunisair lentää pääkaupungin ja Djerban väliä alle 90 eurolla meno-paluu, ja Turkish Airlines kohtuuhinnalla Tunisiin. Lomasuunnitelma oli siis valmis: muutama päivä saarella, takaisin Tunisiin ja sitten bussilla ja junalla uusiin seikkailuihin.

Kun aloimme selvitellä, mitä muuta Djerbassa on kuin meri ja hiekkaranta, sieltä alkoi löytyä vaikka mitä. Välimatkat ovat lyhyitä, saari päästä päähän vain 25 kilometriä, mutta liikkumisen helpottamiseksi otettiin auto. Aika pian kävi ilmi, että turistit eivät juurikaan vuokraile autoja vaan hotellit ovat enimmäkseen pakettimatkailijoiden suosiossa. Muutamien ratkaisevasti pieleen menneiden vaiheiden jälkeen päädyimme vielä vastoin kaikkia suunnitelmia all inclusive -resortiin sveitsiläisten ja venäläisten turrejen joukkoon. Turret varaavat rantatuolit ja allaspaikat aamiaisen alettua siinä seiskan pintaan ja nakottavat paikallaan vain käydäkseen lounaalla. Kun aurinko laskee, he jättävät paikkansa, vetäytäytyvät huoneeseensa valuakseen taas illalliselle. Osa nauttii ilmaisesta alkoholista enemmän kuin toiset. Osa on ihan tuhannen päissään jo aamulla. Suurin osa onneksi ei ole. Sen huomasin, että hyvää viiniä ei ilmaiseksi saa – ei täältä kyllä rahallakaan, mutta se on vain minun ongelmani. Tässä on siis yksi tapa kokea Djerba.

Toinen tapa on suhata Djerbaa ympäri ja läpi autolla, viehättyä saaren karuudesta, keskellä kuivuutta törröttävistä palmuista, kylistä, paikoin voimaakkaasta afrikkalaisfiiliksestä, toisaalta perinteisestä arabimeiningistä. Saarelaisten perinteinen pukeutuminenkin on aivan erilaista, kuin olen muualla Tunisiassa nähnyt.

Jos katsoo erilaisia listauksia, mihin Djerbassa kannattaa mennä, nousevat kärkeen Fadhloun moskeija ja El Ghriban synagoga. Moskeijalla oli kyltti, että ei-muslimeilla ei ole mitään asiaa, ja kahdella yrityksellä synagoga oli molemmilla kiinni. Uskonnolliset rakennukset oli siis unohdettava. Ehkä johonkin 359 muuhun moskeijaan olisi päässyt, mutta emme lähteneet yrittämään.

Sen sijaan nautimme aamukävelystä rannalla auringon noustessa kuuden jälkeen:

Kuljeskelimme Ajimin markkinoilla. Siellä oli niin aito tunnelma. Ylipäätään Djerbasta huomasi, että on Zone Turistique resorteineen ja sitten se muu saari, johon turismi näyttäisi vaikuttavan vähän jos lainkaan muuna kuin vaurauden tuomisena saarelle. Markkinoiden jälkeen seurasimme kaupungin hulinaa kahvilan terassilla. Tunisiassahan kahvilakulttuuri on miesten aluetta, mutta ei minua pois ole mulkoiltu, päinvastoin tervetulleeksi hymyiltiin.

Pysähdyimme seuraamaan paikallisten piknikpäivää rannalle saaren itärannalle, jossa laskuvesi paljastaa pitkälti maata ja naiset keräävät veden paljastamasta maasta jotain, en tiedä mitä. Pienet ja isommat pojat leikkivät ja uivat uimahousuissa, kaikenkokoiset tytöt kaikki vaatteet päällä. Saman rantatien varrella on kaksi rakennusta, joita on kuvattu Star Wars -elokuviin. Näimme ne kyllä, mutta vasta jälkeenpäin selvisi kuuluisuus. Tunisiassa Star Warsit eivät ole tunnettuja, ja edes turisti-infon nuori nainen ei tiennyt niitä kuvatun saarella.

Tutustuimme djerbalaisiin perinteisiin Guellalan museossa. Siellä paljastui esimerkiksi, että sokerin ja sitruunan sekoituksella on poistettu morsianten ihokarvoja jo kauan ennen kuin sokerointi on saavuttanut suosion länsimaissa ja että morsiamen on ollut suosittua olla mahdollisimman vaaleaihoinen ja pullea.

Djerbassa on liikenteen puolesta melko helppo ajaa autolla. Kaikkine vakuutuksineen auton saa satasen pintaan kolmeksi vuorokaudeksi. Mutta kartat ovat aika epämääräisiä ja samat paikan nimet voivat näkyä tienviitoissa kolmella tavalla kirjoitettuna, kartassa neljännellä. Myös koska itsekseen ajalevia turisteja ei ole, nähtävyyksille on huonosti – jos lainkaan – kylttejä. Etsimme esimerkiksi roomalaisia raunioita ja löysimme muutaman satunnaisen kiven. Mutta mitäpä se haittasi. Ei mitään. Ei lomalla ole niin justiinsa.