Ensimmäisellä kerralla Belgiassa joitain vuosia sitten kävin Brysselissä ja Gentissä. Sillä matkalla en ehtinyt enempää, mutta päätin, että kun tulen takaisin, haluan nähdä Bruggen ja Antwerpenin. Brugge oli ihana. Sen jälkeen odotukset Antwerpenia kohtaan olivat aika mitättömät. Tiesin siitä vain vähän: se on Belgian muotipääkaupunki, ja rautatieasema on kaunis. Vaatteita en aikonut ostaa enkä assalla oleilla, mutta ilman näitä kahtakin Antwerpen oli ehdottomasti positiivinen yllätys!
Junassa istumisen jälkeen oli kiva kävellä reilun kilometrin matka hotellille. Antwerpenissa oli heti jotenkin suurkaupunkitunnelma. Se tuntui ihan erilaiselta kuin Brugge – jotenkin nuorekkaammalta, eläväisemmältä, vähemmän turistiselta, vaikka turisteja varmasti oli. Mutta kaupungin hulina tuntui jokapäiväiseltä, arkiselta, tavalliselta. Siinä kävellessä jo tajusimme kaupungin laajuuden ja myös sen, että vuorokausi olisi ihan naurettavan lyhyt aika.
Hotel Les Nuits
Hotel Les Nuits* oli samanlainen kuin kaupunkikin: omaleimainen, persoonallinen, nuorekas, ehkä vähän boheemi ja ehdottomasti minun makuuni. Les Nuits on boutique-tyyppinen hotelli. Huoneet ovat yksilöllisesti sisustetut, värikkäät, eivät ketjuhotellien skandinaavisen hillityt (vaikka ei niissäkään usein vikaa ole). Tummasävyinen huone ei pääse kuvissani oikein oikeuksiinsa (koska salama hajosi).
Keskeinen sijainti aivan vanhan kaupungin laidassa oli mainio. Kehujen arvoinen oli myös henkilökunta, joka selvitteli kyselemiämme asioita ja antoi vinkkejä, minne mennä. Pienessä vain parinkymmenen huoneen hotellissa oli kotoinen tunnelma, ja Les Nuitsissa selvästi panostettiin omaleimaiseen palveluun.
Hotellilta käveli hetkessä vanhan kaupungin ytimeen. Siellä on vilkkaita ravintolakatuja kaikkine maailman etnisine keittiöineen. Siellä on vanhoja hollantilaistaloja. On toreja, terasseja, aukioita. On muotia ja herkkuja.
Jonkin verran elämää on myös Scheldejoen rannassa. Steen linna näyttää minusta torneinen enemmän Disney-kulissilta kuin oikeasti alkujaan 1100-1200-luvulta olevalta linnalta, joka kaiken lisäksi on kaupungin vanhin rakennus. Entinen vankila on nykyään merenkulkumuseo. Lämpimällä säällä olisin hyvinkin viihtynyt linnan varjossa varpaat hiekassa terassilla ja katsellut joelle. Harmillisesti helleaalto ei seurannut mukanamme Belgiaan asti.
Nopean visiittimme parhaaksi kokemukseksi valikoitui kävely pitkin Kloosterstraatia. En tiedä kaupunginosan nimeä, mutta se on jossain lähellä valokuvamuseo Fomua, epäilemättä kävelymatkan päässä vanhasta keskustasta, jos kymmenen kilometrin kävelyt päivässä eivät tuota ongelmaa. Ratikallakin näille kulmille pääsee.
En ole kirppistyyppiä, en ostele juurikaan second hand -tuotteita, mutta kun vanhan tavaran liikkeet levittäytyvät kadulle ja ovat kuin olohuoneita jalkakäytävällä, tunnelma on aika jännä. Siinä on jotain sellaista, mitä oma elämäni ei lainkaan ole. Mutta vastakohdat viehättävät.
Samalla kadulla oli myös Think Jazzy -niminen baari. Se näytti antiikkihuonekaluja myyvältä liikkeeltä, mutta kadulla drinksua siemaileva nainen paljasti sen baariksi. Sisällä mies soitti pianoa. Hän soitti sitä koko sen ajan, jonka istuimme terassilla. Oikeastaan terassi oli pari eriparituolia, pieni pöytä ja sohva siinä jalkakäytävällä. Juomalistalla oli muutama drinksu ja viiniä yksi joka lajia. Miksi olla kymmenien tuotteiden lista, kun muutamalla artikkelillakin pärjää?
Museoyö
Satuimme Antwerpeniin Museum Nachtina. Museoyö oli mainio konsepti: Maksamalla kympin lipun voi käydä illan aikana yli kahdessakymmenessä museossa, jotka pidettiin auki pisimmillään yhteen asti yöllä. Lipun hintaan kuului myös 20 minuutin välein kiertävä shuttlebussi, joka nopeuttaa museoiden välillä kulkemista. Ja vaikka yö vaihtui päiväksi, saattoi samalla rannekkeella jatkaa museoiden koluamista seuraavana päivänä.
Luultavasti ilman spesiaali-iltaa emme olisi museoihin näin lyhyellä visiitillä menneet, mutta kaikenlaista ehdimme muutamassa tunnissa nyt kierrellä.
Antwerpen oli erilainen, kuin olin odottanut. Toisaalta miten voi olla erilainen, jollei ole oikein odotuksia? Ainakin se oli toisenlainen kuin Gent, Brugge tai Bryssel. Se ei ole parempi eikä huonompi, mutta erilainen. Ei kaupunkeja voi oikein järjestykseenkään laittaa. Jokaisella on puolensa, ja jokaisella ne puolet ovat ehdottomasti lähes poikkeuksetta pelkästään positiivisia.
*Yöpyminen yhteistyössä hotellin kanssa
6 comments
Brugge oli kyllä kiva kohde, olen käynyt siellä muutamia kertoja.
Oostendesta pääsi 2-3e bussilla Bruggeen, tunnelmakin oli parempi (positiivisempi) Bruggessa. Taitaa olla yksi kaikkein halvimmista matkoistani se 2e bussi!
Antwerpen jäi käymättä, mutta nuo kohteet tuli nähtyä Brysselin lisäksi
Reissuhulluna en voi kuin kadehtia mahdollisuuksia matkustaa muukamalla eurolla eurooppalaisten kaupunkien välillä. Onhan meillä tietty Onnibus, mutta kohteet vähän eri luokkaa kuin vaikka Brugge!
Kävin itse Antwerpenissä maaliskuussa muutaman päivän reissulla, joten kiva päästä lukemaan juttua sieltä. Silloin ei ollut vielä lehtiä puissa ja muutenkin kaupunki näytti aika erilaiselta harmaassa kevätasussaan. Aiemmin en ollut Belgiassa käynyt, ja nytkään emme käyneet muissa kaupungeissa, joten mielikuvani maasta pohjautuu pelkästään tähän kaupunkiin. Asuin ystäväni luona, ja pitkälti kuljin hänen perässään hänen esitellessään kaupunkia ja myös valitessa meillä sopivat ravintolat ja kahvilat. Oikein onnistunut reissu oli. Minä en käynyt yhdessäkään museossa enkä myöskään kiivennyt korkealle katsomaan näköalaa, vaikka nyt kun tästä sinun jutustasi siitä luen, niin olisi kyllä ollut ihan hauskaa. Hauskaa, että koit Antwerpenin nuorekkaaksi. Meidän reissumme oli yhdistelmä Antwerpen-Amsterdam, ja minä taas koin, että Antwerpen oli sellainen hienojen vanhojen rouvien kahvittelukaupunki, kun taas Amsterdam niin kovin nuorekas. Mutta sehän riippuu aivan tasan siitä, mihin vertaa, ja minulla ei tosiaan ole vertailukohteena noita Belgian muita kaupunkeja.
Jännä kuinka erilaisia mielikuvia kaupungit voivatkaan herättää! Minä en nähnyt yhtään hienoa rouvaa kahvittelemassa missään. 🙂 Oma vertailuni tosiaan perustui nyt Belgian vanhoihin kaupunkeihin ja niiden tunnelmaan. Ek missään mitään mummomeininkiä ollut, mutta samanlainen eläväisyys puuttui, mitä Antwerpenissa oli. Minusta museot eivät varsinaisesti kaupungin parasta antia, mutta museoiden yö oli loistava konsepti ja innosti käymään monissa.
Tarkoittanet Rubensia Rembrandtin sijaan? 🙂
Totta! Kappas! Pitääpä korjata!