Koska Orient Express ja Rovosrail ovat edelleen minulle (ja etenkin lompakolleni) suuria mutta etäisiä haaveita, halusin edes häivähdyksen niiden meiningistä ajelulla siirtomaatyyliin Pohjois-Borneon maisemissa. Sitä tarjosi North Borneo Railway. Uutuuttaan kiiltävä asema lyhyen ajomatkan päässä Kota Kinabalun keskustasta oli kyllä melkoinen kontrasti puulämmitteiselle höyryveturille, vaunujen suloisuudelle ja henkilökunnan vanhanaikaiselle vaatetukselle hellekypärineen.
Minut istutettiin samaan pöytään yksin reissussa olleen aussinaisen kanssa. Meillä oli mukavaa. Jaoimme kiinnostuksen uusia maita, kulttuureja, matkustamista – ja valkoviiniä – kohtaan. Olimme fiiliksissämme, kun maisemat alkoivat vaihtua avoimen ikkunan takana. Aika-ajoin savu pöllähti sisään, mutta niin kai höyryjunasta vähän kuuluukin. Ihan yhtä innostuneita eivät olleet monet matkassa olleet (ja torkkuvat) kiinalaiset.
Minulle tuli yllätyksenä, että matkaan sisältyi kaksi puolen tunnin pysähdystä. Toisella tutustuimme temppeliin. Se oli ensimmäinen temppeli monen viikon reissun jälkeen, joten olin oikeastaan aika innoissani. Se oli kuitenkin mitä ilmeisimmin aika uusi ja fiilikseltään jotenkin muovinen, mutta oli se kauniskin. Toista pysähdystä sanottiin käsityömarkkinoiksi, mutta pitäisin nimitystä harhaanjohtavana: myynnissä oli samat teollisesti tuotetut kamat kuin kaikilla Kaukoidän muillakin toreilla. Mutta pysähdykset olivat silti kiinnostavia pieniä jalkautumisia pikkupaikkakunnille, joille en epäilemättä koskaan muuten menisi. Ja kun kuumissamme tulimme takaisin junaan, siellä odotti aina kostea, kylmä pyyhe virkistäytymistä varten.
North Borneo Railway on myös makumatka. Osa matkanteon ihanuutta oli siis syöminen. Aamiainen tuotiin heti aluksi. Se oli hauska sekoitus borneolaisia makuja ja varsin herkullinen. Vihreää pannukakkuakaan ei kannata säikähtää. Se maistuu hyvälle. Kun tulimme toiselta pysähdykseltä, pöytiin oli katettu punaruutuiset liinat kuin italialaisessa trattoriassa ja pieni alkupala. Odotimme pian tarjoiltavaksi seuraavaa ruokalajia – mutta sitten tuli melkoinen ylläri: ruoka tuotiin take away -astioissa, samanlaisissa joissa näkee intialaisten kuljettavan eväitä töihin tai juoksupoikien vievän työpaikoille. Se vähän kyllä vaikutti muuten niin viiden tähden tunnelmaan. Toisaalta taas tapa oli hygieeninen ja saimme aussirouvan kanssa astioista paljon hupia.
Siinä me sitten söimme lounasta, siemailimme valkoviiniä ja katsoimme ohivilisevää Borneota: Kota Kinabalusta lähdön jälkeen on ensin ihan kaupunkimaisemaa, sitten pienempiä kyliä, välillä pelkkää vihreää eri sävyissä. Jos olisi ollut hyvä tuuri, olisimme voineet nähdä vesipuhveleita, mutta tällä kertaa ei onnistanut.
North Borneo Railway on turisteille. Siinä ei ole varsinaisesti aitoa borneolaista meininkiä, mutta se on kiva. Suosittelisinko sitä muille? Kyllä. Minusta juna oli uskomattoman kaunis. Palvelu oli ihanaa. Kaikesta huolehdittiin. North Borneo Railway on hyvän mielen junamatka halki pohjoisen Borneon. Haikailin vähän Yangonin rengasradan meninkiä, mutta tiesinhän minä, että tämä olisi ihan muuta. Ja tällaisena vallan mainio kokemus!
North Borneo Railwayn juna ajelee kahdesti viikossa. Liput on syytä varata vähintään päivää etukäteen. Klikkaa lisätietoja tästä.
North Borneo Railwaylla ajelin yhteistyössä Sabah Tourismin ja Sutera Harbourin kanssa.
6 comments
Aika sympaattisen näköinen juna! Varmasti ihan hauska kokemus.
Kyllä vain! Monipuolinen kokemus. Juuri tällaisista tykkään.
Mulle jotenkin tulee siirtomaa-ajasta jotain muuta mieleen kuin charmi, mutta siis joo, tuo oli sillain steampunk-henkinen, vaikka temppelin muoviroju vähän häiritsikin. Maisemat olivat kauniita, suurimmalta osin. No, oli kyllä aika karseita hökkeleitä.
Tahallaan voi ymmärtää väärin. En minä suinkaan sortoa charmanttina pidä, mutta siirtomaa-aikaiset rakennukset ja nyt juna voivat olla hyvinkin silmää hiveleviä.
Minä en ymmärrä kiinalaisia, jotka lähtevät torkkumaan joka paikkaan. Tiedän, että heidän kulttuuriinsa jotenkin kuuluu tuo nukkuminen keskellä päivääkin, mutta on vaikea ymmärtää, miksi sitten kannattaa lähteä esimerkiksi tuollaiselle junamatkalle. Eikö idea kuitenkin ole se junamatka? Mitä siitä jää käteen, jos nukkuu koko matkan?
No tuollaisia ajatuksia minullakin oli. Juna ehkä kuului matkapakettiinsa eikä niin kiinnostanut häntä, mutta jotenkin tuollainen vähän syö muidenkin tunnelmaa: ei tästä ehkä kuulu. Auttaa, kun tuon mielestä on noin tylsää. En siis anna itseeni vaikuttaa, mutta mietin hänen omaa seuruettaan.