Mitä Färsaarilla syödään? Kyllä, siellä edelleen lahdataan valaita, mutta ravintoloiden ruokalistoilla ei valasta näkynyt. Reykjavikissa näin surukseni lunnia listoilla, mutta Färsaarilla en. Niin monia listoja en kuitenkaan nähnyt, että voisin takuuseen mennä. Jos oikein ymmärsin, saarilla ei ole sikoja, mutta lampaita sitäkin enemmän. Muutama nautakin mölisi laitumilla. Ja saaret elävät lähinnä kalastuksella. Siinä siis ainakin meidän ruokavaliomme perusta viikon Färsaarten matkalla. Ja kakuissa. Suurimmissa kaupungeissa, Tórshavnissa ja Klaksvíkissa, on todella kivoja kahviloita.
Aamupala
Hotelli Føroyarin* aamupala oli hyvä, ja siitä sai nauttia komeassa maisemassa, kun ikkunasta avautui näkymä kaupungin yli satamaan ja merelle. Useampana aamuna ruoan lisäksi oli silmänruokaa, kun hotellissa asui sekä Färsaarten että Romanian miesten jalkapallomaajoukkueet että Saksan alle 21-vuotiaiden joukkue.
Näköala ei huonontunut lainkaan, kun muutimme Klaksvíkiin Airbnb:n kautta varaamaamme mökkiin, mutta myönnettäköön, että aamupalan taso romahti. Ei ollut enää mysliä, smoothieita, hedelmiä, monenlaisia sämpylöitä, leivonnaisia…
Lounas
Lounasaikaan osuimme aika harvoin ravintolaan. Olimme jossain menossa, ja aika usein mukana oli eväät. Pikkukylissä ei ravintoloita juuri ole, ja missä oli ja kävin kyselemässä, ruoka olisi pitänyt tilata etukäteen. Kaupan valmiit makaronisalaatit tulivat tutuksi. Eväät kannattaa muuten ostaa silloin, kun kaupan näkee. Pienemmillä saarilla ei välttämättä ole edes ruokakauppaa. Osui reppuun joskus sushiakin, jota sai ainakin Bónus-nimisistä kaupoista, jotka ulospäin näyttävät lähinnä Tarjoustaloilta, sellaisilta peltihalleilta, joiden kyljessä on pinkki säästöpossu. Vastaavanlaisia take away -lounaita, joita Suomessa alkaa olla joka marketissa, ei juurikaan ollut kaupan.


Välipalat
Myönnän. Aika usein sorruimme Tórshavnissa Kaffi Husiđiin satamassa ja Frídaan Klaksvíkissa. Kun kaakaossa on sopivasti kermaa ja lautasella kakku, neljäkin kertaa viikossa voi alkaa näkyä vyötäröllä… Kotona elelen kyllä niin paljon askeettisemmin, että sallittakoon nämä nautinnot. Färsaarilla todella osataan leivonnaisten teko. Aivan jäjettömän hyviä. Kaffi Husiđin seinällä on kyltti, joka oikeastaan pakottaa ottamaan sen kakkupalan: ”Skinny people are easier to kidnap. Stay safe. Eat cake.” Ei sillä että helppo kidnapattava olisin ollut ennen näitä kaikkia kakkujakaan.


Illallinen
Färsaarten hintataso on aika kallis. Toisaalta sen vuoksi, toisaalta laiskuuden, turvauduimme silloin tällöin myös noutoruokaan varsinkin Klaksvíkissa, jossa ravintolatarjontakin oli niukanlaista ja listalla aika usein hampurilaisia. Jacqsonin hamppari oli kyllä herkullinen. Tórshavnissa erityismaininnan ansaitsee Etika, japanilainen ravintola, joka ei ollut hinnoiltaankaan erityisen kallis, suomalaisen Hanko sushin tasoa suunnilleen, mutta valikoimiltaan ja laadultaa ehdottomasti parempi.




Kerran puimme oikein vähän parempaa päälle (siis verrattuna normaaliin kahisevaan ulkoiluvaatetukseen) ja varasimme pöydän Áarstovasta Tórshavnin keskustassa. Saatavilla oli vain kolmen tai viiden ruokalajin menut. Viisi lajia maksoi vähän alle satasen yhdeltä, eli mistään halpisruokalasta ei ollut kyse. Viinipakettia emme enää raaskineet ottaa vaan tilasimme yhteisen pullon, joka maksoi yhden hengen paketin verran. Tiedän, että moni satsaa tällaisiin illallisiin viineineen pitämättä niitä edes kalliina, mutta meille ruoka ei ole matkoilla niin tärkeä asia, että siihen satasia mieluusti laittaisi, vaikka hyvin syöminen ihanaa onkin. Ruoka oli hyvää. Todella hyvää. En tiennyt, mitä odottaa, mutta ehkä ajattelin ruoan olevan pientä ja erikoista, kikkailua, mutta Áarstovassa ruoka oli enemminkin mutkatonta ja juuri niistä raaka-aineista, joita Färsaarilla voi odottaakin: kalaa ja lammasta. Emme harrasta fine diningia juurikaan kotona, mutta sen kerran kun Demossa kävimme, oli siinä ja siinä, pitikö seitsemän ruokalaijin jälkeen mennä ruokakaupan kautta kotiin. Áarstovassa oli siinä ja siinä, pitääkö avata housujen ylänappia.


Palvelu ravintoloissa Färsaarilla on vastaavaa kuin Suomessa: ei tylyä mutta lähinnä asiallista. Mutta seikka, johon kiinnitin huomiota, oli, että melkein kaikissa vähänkään tasokkaammissa paikoissa oli naistenhuoneessa muun muassa hiuslakkaa ja käsivoidetta. Ihan huippupalvelua tarjosi Áarstovan veski: väritön kynsilakka. Jokainen nainen tietää, mihin sitä voi tarvita. Tällaisista pikkujutuista lopulta syntyy palvelu: asiakkaan huomioimisesta.
*Yöpyminen yhteistyössä Visit Faroe Islandsin ja hotelli Føroyarin kanssa
5 comments
Joo nuo hinnat tuli todellakin tutuiksi myös Huippuvuorilla ja Islannissa. Maksaisin kyllä tuollaisesta illallisesta satasen, sillä mekin ”herkuteltiin” samoihin hintoihin eräs ilta Longyearbyenissä.
Aika hyvän näköisiä susheja pakko myöntää!
Ihan Oslon hintoihin ei Färsaarilla onneksi päästä. Meillä 250 euron ravintolalaskut ovat todella poikkeuksellisia, mutta Áarstovassa rahalle sai ihan vastinetta.
Mielenkiintoinen esittely, ainakin ruokapaikkojen suhteen.
Onhan ruokailu y.m. perusasioiden sujuminen tärkeää loman onnistumisen kannalta.
Retket tai worth of seeing list olisivat olleet kiva vinkki…
Liikuitteko vuokra-autolla vai oliko joukkoliikennettä?
Demosta purnaisin sikäli, että itselläni on sellaiset kokemukset (kahdesti), nimenomaan ihmettelin, kuinka sellaisista minimalistisista taideteosannoksista tuli kylläiseksi eikä tarvinnut syödä sinä päivänä enempää ja olo oli hyvä.
Jopa 197 cm ja lähes 100 kg painavalla miehelläni oli sama kokemus. Hänelle pyydetään normiraflassa ylim. Peruna-annos y.m. että tulee kylläiseksi.
Suosittelen testaamaan Chapteria ja Passiota.
Sori. Luin otsikon uudestaan ja tekstisi vastasi sitä täysin.
Toivottavasti löysit vastauksia muihin kysymyksiisi muualta blogista. Olen kirjoittanut paljon kohteista, autolla ajamisesta yms.