NoMo SoHo – tyylillä hip hotelli

NoMo SoHo – tyylillä hip hotelli

Kun hotellin edustalla on parkissa vain omakotitalon kokoisia mustia autoja ja kaartaa pimeässä paikalle keltaisella taksilla, on usein väärässä paikassa. Ainakin henkisesti. Tämä oli asetelma, kun kurvasimme hotellille New Yorkissa. Alkuillasta sen edustalla liikkuvat vieraatkin näyttivät jotenkin siltä, että aika moni muotilehti voisi ikuistaa heidät siltä seisomalta aukeamilleen. Mutta eipä siinä auttanut poiskaan kääntyä, olihan hotelli jo maksettu.

Untitled

Hotellin terassi on luultavasti aika ihana kesäiltaisin.

Hotellin aulassa on jännä tuoksu, jotenkin itämainen. Se on aika voimakas. Aika jännä ilmiö, minulle uusi. Kiinnostavaa, että halutaan vaikuttaa kaikkiin aisteihin. Vastaanotto ei ole sisääntuloaulassa, kuten yleensä, vaan kerrosta ylempänä. Aulasta tulee heti enemmän olohuonemainen, kun virastomainen tiski puuttuu. Kiinnostava ratkaisu minusta. Samaa tunnelmaa lisää ainakin ilta-aikaan erittäin himmeä valaistus. Tässä aulassa ei ole tarkoituskaan kenenkään työskennellä vaan viihtyä. “Shaped by Benjamin Noriega Ortiz’ provocative design based on Jean Cocteau’s 1946 French film “La Belle et la Bête”, kirjoitetaan hotellin omilla sivuilla.

Untitled

Untitled

Untitled

Sisääntuloaulan ja huonekäytävän pimeyden ja neonvalojen jälkeen oli melkoinen yllätys nähdä oma huone: valkoinen, valoisa, kukkatyynyjä sängyllä. Yleiset tilat ja huone olivat kuin eri hotellista. 

Untitled

Kuten aiemmillakin New Yorkin matkoillamme, tämäkin huone oli pieni. Kaupunkilomalla huoneessa harvoin kovin paljon aikaa viettää emmekä mekään juuri muuta kuin nukkuneet siellä, mitä nyt joskus mussutimme aamiaista sängyllä tai illalla väsyneenä ihmettelimme Donald Trumpin riehumista telkkarissa (tai katsoimme salaista pahettani: eläinohjelmia, kaikkia söpöjä pikkuolentoja, joiden puolesta saa olla sydän syrjällään…). Tällaiseen tarkoitukseen huoneeseen kyllä mahtui kaksi aikuista.

Untitled

Pöydällä oli keksejä, kun tulimme. Yhdessä kuvassa oli vain tyhjä lautanen jäänyt pöydälle. Joku pisteli ne parempiin suihinsa ennen kuin ehti huonekuvia ottaa. Päivänvalossa huone pääsisi oikeuksiinsa, mutta aamulla huoneen siisteyden kanssa olisi ollut jo vähän toisin.

Untitled

Voisin kuvitella, että rakennus ei alun perin olisi ollut hotelli, tai jos on, joitain huoneen ratkaisuja oli syytä hämmästellä: Käsienpesuallas on sijoitettuna huoneeseen, ei kylppäriin. Toisaalta jos se olisi wc:n ja kylpyhuoneen yhteisessä pitkulaisessa ja kapeassa tilassa, siellä ei olisi suihkua. Tähän vaihtoehtoon nähden valittu ratkaisu oli ihan onnistunut. Astetta ongelmallisempi oli wc:n seinärakenne, josta en sen enempää tässä, kuin että ihan ensimmäiselle yhteiselle reissulle lyhyen tuntemisen jälkeen en uuden siipan kanssa suosittelisi tätä hotellia. Mietin vain, että kun tämä huone oli deluxe (toiseksi halvin), kuinka pikkuruinen on classic (halvin).

Kun pesee hampaat purskuttelemalla kristallilasista, on aamussa minusta aika kivaa tyyliä. Hotellien monenlaisiin hygieniatuotteisiin varautuvana ja omat hiustenhoitotuotteet mukana kuljettavana on aina suuri ilo löytää kylpyhuoneesta laadukkasta kosmetiikkaa. Molton Brownilla ei minunkaan pehkoni näytä Simpsonien Margelta, kuten se näyttää suihkugeeli-sampoo-kertakäyttöpaukkausten jäljiltä. Eihän se suuri asia ole, millaisia kylpytuotteet ovat, mutta toisaalta jos hotelli sanoo olevansa luxury, voi siltä odottaa – ja ovathan purkit ja purnukat kivoja.

Untitled

Siitä kympillä Eviania.

Untitled

Untitled

Tykkään tällaisista yksityiskohdista. Voisihan sateenvarjo vain olla kaapissa ja hintalappu päällä. Oli muuten niin hyvä varjo, että olisin voinut ostaakin. Tukeva, ei painava ja neliön mallinen.

Vaikka huoneessa jotain toivomisenkin varaa oli, sille oli helppo kääntää selkä, avata verhot ja paljastaa melkein koko seinän kokoinen ikkuna. Siitä avautuva maisema on se, mitä New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa ei kyllästy katsomaan – ja kuinka erilaisia tunnelmia se tarjosi pimeässä illassa, aamun auringossa, sateessa.

Untitled

Ensimmäisen aamun aurinko

Untitled

Hotellin muista palveluista emme nauttineet. Myönnän syyn: hinta. Ravintola ja kirjastobaari näyttivät aivan ihanilta, mutta kun aamiainen (continental) maksaa 21 dollaria ja melkeinpä mikä vain tuplaa hinnan, esimerkiksi munakas tai bagel, menimme muualle syömään, vaikka ympäristö olisi ollut kuinka viehättävä. (En kyllä voi väittää, että halvalla olisimme päässeet muuallakaan. Kustannuspostauksia reissusta on tässä ja tässä.) Olimme myös tehneet valinnan, että mukaan ei oteta ykkösiä, ei pikkutakkia eikä -mustaa, mikä myös rajasi drinksuille menon pois.)

Untitled

Untitled

Sijainti Crosby Streetillä on erinomainen, jos haluaa hengailla Downtownissa. Kaikkialle on kävelymatka. Ihan vieressä on ravintoloita ja ostoskatuja, mm. Broadwaylle kaksi korttelia. Lähin metroasema on korttelin toisella puolella, ja siitä pääsee suoraan mm. Macylle ja Times Squarelle.

Kun lähdimme kotiin, mustat autot kuljettivat muita (75 dollaria lentokentälle). Me säästimme ja hypppäsimme taas siihen keltaiseen (52 dollaria). Pääsi unohtumaan, että limusiinit kuuluvat kulttuuriin, että ollaan se pieni väliraha maksettu joskus itsekin ihan vain huvikseen. Ja ihan tavallisia ihmisiä kohtasi hississä, ihan kaikenlaisia. En minä sittenkään ollut eksyksissä. Olin kivassa hotellissa.  

Yhteistyössä hotelli NoMo SoHon kanssa

Next Post:
Previous Post:
There are 6 comments for this article
    • Avatar
      Annika Author at 21:41

      Kauan tehtiin valintaa ja arvottiin eri vaihtoehtojen välillä. Osoittautui kyllä päteväksi vaihtoehdoksi.

  1. Avatar
    SariKoo at 10:41

    Tykkään heti. Mua ahdistaa olla luksushotelleissa, kun ei itse ole kovin luksus. Siis tyyppinä ehkä mut ulospäin, u know 😉 Mut jotenkin tuo hotelli voisi tulla kyseeseen, kun Nykiin eksytään. Ihan vaan jo noiden näkymienkin vuoksi!

    Mä muuten rakastan hotellien kosmetiikkapurnukoita. Jos jotain keräilisin, niin niitä. Myös Helsingin Tornissa oli mun mielestä tosi kivat ja hyvän oloiset kosmetiikat. Ainakin Aasian lämmöstä tullessa suihkusaippua oli tarpeeksi kosteuttava!

    • Avatar
      Annika Author at 12:59

      Mä ymmärrän ton luksuskammon. Ihan överissä hotellissa olisi sellainen olo, etten kuulu sinne, vaikka olisin ihan omalla tahalla mennyt ja (halvin) huone olisi ihan omissa budjettirahoissakin. Sitten katsoo ympärille tyyppejä, joilla on Louis Vuittonit rantakasseina hiekassa. Heille luksus on arkipäivää, itselle lomasattumaa. Mutta toisaalta miksi pitäisi kutistua sellaisessa ympäristössä? Taas näitä first world problems.

      Hotellikosmetiikka on kuitenkin niin halpaa, että jokaisen hotellin kannattaisi vähän siihen panostaa. Kun Barcelonassa pesin tukkani suihkusaippua-sampoo-yhdistelmällä ja katsoin sen jälkeen peikkoa peilissä, mietin, kuinka monta kymmentä senttiä enemmän olisi maksanut, jos tuon mönjän lisäksi olisi ollut pikkupussit oikeaa sampoota ja hoitoainetta (jos nyt ylipäätään pitää olla kertakäyttöpakkauksia).

  2. Avatar
    Maarit Johanna at 22:34

    Luksus lomasattumana kuulostaa hauskalta ja just omallekin kohdalle toisinaan sopivalta.
    Noista ikkunoista minäkin katselisin mielelläni. Veikkaan, että tukka tykkäisi myös Molton Browneista.

    • Avatar
      Annika Author at 23:03

      Pakko sanoa, mutta NoMo SoHo ei ole sillä tavalla luksusta, kuin luksushotellit minusta ovat. Se on tosi kiva, se on älyttömän hyvällä paikalla ja se on modernin trendikäs. Mutta se on ihan vain laadukas ****½ tähden hotelli. Mutta menisin kyllä uudelleen ihan milloin vain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.