Nizza ei tehnyt minuun kymmenen vuotta sitten vaikutusta. Pidin vanhaa kaupunkia liian turistisena, Chagallin museota ihan kivana mutta Galerie Lafayetten alennusmyyntejä ihan huippuna. Näin voisin tiivistää postaukseni kesäkuulta 2012. Koronan jälkeen ja Ukrainan sodan nostettua lentojen hinnat pilviin olen kuitenkin pysytellyt pitkälti Euroopassa ja kolunnut paikkoja, joissa en ole ennen käynyt. Niinpä lähdin nyt tutustumaan Côte d’Azuriin. Koska helpoimmin tavoitettava lentokenttä on Nizzassa, jäin kaupunkiin päiväksi katsomaan, millaiset fiilikset olisivat tällä kertaa.
Lokakuinen Nizza ei lumonnut minua, mutta sain tuntumaa siihen, miksi monet palaavat sinne aina uudelleen. Onhan yhdistelmä hiekkarantaa, eläväistä kaupunkia ja pastellinsävyisiä vanhan kaupungin kujia omalla tavallaan lyömätön. Vaikka oli tavallinen jo vähän syksyinen päivä, turisteja oli paljon. Oletin jo hiljenneen, mutta toisaalta olin nähnyt kuvia, että viikkoa aiemmin oli ollut ihan täysi kesä.
Ehkä nuiva suhtautumiseni johtuu myös siitä, että nousin ihan väärällä jalalla päivään. Olin tullut yöllä, joutunut vielä apteekkiin ostamaan korvatulppia, koska hotellihuoneeni ikkunan takana möykkäsi valtava ilmastointilaitejoukkio, joka olisi pitänyt hereillä. Aamulla lähdin itsevarmana kohti vanhaa kaupunkia, joka luonnollisesti oli ihan toisessa suunnassa. Kolme kilometriä hukkareittiä tarjosi kyllä paikallista torielämää, koiria ulkoiluttavia ikäihmisiä ja tavallista paikalliselämää, jota turistialueet eivät tarjoa. Kun vihdoin olin vanhassa kaupungissa, oli pakko hellittää. Oli pakko hokea itselleni, että huonoja kokemuksia tulee aina, mutta ei niihin saa jäädä jumiin.
Tiedän, että Nizza on muutakin kuin vanha kaupunki ja Promenade des Anglais, mutta mihinpä muualle turisti lyhyellä visiitillään ensimmäiseksi menisi. Niinpä minäkin lähdin virran mukana vanhan kaupungin kujille ja ihastelin punaisia, oransseja ja keltaisia eri tavoin haalistuneita taloja ja niiden turkooseja, vihreitä ja sinisiä ikkunaluukkuja. Ihastelin liitutauluille käsin kirjoitettuja ruokalistoja, joiden perusteella ranskaa taitamattomana en tietäisi, tilaisinko kamelia tai koalaa. Istuin terassille syömään simpukoita ja kuuntelemaan katusoittajaa. Oli ihanaa voida vielä kerran tänä syksynä riisua takki ja fiilistellä syyskesän tuntua ennen kuin yllättävä, missään ennusteessa näkymätön sade alkoi ja piti peruuttaa pöytä syvemmälle katoksen suojaan.
Kukkatorin (Marché aux Fleurs) läpi kulkiessa tuli ihan Notting Hill -fiilis, siis se kohta elokuvasta, jossa Hugh Grant kulkee torin läpi ja vuodenajat vaihtuvat silmissä. Elokuvassakin torialue on talorivien välissä, kuten kukkatori Nizzassa. Muuta yhteistä niillä tuskin on. Rakennukset ympärillä ovat kauniita, ja kaikissa on ravintola tai kahvila. Tätä hehkutetaan must go -kohteena kaikilla matkailusivuilla. Innokkaimpia paikasta vaikuttivat olevan nuoret naiset, joilla oli oma poikaystävä (lue: valokuvaaja) mukana. Kukkatorin reunalla on myös valukuvamuseo (Musée de la Photographie Charles Nègre), jossa oli juuri avautunut tosi kiva Robert Doisneaun näyttely. Oli ehdottomasti hyvin käytetty vitonen.
Nizzan vanhassa kaupungissa voisi hyvin viettää tunteja myös kiertelemällä kaupoissa. Siellä on kaikenlaisia erikoisliikkeitä suklaata, nougatia, lihaa, viiniä, koruja, saippuaa, vaatteita, matkamuistoja, taidetta ja ”taidetta”. Tällä hetkellä erityisen muodikasta vaikuttaisi olevan olanylilukkujen vaihtohihnat, joita myytiin kaikenlaisissa väreissä ja kuoseissa. Kujilla on helppo myös huomata muutaman tunnin jälkeen kiertävänsä ympyrää. Silloin voi istahtaa lasilliselle tai leivokselle keräilemään itseään tai tutkimaan karttaa. Minä lähdin meren rannalle.
Promenade des Anglais, seitsemän kilometrin rantakatu, oli syksyn tultua hiljainen. Muutama uimari näkyi turkoosissa rantavedessä, mutta aurinkotuolit oli kerätty jo pois. Beau Rivage on sen verran klassikko, että oli melkein pakko mennä lasilliselle. Paikka oli kiva, mutta palvelu ynseää. Sielläkin oli hiljaista. Silloin on kiva tarkkailla ihmisiä. Kolme äitiä tuli vauvoineen nauttimaan lasilliset. Turistiperhe tuli syömään ostereita, tai siis vanhemmat tulivat ja 5-vuotias harrasti tutkimusmatkailua. Lähtiessä oli laitettava taas takki päälle ja vain kuviteltava, miltä leppeä merituuli tuntuisi auringonpaisteessa.
Mutta tiedätkö, jotain on peruuttamattomasti muuttunut Ranskassakin. Enää ei kuulu korkojen kopinaa kuin satunnaisesti. Lenkkarimuoti on kaikkialla.
Etelä-Ranska muuten näytti hullaantuneen halloweenista. Kurpitsoja, hämähäkkejä, luurankoja ja muuta rekvisiittaa oli paljon ja kaikkialla. Jos ihmettelit yhden kuvan harmautta, ei kuja ollut homeessa vaan puettuna halloweeniin.
Vielä pieni fakta, joka pääsi yllättämään. Riippuen tietenkin siitä, missä päin majoittuu on, mutta jos asuu ratikkareitti 2:n varrella, pääsee helposti suoraan lentoterminaalin edestä. Netissä näkee pelkästään tietoa, että lippu maksaa 1,70 euroa. Ei maksa. Se on lentokentän suunnasta kympin. Muutos on tapahtunut ihan hiljattain. Kympillä saa meno-paluun, ja yhdensuuntaisia ei edes myydä. Jos sen sijaan ostaa lipun kaupungista, hinta on edelleen 1,70. Boltin ja Uberin olisi saanut 18 eurolla, ja olisin päässyt suoraan hotellin ovelle ja välttänyt toisaalta 20 minuutin odottelun (olin perillä vasta yöllä), ja toisaalta kauppojen sisäänkäyntisyvennyksissä nukkuvien kodittomien suremisen.
Tein myös pienen videon Nizzasta, jos haluat katsoa. Klikkaa tästä TikTokiin.
10 comments
Itse en ole Nizzassa käynyt. Se on jäänyt vähän kaivelemaan, kun kertaalleen oli sinne lähteminen jo todella lähellä, mutta matka peruuntui aivan viime hetkellä. Toisaalta Nizza ei välttämättä ole profiililtaan sellainen, joka olisi ihan oma suosikkikohteeni, mutta sen verran tuo peruuntunut reissu harmittaa, että olen varma, että sinne tulee reissu tehtyä – ennemmin tai myöhemmin.
Minusta Ranskan Rivieralla oli todella kauniita kaupunkeja, ja Nizza ei ollenkaan ollut niistä suosikkini, mutta olen alkanut vähän jo ymmärtää, miksi moni niin paljon pitää siitä. Olin tällä kertaas tosiaan vain vajaan vuorokauden, ja siihen se oli oikein kiva.
Ei Nizza näiden kuvien perusteella näytä ollenkaan hullummalta. Olen käynyt kaupungissa kerran, lukioikäisenä. Ei ollut ratikkaa silloin vielä. En silti taida tuonne suunnata, vaikka sattumalta juuri tänään puhuttiin kaverin kanssa mahdollisista kohteista Euroopassa, ja ehdotin hänelle Ranskan Rivieraa.
Nizza on hyvä paikka aloittaa tutustuminen Ranskan Rivieraan, jolla on vaikka mitä kivoja paikkoja. Itse kävin kolmessa muussa, ja paljon jäi vielä näkemättä. Älä sano ei Ranskan Rivieralle. Seuraavina viikkoina näytän kaikkia makeita paikkoja!
Riviera tosiaan on niin paljon muutakin kuin pelkkä Nizza. Omia suosikkeja esim. Villefrance-sur-mer ja Menton. Junalla on tosi helppo, nopea ja edullinen liikkua kaupunkien ja kylien väliä. Mulla silti yleensä Nizza tukikohtana.
Minäkin tykkäsin monista muista kaupungeista enemmän ja nimenomaan ajelin junalla. Koska oli pelkät käsimatkatavarat, oli helppo myös muuttaa aina uuteen kaupunkiin. Muualla majoitus oli myös selvästi Nizzaa halvempaa.
Kannattaa ladata Lignes d’Azur Tickets -sovellus. Sillä me ostettiin lokakuussa lentokentältä normaalihintaiset liput keskustaan. Sovelluksella saa myös esim. 10 matkan lippuja hintaan 17 €. Edellisen kerran olin Rivieralla huhtikuussa, ja vielä sillon lentokentältäkin sai automaatista 1,50 € maksaneita lippuja ja 10 matkan lippu maksoi kympin. Muutos on siis tapahtunut kesän aikana.
Ihan mahtava vinkki! Mulla oli se ladattuna, mutta en tajunnut yhtään, että sillä saisi eri hintaan lippuja.
Minäkään en erityisemmin vaikuttunut Nizzasta ensimmäisellä kerralla. Tarkoitan, että minusta se oli ihan kivalta näyttävä paikka, mutta ei sykähdyttänyt mitenkään erityisesti. En oikein ymmärtänyt sen viehätystä. Enkä taida ymmärtää vieläkään, mutta kun keväällä Espanjasta Suomeen ajellessa poikkesimme siellä vuosien jälkeen uudestaan yhden yön verran, nautin kyllä olostani. Lyhyellä visiitillä eniten taisi ilahduttaa se, että löysimme lähes tuurilla kivan, tunnelmallisen illallisravintolan. Se oli toki turistinen, mutta mitäpä siitä, kun ruoka oli kuitenkin oikein hyvää ja palvelu samoin. Kapeat mäkiset kadut, joilla ravintola sijaitsi, olivat illalla hyvin viehättäviä.
Minustakin Nizza on lähinnä ihan kiva. Uskon myös tuohon, että jokin yksittäinen kokemuskin voi vaikuttaa siihen, millainen fiilis paikasta jää, vaikka juuri erinomainen illalliskokemus.