New York – mitä tehdä, kun sataa?

Mitä tehdä, kun lomalla sataa? Minä ainakin käytin sopivan ajan sen märisemiseen, että oliko pakko tulla helmikuussa New Yorkiin, kun olisi voinut lentää vaikka Kaukoitään tai Afrikkaan eikä olisi kylmä ja märkää. Mutta ainoa syyllinen löytyi peilistä: mihähän tänne halusin. Sadepäiviä ei kukaan taida lomalleen toivoa. Ensimmäisen ihanan aurinkopäivän jälkeen alkoi kahden päivän lähes taukoamaton sade. Ei voi mitään, mutta kyllä se syö fiilistä kaupungissa, jossa tekee vain mieli kuljeskella ympäriinsä ja kävellä kaikkialle.

Mitäpä sitä sitten muuta tekemään kuin kävelemään sateessa?

Toisaalta sateessa on se hyvä puoli, että tulee etsittyä sellaisiakin suojautumispaikkoja, joihin ei ehkä auringosta hakeutuisi. Yksi ihan parhaista oli Chelsea Market. Se on entiseen keksitehtaaseen tehty rouhea mutta muodikas ja tyylikäs kokoelma kauppoja ja kuppiloita. Joka tiskiltä olisi tehnyt mieli maistaa jotain, mutta laitoimme kaikki paukut yhteen. Cull & Pistolin hummerirulla, lähinnä hummerihodari, on kuuluisa, kallis ja herkullinen. Melkein harmitti, etten ollut vielä nälkäinen ja tyydyin pikkupaloihin.

Olen ennenkin reissussa todennut, että olisi hyvä, jos olisin oppinut juomaan kahvia. Mutta kun en ole. Aika hyvää sadepäivän puuhaa on nimittäin kahviloissa istuskeleminen. Lukuisien ketjujen lisäksi ympäriinsä on persoonallisia pikkupaikkoja. Niinpä Starbucksit tulee kierrettyä kaukaa. Olen kyllä kahvilakulttuurista aivan out. Olin ihan hukassa, kun kaakaon tilattuani lueteltiin neljä erilaista maitovaihtoehtoa. Ihan että jos maitoa laitettaisiin.

Sade uhkasi käydä kohtalokkaaksi myös kukkarolle. Onhan kauppojen kiertely myös mainiota sadepäivän huvia. Valitettavasti alennusmyynnit alkavat olla jo ohi ja kesä on vallannut tavaratalot ja putiikit. Helmikuussa on vaikea vielä fiilistellä mekkoja. Tavaratalojen vaatemäärä on myös niin älytön, etten pysty keskittymään. Lapsellisuuksissani kuitenkin jaksan aina naureskella James Perseelle ja John Varvatosille, mutta kyllä 300 dollarin neuleen kohdalla hymy hyytyy.

Olethan muuten tietoinen, että sekä Bloomingdalesilla että Macy’sillä turisti saa passia näyttämällä 10 prosentin alennuskortin asiakaspalvelusta? Dollari on nyt niin kallis, että sekin hillitsee ostohaluja. Ei tarvitse pelätä, että tällä kertaa tulisi tuplattua matkatavaramäärää, kuten taannoisella matkallamme kävi. Silloin dollari maksoi 70 senttiä.

Tiedän, että olisi museoita, joissa voisi sateen pitelyn lisäksi sivistyä. Päädyimme asumaan Downtowniin, jotta tällä kertaa tulisi pyörittyä enemmän näillä kulmilla. SoHo ja TriBeCa sekä pohjoisempana Chelsea ovat gallerioiden luvattua aluetta. Taiteilijat ovat ainakin osittain joutuneet alueelta jo muuttamaan kallistuneiden asuntojen vuoksi, mutta taide on jäänyt. Taide oli mainiota sadepäivän ajanvietettä.

SoHossa ja TriBeCassa gallerioita on siellä täällä, mutta Chelseassa on varsinainen keskittymä. Ainakin W24- ja W25-kadut ovat pelkkää galleriaa 10. ja 11. Avenuen välissä. Sen verran vaikeasti avautuvaa modernia taidetta oli tällä kertaa tarjolla, että vajaat kymmenen galleriaa oli kylliksi. Sitten jo hihiteltiin taidelaatikoita ja pyörryttäviä väripyörylöitä, psykedeelisiä taidesilmiä, mutta kiinnostavaa oli. W25:llä matkakaverin huomion vei sittenkin Teslan myymälä ja kaikissa sateenkaaren väreissä olevat tien varteen pysäköidyt autot.

Vaikka pidän Downtownista, haluan myös Midtownin valoihin. Minun New Yorkiini kuuluvat kadun alla kolisevat metrot, höyryävät kaivonkannet asfaltilla mutta myös Times Squaren valot. Niin kliseistä kuin kaikki siellä onkin, haluan nähdä musikaalien mainokset, vilkkuvan, värisevän, vaurautta huutavan ja sähkönkulutusta halveksivan valosaasteen. Vapaudenpatsaaksi ja piirrettyjen sankareiksi pukeutuneet katutaiteilijat kerjäävät turistin rahoja, tungos on sateessakin käsittämätön, mutta sinne on päästävä. Sateella tyydyin katsomaan valoja Marriotin baarista.

Vaikka olisin toivonut auringonpaistetta koko lomaksi, on jotain aika maagista siinäkin näyssä, kun pilvet roikkuvat niin alhaalla, että pilvenpiirtäjistä kolmannes peittyy harmauteen.