Type and press Enter.

Naiset ja yksin matkustaminen

K

un minua pyydettiin Matkamessuille haastatteluun otsikolla  Ota hetkestä kiinni – Naiset ja yksin matkustaminen, en epäröinyt yhtään sanoa “kyllä, kiitos, tulen mielelläni”. Vähän epäilin, kuinka suurta joukkoa messuyleisöä aihe kiinnostaisi, mutta oli mahtavaa huomata, että penkit olivat täynnä ja ihmisiä seisoskeli ympärillä paljon. Mukana oli kaikenlaisia naisia, jokunen mieskin. Ei yksin matkustaminen kuitenkaan kovin erilaista ole, lähtee reissuun sitten mies tai nainen. Meitä oli Rantapallon haastattelussa kaksi aika erilaista yksin matkaajaa, minä ja Adalmina’s Adventuresin Anna-Katri. Jos et päässyt paikalle, availen teemaa nyt omasta näkökulmastani täällä blogissa. 

yksin matkustaminen
Kuva: Reissuesa

yksin matkustaminen
Kuva: Reissuesa

Mikä oli ensimmäinen matkasi yksin?

Oma ensimmäinen yksinmatkani oli niinkin suuri seikkailu kuin viikonloppu Prahassa. Jollain oli aloitettava. Kaupunki, joka on täynnä tekemistä, sopii yksin menemiseen loistavasti. Muistan kyllä, kuinka paljon matka minua jännitti. Olin tilannut hotellilta aika kalliin kuljetuksen lentokentältä, koska jännitin, miten löydän hotellille, kun oli kuitenkin jo myöhäinen ilta. Mukavan auton takapenkillä istuessani en enää ajatellut turhaa rahanmenoa, vaan se teki oloni levolliseksi. Olin myös varannut kivan hotellin keskeiseltä paikalta.

Minkälainen oli matkailuhistoriasi ennen ensimmäistä yksin tekemääsi matkaa?

Moni lähtee reilaamaan yksikseen nuorena tai pakkaa rinkan ja lähtee reppuretkelle parikymppisenä. Toisin tein minä. Olen ollut varsinainen nössö. Olin ollut reissukaverin kanssa varmaan ehkä 80 maassa ennen kuin uskaltauduin lähtemään yksin. Opiskeluaikana lähdin käymään Wienissä, mutta minusta sitä ei lasketa, koska ystäväni asui siellä. Vaikka asuin hotellissa ja olin välillä joitain aikoja yksin, lähinnä sairaana hotellihuoneessa, en pitäisi tätä yksinmatkana.

Minusta yksin voi ja pitää lähteä silloin, kun itse on siihen valmis, oli takana sitten kuinka pitkä tai lyhyt matkahistoria tahansa, jos vain tuntee, että nyt olisi sen aika.

yksin matkustaminen

yksin matkustaminen

yksin matkustaminen

Miksi matkustat yksin? Mikä yksin matkustamisessa on parasta?

Yksin matkustamiseen liittyy minulla suurimpana vapaus. Voin tehdä ihan mitä haluan. En ole riippuvainen kenestäkään. En joudu tekemään kompromisseja. Tällaiset ajatukset ovat tietenkin aika itsekkäitä. Kompromissien tekeminen on normaalia, mutta toisaalta joskus on ihan tervettä olla itsekäs, tehdä vain omasta mielestäni kivoja asioita. Yksin ollessa joutuu myös kohtaamaan kaiken yksin, pärjäämään, ratkaisemaan ongelmia yksin. Joutuu olemaan kaksin itsensä kanssa, ja se väkisin opettaa myös itsestä, siitä kuka minä olen, mitä minä haluan. Tämä ei ole mitään ylevää henkistymistä ollenkaan, mutta kyllä minä koen kasvaneeni ihmisenä ja oppineeni tuntemaan itseäni paremmin.

Toisaalta lähden reissuun yksin myös siksi, että aina ei ole mahdollista saada seuraa, enkä enää halua sen olevan este, etten voisi lähteä matkalle. Toisaalta olen alkanut pitää niin paljon itsekseni menemisestä, että en osaa seuraa enää niin kaivatakaan, jos sitä ei ole.

Mikä yksin matkustamisessa on pahinta?

Joskus olo tuntuu yksinäiseltä. Joitain kokemuksia olisi tietenkin kiva jakaa tuoreeltaan jonkun kanssa. On orpoa istua yksin katsomassa auringonlaskua. Itse viime kesänä kysyin Facebookissa kavereilta, onko ihan säälittävää, että istun rannalla, juon viiniä ja katson auringonlaskua yksin. Sain yksimielisen vastauksen, ettei ole. Niinpä seuraavana iltana tein saman, mutta paljon paremmalla mielellä.

Kaikkein kurjinta on, jos sairastuu. Vakavinta minulla on ollut parin päivän ripuli. Tunnen itseni kotona sairastaessakin todella avuttomaksi ja kaipaan sääliä ja lohtua, joten reissussa yksin tuntuu kamalalta potenssiin kolme. Kerran niin kävi Sisiliassa. Minun piti aamulla lähteä huoneistostani pois, mutta en päässyt, koska ruokamyrkytys. Olin syönyt ja juonut jääkaapin tyhjäksi, koska tiesin olevani lähdössä. Ja siinä tilassa nesteytys on erityisen tärkeää. Riskillä lähdin korttelin toiselle puolelle ostamaan juotavaa. Se meni onneksi nopeasti ohi, ja pääsin jo illalla jatkamaan matkaa.

yksin matkustaminen

yksin matkustaminen

yksin matkustaminen

Mitä turvallisuusasioita kannattaa huomioida?

Minusta turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota yhtälailla silloin, jos matkustaa kaksin tai vaikka porukalla. Saattaa yksin matkustava olla aavistuksen turvattomampi kohde, mutta ammattirikolliset eivät niin piittaa, vaikka kohteita olisi kaksi. Olen siitä onnellisessa asemassa, että mitään ei ole sattunut, kun olen maailmalla yksin kiertänyt.

En ole kovin hyvä etukäteissuunnittelija, mutta olen sen verran turvallisuushakuinen, että jo kohdetta valitessani mietin, kuinka turvallisena sitä pidetään. Toki vältän paikkoja, jotka vaikuttavat epämääräisiltä tai joista varoitellaan. Vielä kun vaikkapa Google maps opastaisi kiertämään hämärimmät kadut. Esimerkiksi Bilbaossa huomasin yhtäkkiä olevani kadulla, jolle en olisi ehkä halunnut.

Matkustustyylini ei myös ole kovin riskialtis. Olen aika harvoin liikkeellä öisin enkä koskaan humalassa. Näilläkin pärjää jo aika pitkälle. Bangkokissa olen joskus kierrellyt kattobaareissa, mutta koska ovat jo lähtökohtaisesti aika kalliita, ei niissä humaltumaan pääse, ja paikasta toiseen olen ajellut taksilla.

Kuinka paljon yksin matkustaminen vaikuttaa kohteen valintaan?

Myönnän, että minulla on vaikuttanut aika paljon. Esimerkiksi Etelä-Amerikkaan en ole matkustanut, koska sen turvallisuustilanne epäilyttää minua. Esimerkiksi nyt messuilla kävin joitain näytteilleasettajia jututtamassa nimenomaan turvallisuustilanteesta, ja ehkä vähitellen joihinkin maihin voisin mennä. Yleistä turvallisuutta enemmän huomaan kyllä arkailevani sitä, että maanosa on minulle lähestulkoon vieras ja se ainoa todella ikävä asia, joka matkoillani on ikinä tapahtunut, on ollut Brasiliassa. Koska Kaakkois-Aasian ja Euroopan meininki on minulle niin monilta matkoilta jo tuttua, niihin meno ei jännitä. Taidan siis tosiaan olla yksinmatkailussa vielä melkoinen noviisi.

Mikä on ollut turvallisuusnäkökulmasta yllättävin kohde?

Ehdottomasti Tunisia. Siitä niin varoiteltiin, että eihän sinne naisena yksin voi mennä, koska ne miehet. Mutta niin kävi, että aloin jo miettiä reissussa ollessani, onko minusta tullut ruma vai mikä on, kun kukaan ei lähesty ja pahinta on, että joku sanoo hei. Koko tarinan olen kirjoittanut aikaisemmin, ja sen voit lukea tästä. Se on minusta itse asiassa aika hauska juttu.

Kuinka tutustut ihmisiin matkustaessasi yksin?

Huomaan olevani matkoilla todella paljon yksin. Olen ollut pienestä pitäen paljon itsekseni, eikä se ole minulle ongelma. Useimmiten jos jonkun kanssa juttelen, olen tavannut ihmisen illallisen jälkeen baarissa. Toisaalta olen saanut ystäviä oppaista, joiden kanssa olen viettänyt päivän tai pidempään. Muutama vuosi sitten minulla oli pidempään Borneolla sama opas, ja hänet tapasin, kun kävin saarella viime kesänä. Yhden ihanan tsekkitytön tapasin keväällä Thaimaassa, kun asuimme samassa hotellissa, ja hänen kanssaan olin syksyllä viinijuhlissa Mikulovissa.

Olen kuullut Tinderiä käytettävän myös kaveripohjalla seuran hakemiseen reissussa. Mikä sen parempi, kun tavata toisia reissaajia tai saada vaikka paikallisopas, mutta pelin pitäisi tietenkin olla selvä alusta asti molemmille osapuolille. Minä olen yksinäisyyden hetkillä enimmäkseen somen välityksellä yhteydessä kavereihin ja perheeseen Suomessa. 

yksin matkustaminen

yksin matkustaminen

yksin matkustaminen

Onko yksin matkustaminen kalliimpaa kuin kaksin tai porukassa, esim. pakettitarjoukset ja hotellit?

Lentolipuissa ei paljousalennusta ole (vaikka jotain kahden hengen diilejäkin on näkynyt), mutta asuminen hotellissa on yleensä jotakuinkin kaksi kertaa kalliimpaa yhdelle kuin jos huoneen hinnan voi jakaa toisen kanssa. Hostellissa tietenkin voi ostaa yhden sänkypaikan, mutta minun on saatava oma rauhani. En osaisi dormissa nukkua. Samoin moni retki on usein hinnoiteltu kahden hengen mukaan, ja yhden on maksettava sama kuin kahden. Tällaiset harmittavat. Yksittäisiä mies- ja naispaikkojakin saattaa olla, mutta ei niillä kerroilla, kun itse olen kysellyt, joten olen joutunut kalliimmalla ostamaan. Tällainen oli vaikkapa retkeni kelluvalle bungaloville.  

Miten syödä yksin matkalla ravintolassa?

Tämä on yksin matkustavan yksi suurimmista dilemmoista. Lounas on helppo, mutta illallisella alkavat ongelmat. Se oli minullekin alkuun ihan hirveän vaikeaa. Kiersin kaupunkia supenälkäisenä, mutta en vain saanut mentyä mihinkään. Kun kaikkialla on pariskuntia ja äänekkäitä, hauskaa pitäviä seurueita, oma olo yksin on tosi orpo. Mutta sitten oivalsin: mukaan lehti tai kirja, somettaminen toimii aina, kamerasta kuvien selailu, matkabloggaajalla tietenkin kirjoittaminen. Ei illastaminen vieläkään ihan mutkatonta ole, mutta koko ajan helpompaa ja joskus jopa nautinnollista. Delit ja noutoruoka toimivat heikkoina hetkinä, ja kaikkein pahimpiin päiviin on huonepalvelu. Myönnän, kyllä minä siihenkin olen sortunut. 

Tähän liittyy vielä yksi tarina, jonka haluan kertoa. Olin yhdellä ensimmäisistä matkoistani yksin. Se oli Amsterdamissa. Lähdin illalla ihan reteästi yksin syömään. Kiersin sitten korttelia pari – kolme kertaa osaamatta päättää. Yhden ravintolan avoimesta ikkunasta alkoi kokkipoika jo vilkutella minulle. Hämmennyin. Oli pakko mennä johonkin. En muista, millainen ravintola oli. Muistan saaneeni pöydän keskeltä ravintolasalia. Katsokaa kaikki, tässä minä ihan yksin. Kunnes katsoin ympärilleni: yksin syöjiä oli kolme minun lisäkseni. 

Mikä on viimeisin/seuraava matka yksin?

Baskimaasta tulen ja Porton seudulle Portugaliin olen menossa. Kesällä taas hengailen pidemmän aikaa Kaukoidässä. Ehkä sitä ennen jonnekin, sen jälkeen taas takuulla jossain muualla, mutta mitään varattua ja varmaa ei vielä ole. Mutta yksin seikkailu jatkuu varmasti.

Yksin matkustamista olen pohdiskellut myös tässä jutussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

30 comments

  1. Vitsit mä olisin niin halunnu tulla kuuntelee teitä! Mua on pikkuisen alkanut kiinnostaa yksin matkaan lähteminen, niin nää jutut on kivan rohkaisevia. Mulle olisi juuri niin iso ongelma tuo yksin syöminen – söisin varmaan mäkistä take awayna ruokaa koko loman ajan hotellihuoneessa. :’DD

    Kerran Balilla olin olosuhteiden pakosta yksin useamman päivän sekä lensin vielä Bangkokiin siitä, niin muistan miten kauheaa oli etsiä edes jollain tapaa ei-ahdistava ravintola illallista varten. Sitten kun vihdoin ja viimein löysin jonkun hikisen pikkuravintolan, niin eikös siitä jotkut aussimiehet kävelleet ohi ja huuteli mulle, että mitä näin kaunis nainen tekee yksin ravintolalla illalla. Noh, jäi syömättä ruuat ja hain 7elevenistä jonkun hikisen nakin hotellille. Uskoisin kyllä, että oon vähän kasvanut henkisesti, joten ehkä syöminen yksin ei olisi enää niiiiin kauheaa. 😀

    1. Mä niin ymmärrän sun Mäkki- ja nakkiajatuksia. Olen tehnyt ihan samaa. Mutta kaikkeen tottuu. On aika maasidonnaista myös, miten yksin oleviin suhtaudutaan. Aasiassa on paljon reppureissaajia yksin, ja toisaalta eurooppalaisissa kaupungeissa aletaan olla jo aika tasa-arvoisia. Mutta aina on delit huonojen hetkien varalle.

      Yksin meneminen oli minullekin alkuun vaikeaa. Mutta voin vain rohkaista lähtemään. Jos haluat harjoitusta, mene tuttuun paikkaan ensin, vaikka Tallinnaan.

  2. Oli kyllä kiva huomata, että niin moni oli tullut kuuntelemaan meitä ja naisten yksinmatkailu selvästikin kiinnosti aiheena. Terveisin tuo toinen ekassa kuvassa oleva 😀

    1. Oli! Tuli sellainen fiilis, että ehkä me onnistuttiin rohkaisemaan jotakuta lähtemään yksin reissuun. Kun lähteä voi, oli oma tausta tai tapa matkustaa millainen tahansa.

  3. Hyvä tietopaketti kaikille joita yksin matkailu mietityttää! En ole juuri yksin matkaillut, Sveitsissäkin kun on aina velipoika odottamassa.

    Jos jollakulla on mahdollisuus matkustaa yksin ja lomapäiviäkin reservissä, uskon että hän uskaltaa tämän luettuaan lähteä reissuun yksin.

    Luulen että tuo illallinen olisi se kovin paikka minullekin, mutta kuten kirjoitat, kännykkä tarjoaa hyvän “suojan” jottei joudu kenenkään kontaktinottajan luuppiin.

    1. Ihana kuulla, että tästä tuli rohkaiseva fiilis. Haluaisin niin kannustaa jokaista lähtemään, jos on halu mennä mutta ei seuraa tai pelkästään vaan se halu mennä. Minä en ajattele syömisestä niin, että silloin joku lähestyisi, vaan että on jotenkin säälittävää olla yksin, kun muut ovat pareittain, perheittäin tai ystäväporukalla – ja sitten reppana yksinäinen, jolla ei ole kavereita. Mutta mitä ihmettä se muille kuuluu, miksi olen yksin. Anna-Katri sanoi niin kivasti, että hän voisi tuijottajalle vaikka nostaa viinilasia ylpeänä, koska onhan yksin ulkona syöminen myös juhlaa. Kuten ulkona syöminen ylipäätään.

  4. Olen aika vähän matkustellut yksin, mutta se kiehtoo enemmän ja enemmän. Isompana haasteena olen kokenut juurikin yksin syömisen. Usein olenkin vain napannut jotain kaupasta tai syönyt palapizzaa, gyrosta yms paikallisempaa pikaruokaa. Thessalonikissa syksyllä tulikin ihan voittajafiilis kun uskalsin ihan itsekseni mennä kunnon ravintolaan.

    1. Mä niin ymmärrän tuon. On mulla iltoja, jolloin olen vedellyt vain perunalastuja huoneessa ja odotellut aamupalaa. Italiassa happy hourit on hyviä, kun silloin voi viinilasillisen hinnalla syödä pikkusuolaisia – ja kas, ei enää olekaan niin nälkä. 🙂 Kyllä nälkä keinot keksii. Parin ensimmäisen kerran jälkeen yksin syöminen ravintolassakin alkaa sujua, ja sen jälkeen yksin matkustamisesta pystyy nauttimaan entistä enemmän.

  5. Juttusi osui ja upposi kaikilta osin :). Niin tuttuja tuntemuksia ja samoja tapoja toimia, joskin omien matkojeni määrä on vasta murto-osa tekemistäsi.

    1. Onneksi matkojen määrä ei ole mikään kilpailujuttu. 🙂
      Taitaa olla niin, että yksin matkustamiseen liittyvät tunteet ovat aika universaaleja. Jännitetään samoja asioita – ja koetaan onnistumisen elämyksiä, kun voidaan sanoa, että minähän muuten pärjäsin!

  6. Hyviä pointteja!

    Kirjoitin viime vuonna ajatuksiani yksinmatkailusta tässä: http://www.rantapallo.fi/ananas2go/2017/02/12/soolosielu/

  7. Mitä Brasiliassa tapahtui?
    myös Euroopassa on joitain alueita joilla ei aina ole todella turvallista, minusta ne tuntui olevan mm. Napoli (kerjäläisjoukko hyppäsi autosta perääni kun juoksin laivaan..) ja toinen on graffittien täyteinen Genova, jossa kuulemma ryöstetään ihmisiä keskellä kirkasta päivääkin keskustan kujilla. Tosin en kehdannut ryöstäjiä mutta ei huvittanut mennä niille graffittikujille kun tuosta luin. Myös Torino ja Milano jäi mieleeni hieman levottomana kohteena vaikka ei ilmeisesti ole pahimmasta päästä. Englannissa on joitain alueita joissa menee piipaa-autot muutaman minuutein välein

    1. Genova vaarallinen? Onkohan se muutamassa vuodessa tosiaan muuttunut niin paljon? Olen aika paljonkin sen katuja kulkenut. Sama juttu Milanon kanssa. Vai oletko liikkunut jossain syrjässä?

      Varmaankin olisin kertonut Brasilian tapahtumista, jos haluaisin niistä puhua. 🙂

  8. Mä olen aina ollut vähän arka reissaamaan yksin, eikä siihen perheellisenä ihmisenä niin monia tilaisuuksia ole ollutkaan. Nyt kuitenkin olen löytänyt itselleni sopivan yksin reissaamisen muodon. Olen osallistunut erilaisille kursseille ulkomailla. Ne ovat mukava sekoitus yksin matkustamista ja seuraa saman henkisistä ihmisistä. Olen osallistunut etupäässä valokuvauskursseille. Suosittelen muillekin, jotka haluavat matkustella, mutta jotka arkailevat kokonaan yksin olemista, jos vain sopiva kurssi omasta mielenkiinnon kohteesta löytyy.

    1. Aivan loistava idea! Nimenomaan varsinkin sellaiselle, joka haluaisi mennä yksin, mutta tarvitsee siihen rohkaisua. Luultavasti kurssilta löytää myös seuraa, jonka kanssa on ainakin jotain yhteisiä intressejä.

  9. Olisin tullut kuuntelemaan teitä, jos olisin messuille asti lopulta päässyt! En ole hirveästi matkustanut yksin, ihan vaan Euroopan sisäisiä kaupunkilomia sekä no, muutin vuodeksi au pairiksi nuorena, koska siinä vaiheessa, kun oli opiskelut ohi ja rahaakin oli vähän käytettävissä, oli tuo mies jo kuvioissa mukana. Hänen kanssaan on hyvä reissata ja sittemmin tuli jälkipolvi mukaan matkoille. Mutta viihdyn yksin ja omissa oloissani, ja todennäköisesti alan reissata enemmän yksin, ihan siitä syystä, että koko perheen kanssa matkailu on vähentynyt, kun emme saa enää teiniä mihinkään mukaan :).

    1. Minulla yksin matkailu ei johdu siitä, että seurassa menemisessä olisi jotain vikaa. 🙂 Mutta kun mieli halajaa maailmalle silloinkin, kun seuraa ei ole mahdollista saada. Olen kuullut teinien viihtyvän mukana niin kauan, kuin heille ilmaisia matkoja tarjoillaan, mutta sitten helposti jossain vaiheessa mukaan pitää saada kavereita tai seurustelukumppaneita myös. Muuttaa perhematkailukin muotoaan. 🙂

  10. Juuri nyt olen yksin reissussa, ja mietin kehtaanko lähteä mihinkään syömään illallista. Toisaalta huonepalvelu on ihan hyvä vaihtoehto, varsinkin koska tulin juuri kylpylästä. Voisi rauhassa vaan vaihtaa yöpuvun päälle ja syödä.

    1. Kylpylän jälkeinen olotila on ehdottomasti hyvä tekosyy jäädä huoneeseen!
      Olen itse nyt Gdanskissa, ja tiedätkö täällä syömisestä on taas tullut ongelma. Tänään on viimeinen iltani (viimeinen kolmesta), ja vasta nyt olen ensimmäistä kertaa illalla syömässä. Myöhäiset lounaat ovat turvanneet sen, että olen pärjännyt illat, vaikkakin mennyt semisti nälkäisenä nukkumaan. Tänään pakotin itseni ulos.

  11. […] Naiset ja yksin matkustaminen […]

  12. Tuttuja tunteita eikä juuri lisättävää <3 Olispa ollut kiva olla teitä kuuntelemassa. Sairastuminen on tosiaan pahinta kun on yksin reissussa. Varsinkin kun on tottunut siihen, että kotona on mies hoivaamassa, ja yhtäkkiä onkin pärjättävä itse, haettava lääkkeet ja vettä ja ryvettävä itsesäälissä yksinäisessä huoneessa 😀 Mutta kyllä ne yksinmatkailun positiiviset puolet aina voittaa pienet murheet!

    1. Nimenomaan se itsesäälin määrä, johon ei takuulla seurassa sorru. Myönnän kokeneeni samanlaisia vaikkapa ikuisuuksilta tuntuvissa lähtöselvitysjonoissa väsyneenä ja reissussa rähjääntyneenä. Että voi miten minulla nyt on kurjaa ja ei olekaan kaikki täydellistä. Suhteellisuudentaju osaa kadota. 🙂

  13. Mä ehdin alkaa nauttimaan yksinmatkustamisesta, vaikka alussa se olikin hiukan hankalaa orientoitua tiettyihin asioihin. Juuri nuo mainitsemasi illalliset ja asioiden fiilistelyt yksin on kyllä välillä haastavia, mutta toisaalta sellaiseenkin kasvaa ja oppii alkamaan nauttimaan niistä tilanteista. Tällä hetkellä kaipaisin kovasti soolomatkaa, jolloin saisi tehdä kaiken omassa tahdissaan, mennä sinne mihin milläkin hetkellä huvittaa ja syödä juuri siellä ja siihen aikaan kuin mieli tekee. Onneksi näille reissuille on vielä aikansa! 🙂

    1. Tarkoittiko tämä, että matkustat ennen yksin, sitten tapasit kumppanin? Minä en ole ajatellut, että nämä asiat olisivat toisiaan poissulkevia. Tietenkin on erilaisia suhteita ja niissä erilaisia sääntöjä. Minulle on annettu subjektiivinen maykustusoikeus, kuten toki on annettu toisellekin osapuolelle.

  14. Kiva kuulla, että yksinmatkustaminen kiinnosti messukansaa! Harmi, että itse tulin paikalle niin myöhään. Mutta yksinmatkustaminen on kyllä kiehtova juttu! Mä olen periaatteessa matkustanut yksin Lissaboniin ja Australiaan ja Uuteen-Seelantiin – eniten näistä yksin olin kuitenkin Uudessa-Seelannissa, jossa mulla ei ollut ystäviä odottamassa. Myös Lissabonissa vietin ensimmäisen viikon yksin hostellissa, jossa tutustuin uusiin ihmisiin, mutta vietin myös hirveästi aikaa yksin vaellellen Lissabonin katuja. Nyt en ole vuosiin matkustanut yksin ja oonkin vähän hekumoinut ajatuksella, että pitäisikö taas mennä, edes viikonlopuksi Eurooppaan. 🙂 Mutta kyllä myönnän, että olen silti enemmän seurassareissailija. Uudessa-Seelannissakin haikailin sitä jota kuta, jonka kanssa olisin voinut viilistellä Rotoruan kuumia lähteitä ja kananmunan hajua. 😀

    1. Niinhän se on, että kokemusten jakaminen on suuri osa omaakin kokemusta. Mutta toisaalta vähän kuin kysymys siitä, kuuluuko puun kaatumisesta ääni, jos kukaan ei ole metsässä kuuntelemassa. Ei kokemus muutu vähäisemmäksi, vaikka sitä ei jakaisi. Varsinainen seikkailijahan sinä olet, jos olet Australiaan asti itseksesi lähtenyt!

  15. Löysin tämän postauksen kautta juttusi Tunisiasta. Olen ajatellut, että sinne ei kannattaisi yksin lähteä tai lapsen kanssa yksin, mutta ehkäpä Tunisia on mainettaan parempi .

    1. Tunisia todella on mainettaan parempi. Se on niin paljon muutakin kuin turistikaupungit ja niiden rannat. Olen kaksi kertaa ollut yksikseni, kulkenut junalla ja busseilla ja nähnyt hienoja paikkoja. Milloin on varoiteltu, ettei kannata liikkua yksin pimeällä, en ole liikkunut, mutta muuten olen ollut samalla tavalla kuin missä tahansa muualla. Minusta Tunisia on hieno maa.

  16. Tämä oli mukava postaus. Itse olen ollut aina todella arka matkustelemaan yksin, paitsi Suomessa päiväreissuilla. Toisaalta nyt alkaa keski-iän kriisi kolkutella, ja tuntua siltä että jotain olisi mukava tehdä. Nytkin arvon sitä uskaltaisiko lähteä yksin päiväreissulle edes sinne Tallinnaan, jolloin voisin tehdä niitä asioita, mitkä yleensä jäävät porukassa tekemättä. Kaikilla on jokin paikka missä halutaan käydä, eikä esimerkiksi museoreissuille sitten riitä aikaa. Hiukan vain jännittää mennä pimeässä takaisin terminaalille kun satama-alue on niin autio, sekä laivan “iloiset suomalaisjuhlijat”. Tallinna itsessään sen sijaan ei päivällä tunnu sen kummemmalta kuin Helsinki, vaikka en olekaan 100% varma siitä, miten esimerkiksi päälle näkyvä suomalaisturistius (eli “porous”?) vaikuttaa. Tilanne on tietysti nyt erilainen kuin joskus teininä laivalla, jossa esimerkiksi kerran ystäväni paikalletulo sai seuraani tunkevan epämääräisen tyypin liukenemaan välittömästi paikalta. (Nuo ovat niitä syitä, miksi tuntui aina turvallisemmalta matkustaa porukassa.) Lisäksi Tallinnan laivoilla liikkuu muutenkin paljon normaaleja matkalaisia, joista moni tuntuu matkustavan yksin. Mutta jotenkin jännää, että näinkin sinänsä pieni asia tuntuu kynnykseltä, kun ei ole paljoa matkustellut… Päiväreissu Tallinnaan kun on eri asia kuin lähteä vaikka yksin reppureissaajaksi Aasiaan! 🙂 (Sitä en varmaan koskaan uskaltaisi toteuttaa.)

    Tuo yksin syömisenkin vaikeus on niin tuttua, ja on ollut jollain lailla huojentavaa huomata, etten ole ongelmani kanssa ainoa. Toisaalta itselläni on ollut iso kynnys mennä yksin jopa lounaalle, ja jopa täällä Suomessa, jotenkin siinä on liian tietoinen itsestään ja tilanne on muutenkin täysin erilainen kuin seurassa. Ruokalassa se onnistuu, mutta mikään vähänkään oikeampi ravintola… niihin yleensä mennään seuran kanssa, eikä auta vaikka paikalla olisi muitakin yksinäisiä. 😀 Usein olisi houkutus mennä vain hakemaan jotain mukaan ja syödä se omassa rauhassa, mutta varsinkin matkoilla olisi mukava käydä jossain kivassa ravintolassa, joka on itselleni myös sinänsä kiva ohjelmanumero.

    1. Minä niin kannustan lähtemään yksin. Ensimmäinen kerta olkoon vaikka Tallinnaan. Jää yöksi, niin ei tarvitse haahuilla satamaan aikana, joka tuntuu epämiellyttävältä. Hyvin nukutun yöpn ja aamiaisen jälkeen matka satamaan on ihan erilainen. Minulla on yksin matkustamiseen porttiteoria: kun ylittää yhden kynnyksen, huomaa pärjäävänsä ja kohta haluaa lähteä vähän pidemmäksi aikaa, sitten vähän kauemmas, ja kohta on pari kuukautta Aasiassa, ja se tuntuu ihan normaalilta. Näin minulle kävi.