Olematta alkunkaan jouluihminen, yllätyin oikein itsekin, kun mieleni alkoi tehdä joulumarkkinoille. Mikäpä niille olisikaan parempi paikka kuin Etelä-Saksa, ja koska lentoja Müncheniin saa kohtuullisella hinnalla, se oli mainio kohde tutustua itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Jotain erityisen tunnelmallistahan tuossa jouluun puetussa vanhassa kaupungissa oli. Toreilla oli kojuja, näyteikkunoissa joulumaailmoja, glühwein-kojuja markkinoilla ja kävelykaduilla. Sääkin oli sopivan talvinen lumisateineen. Seuraavalla viikolla lumet olivatkin poissa ja lämpötila huiteli yli kymmenessä plussalla.
Saimme vihjeen taiteilijoiden joulumarkkoinoista vähän keskustan ulkopuolella. Parilla metrolla matkustimme muutaman pysäkinvälin Münchner Freiheit -asemalle. Taiteilijoiden markkinat olivat kuitenkin kovin vaatimattomat muihin näkemiimme markkoinoihin verrattuna. Käsin tehtyä kaikenlaista täältäkin tietysti olisi voinut hankkia, mutta kiusauksia ei syntynyt. Ympäristö oli kuitenkin oikein viehättävää asuinaluetta käveltäväksi.
Markkinoiden jälkeen lähdimme kävellen kohti taidetta. Sentään ei montaa päivää saa täytettyä pelkillä markkinoilla. Kolmesta (tai neljästä) osasta koostuvasta Pinakothet-museosta valitsimme modernin (ainakin vanha ja uusi olivat lisäksi). Suomalaista Aallon muotoiluakin oli päätynyt design-osastolle.
Kaupungilla kiertelyn ja taiteen tarkastelun jälkeen on luonnollisesti nälkä. Kun ruokaa on saatava nyt, heti, äkkiä, ei aina voi valita, mihin menee. Tällä reissulla ruokailun suhteen kävi erinomainen tuuri. Lauantailounaalle päädyimme La Baraccaan, tyylikkääseen ja herkulliseen italialaiseen. Saksan-matkalla pitää pistäytyä myös perinteisessä oluttuvassa ja syödä makkaraa. Pyrimme Münchenin tunnetuimpaan oluttupaan, Hofbräuhausiin, mutta se oli niin täynnä, ettei kahta vapaata tuolia löydetty. Vähän minua harmitti, etten tässä legendassa käynyt kuin pyörähtämässä, mutta oikein kivasta paikasta saimme oman pöydänpäätymme. Omaa tilaa ympärilleen kaipaavan suomalaisen on oluttuvissa varauduttava, että samassa pöydässä on pari muutakin seuruetta, pöydän ja seurueiden koosta riipuen. Toisaalta saksaa puhuvien ja suomea ymmärtämättömien ihmisten seurassa voi olla myös ihan omissa oloissa, jos ei halua ajautua puheisiin.
Ilta pimenee Etelä-Saksan talvessa aikaisin niin kuin Suomessakin. Ei tarvitse olla yöeläjä nähdäkseen kaupungin iltavalaistuksessa. Münchenin vanha kaupunki oli ilta-aikaan varsin jouluinen ja tunnelmallinen.
