Type and press Enter.

Mua Caves, Ninh Binh, Vietnam. 500 porrasta myöhemmin

Ninh Binhistä tuli bucket listini numero yksi, mitä enemmän näin siitä kuvia. Ninh Bình on kaupunki, mutta itsessään se ei ole mikään juttu vaan kaikki sen ympärillä. Jestas, mitä maisemia. Monesta suusta olin kuullut siellä olevan jopa kauniimpaa kuin Halong Baylla, ja se on paljon sanottu. Matkaa Hanoista on kolmisen tuntia bussilla (6 dollaria) ja aika paljon vähemmän limusiinilla (12 dollaria, varasin Rose Travel Agencysta). Limusiini tarkoittaa pikkubussia, johon mahtuu vain kymmenkunta matkustajaa ja jonka penkit ovat kuin nojatuoleja. Oli meinaan mukavaa matkantekoa. Taksi haki hotellilta, minut istutettiin yhteen limoon, siirrettiin jossain vaiheessa toiseen, ja ennen kuin tajusin, olin keskellä riisipeltoja ja aivan hullun kauniita maisemia.

Olin varannut kolme yötä Mua Caves Ecolodgesta. En ollut tajunnut sijaintia: Mua Caves (Hang Mua paikallisittain) on niin kuin siinä hotellin takapihalla. Yritin kuskille änkyttää, että en minä mihinkään nähtävyydelle ollut tulossa kaikkine matkatavaroineni, olihan portilla lippuluukku. Näytin hotellivaraustani, yritin kysyä, missä loppumatkan taksi on, sellaisesta oli ollut puhetta, mutta kaveri vain viittoili minua jatkamaan matkaa. Oikeassahan tuo oli.

Eihän siinä auttanut kuin vaihtaa ulkoilukamoihin ja lähteä kapuamaan. 500 porrasta olin lukenut jostain. Onhan siinä astelemista. Mutta jo alkumatkasta tajusin, että ylhäällä on odotettavissa jotain huippukaunista. Portailta poikkeaa kaksi sivuhaaraa. Toisen nimi on Love valley. Sinne oli vain muutama ylimääräinen porras noustavaksi. Toiselle tietenkin sitten enemmän. Päätin mennä paluumatkalla, jos energiaa vielä riittää. Riittihän sitä.

Mua Caves

Mua Caves

Mua Caves

Mua Caves

Mua Caves

Jossain vaiheessa näin hääkuvaukset. Miten oli mahdollista, että ihan hikoilematta siinä seisoskelivat, nuo onnelliset? Mutta millä rakettirepulla mimmi oli rinteeseen lennätetty? Ainakin alaspäin horjui piikkikoroissaan kuin se kuuluisa bambi jäällä. Reilusti yli puolimatkassa ylhäällä on myös pieni kiska, josta saa juotavaa ja pientä syötävää, jos energiat uhkaavat loppua. Limutölkki maksoi 20 senttiä enemmän kuin alhaalla, mutta nainen kertoi, että hän kantaa kaiken itse ylös. Teki mieli ostaa tuolta sitkeältä sankarilla repun täydeltä kaikkea mahdollista.

Mutta siellä ylhäällä. Ai hitsin vitsi mitkä maisemat. Siihen nähden, että itse kuulin koko Ninh Binhin alueesta ensimmäisen kerran ehkä pari viikkoa ennen sinne menemistä, paikka onkin kaiketi verrattain tunnettu. Väkeä ainakin riitti, enimmäkseen nuoria eurooppalaisia. Ja voi että niitä paikalle osuneita aasialaisia. Onko tämäkin luonnonkauneus täytettävä järjettömällä älämölöllä? Samaan toki syyllistyi eurooppalainen reppuväki. Miten toivoisin, että tällaisissa saisi kuunnella vain luonnon ääniä.

Puhelimen sovellus oli laskenut minun nousseen 39 kerrosta. Eihän se ole matka eikä mikään? Tai no, alaspäin tullessa huomasin, että aika jyrkäthän nuo portaat paikoin olivat. Väsyneenä mutta ehdottomasti onnellisena päädyin yömyssylle kasilta ja aika pian sen jälkeen unille. Ei reilussa 30 asteessa reippailu sittenkään ihan kevyttä hommaa ole. Mutta enhän minä tästäkään voi sanoa, kuin että vahva suositus!

P.s. Ecolodgen ravintola on ihan ok. Palvelu ei ansaitse ehkä nimitystä palvelu, mutta ruoka on syötävää. Mutta älä syö pienessä perhepaikassa noin sata metriä portilta. Siellä ei hygienia-asioista vissiin piitata niin paljon. Sain aivan järjettömän vatsataudin. Kuumepäissäni makasin vuorokauden, ja vei yli viikon, että olin lopulta kunnossa.

Mua Caves

Mua Caves

Mua Caves

Mua Caves

Mua Caves

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Hienot maisemat ja tyylikäs hääpuku, mutta ihmettelen kyllä miten on päässyt tuonne kapuamaan noin pitkällä puvulla?
    vatsatauteja tulee silloin tällöin, viimeksi selvisi että Saksassa käytettiin useissa tuotteissa myrkkykananmunia joten aloin ymmärtämään miksi sain aina vatsatauteja siellä. Sitä ennen luulin että olin allerginen melkein kaikelle ruualle Saksassa. Ne loppui kun tuo uutinen tuli ilmi. Barcelonassa sain noin vuoden ajaksi vatsataudin paellasta jossa oli simpukoita ja Wienissä meinasi taas vuosi sitten tulla vatsatauti, mutta siihen tehosi ihan tavallinen jugurttijuoma jossa oli maitohappobakteeria. Yksi hyvä konsti yrittää välttää vatsataudit on se kun syö tuttuja ruokia hyväksi todetussa ravintolassa, tai oma keittiö

    1. Sattuuhan noita kaikkialla. Ruokamyrkytystä olennaisempaa toki uskomattoman kauniit maisemat tuolta ylhäältä. Koska postaus koski vain yhtä kohdetta, varoituksen sana tuntui tarpeelliselta.